Suomen prosessi Naton jäseneksi otti historiallisen ja ison askeleen eteenpäin perjantaina, kun Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ilmoitti Turkin aloittavan Suomen Nato-jäsenyyden ratifiointiprosessin parlamentissaan. Se tarkoittaa samalla sitä, että Suomen ja Ruotsin yhteinen tie kohti Natoa erkaantuu.
On esitetty, että Ruotsin jäsenyyden panttaaminen jää Turkille vääntövoimaksi Naton ja Yhdysvaltojen suuntaan omien tavoitteiden edistämistä varten. Nuo tavoitteet ovat jo tuttuja. Turkki esimerkiksi haluaa ostaa Yhdysvalloista F-16-hävittäjiä ja laajemmin Turkki haluaa Naton liittolaisilta parempaa ymmärrystä nimittämälleen ”terrorisminvastaiselle taistelulle”, jota muut Nato-maat eivät varauksettomasti ole hyväksyneet.
”Yhdysvallat myös tukevat AANES:n (Autonomous Administration of North and East Syria) kurdijohtoisia Syyrian demokraattisia joukkoja (SDF), mihin Turkki suhtautuu erittäin kriittisesti”, Suomen Lähi-idän instituutin säätiön asiamies Anu Leinonen sanoo.
Tampereen yliopiston tutkimusjohtaja ja kansainvälisen politiikan asiantuntija Hanna Ojanen huomauttaa, että jäsenistä päättäminen on oikeastaan ainoa tapaus Natossa, kun päätöksiä tehdään yksimielisesti.
”Kun muita mahdollisuuksia ei ole, tähän pitää sitten tarttua ja yrittää sen avulla saada jotain. Mutta tästä jää kaiken kaikkiaan vähän auki se, onko Turkilla mitään yhtä konkreettista tavoitetta, vai onko kyse siitä, että pidetään tilanne auki, jos sattuu ilmenemään jokin idea, jokin asia johon voi tarttua. Se ei olisi ensimmäinen kerta”, Ojanen sanoo.
Sitä, kuinka pitkäksi Ruotsin Nato-prosessi venyy, voivat asiantuntijatkin vain arvailla.
”Se on mielenkiintoista, kun ei oikeastaan tiedetä, mitä nyt Turkki oikeastaan on hakenut tai mitä intressejä Unkarilla on ja vaikuttaako Venäjä jollakin lailla. On mielenkiintoista, että tästä tulikin venyvä asia, jonka keston arvioiminen on ihan arvailua”, Ojanen sanoo.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että jos Suomi saa Turkin lisäksi Unkarinkin ratifioinnin ja toimittaisi liittymisasiakirjat Yhdysvaltoihin, se ei jää odottelemaan Ruotsia. Suomen agendalla on arvioiden mukaan ensimmäisenä kohtana se, että Ruotsikin pitää saada mukaan.
Hanna Ojanen on Tampereen yliopiston tutkimusjohtaja ja kansainvälisen politiikan asiantuntija, joka on erityisesti tutkinut eurooppalaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
”Siinä on miettimistä, onko Suomella Naton jäsenenä jotain uusia mahdollisuuksia vaikuttaa prosessiin. Ei varmaan osattu ajatella, että tällainen tilanne voisi tulla”, Ojanen sanoo.
Ruotsin jääminen joksikin aikaa Naton ulkopuolelle tarkoittaa sitä, että ulkopuolelle jää Suomen läheisin puolustusyhteistyökumppani.
”Voiko tulla jotain sellaista ongelmaa, että joissakin tilanteissa pitää tehdä joitakin valintoja? Voiko tiivis yhteistyö jatkua samanlaisena, vaikka Ruotsi ei olisi jäsen? Ilmeneekö jotain ongelmia? Se, että Suomen läheisin puolustuskumppani olisikin järjestön ulkopuolella, on ylimenokaudella hetkellisesti ok, mutta pidemmän päälle se olisi todella kummallista”, Ojanen sanoo.
Ruotsin entinen pääministeri Magdalena Andersson on sanonut, että Suomen ja Ruotsin erottaminen sataa Venäjän pussiin. Nykyinen pääministeri Ulf Kristersson puolestaan on esittänyt, että Suomen pääsy Natoon parantaa myös Ruotsin turvallisuusasemaa.
Kiinnostava kysymys on ollut, miksi Erdoğan päätti edistää Suomen jäsenhakemusta eteenpäin juuri nyt.
”Julkisesti ei mitään erityisiä syitä ole ilmoitettu. Virallisen linjan mukaisesti Turkki on nyt arvioinut tilannetta ja katsoo, että Suomi täyttää riittävässä määrin yhteistyöasiakirjan ehdot. Mutta tietysti kulisseissa on koko ajan käyty neuvotteluja ja tämä on ollut jatkuvasti vahvasti esillä sekä Washingtonissa että Brysselissä. Turkkia on varmasti myös jonkin verran painostettu. Oletan, että Turkki ja Erdoğan katsovat tarpeelliseksi osoittaa läntisten liittolaisten suuntaan, että he ovat edelleen yhteistyökykyinen kumppani”, Leinonen sanoo.
Leinosen mukaan Turkin toukokuisilla vaaleilla ja oppositioliittouman presidenttiehdokas Kemal Kılıçdaroğlun gallup-menestyksellä ei ole ollut Erdoğanin Nato-peliliikkeisiin vaikutusta.
”Oppositio ei ole nostanut tätä asiaa erityisesti esille vaalien yhteydessä. Erdoğania ei ole hirveästi kritisoitu tästä Nato-blokista, se ei ole ollut opposition kannalta merkittävää. Vaalien kärjet ovat talous, maanjäristyksen hoito ja korruptio”, Leinonen sanoo.
”Mutta toki jos ajattelee myös sitä, että Turkin talous on kurjassa tilassa ja sinne on vaikeuksia saada ulkomaisia investointeja, koska oikeusvaltioperiaate ei toteudu, niin ehkä tässä on kerta kaikkiaan tullut tarve myös parantaa suhteita länsimaihin.”
Erdoğan on näytellyt keskeisessä ja näkyvässä roolissa Suomen matkalla Naton jäseneksi. Mitä Erdoğan on tästä kahdeksan kuukauden mittaisesta näytöksestä saanut?
”Parhaiten Erdoğan on hyötynyt kotiyleisön suuntaan. Ainakin Turkin maanjäristykseen saakka Erdoğan on näkynyt kotiyleisön edessä vahvana johtajana, joka vaatii asioita ja muut tekevät. Turkki on maa, joka pystyy esittämään vauraille pohjoismaille vaatimuksia ja niiden pitää totella”, Leinonen sanoo.
