Sähköpostit todistavat, miten kaksi Etelä-Suomen metsää torjuttiin suojelusta

Suojelupaketin kokoamiseen liittyi näkemyseroja. Metsähallituksessa ei muisteta, että heiltä olisi pyydetty metsäisiä kohteita.

Lahopuita Riuttaskorvessa. Alue jätettiin pois hallituksen metsiensuojelupaketista.

| Päivitetty

Hallitus kertoi helmikuun alussa suojelevansa 30 000 hehtaaria valtion maita.

Suojelupaketin kokoamisesta käyty sähköpostikirjeenvaihto paljastaa, että etenkin Etelä-Suomen kahteen kohteeseen liittyi näkemyseroja. HS pyysi maa- ja metsätalousministeriöstä tiedot siitä, miten Metsähallitusta on ohjeistettu suojelupaketin kohteiden etsimisessä.

Jo aikaisemmin on uutisoitu, että suojelupaketti oli lopulta luontoarvoiltaan heikompi kuin hallitus sitä esitteli. Tiedossa ei kuitenkaan ollut, johtuiko tämä siitä, mitä hallituspuolueet olivat pyytäneet, vai siitä, mitä Metsähallitus suojeluun tarjosi. HS:n näkemä sähköpostikirjeenvaihto antaa tästä lisätietoa.

Lue lisää: Vihreät juhlivat suojelleensa 30 000 hehtaaria metsää – ”Se on vale”, sanoo luonto­kartoittaja

Iso kuva on tämä: Viiden hallituspuolueen eritysavustajat neuvottelivat keskenään, mitä halutaan. Yli 60 kohteen paketti koottiin pääosin Metsähallituksen ehdottamista kohteista.

Kuitenkin poliittista tahtoa ilmeni ainakin kahden eteläsuomalaisen kohteen tapauksessa. Maan hallituksen suunnasta suojelupakettiin ehdotettiin mukaan Pirkanmaalta Ylöjärveltä Riuttaskorpea ja Alaistajärveä.

Nämä kohteet neuvotteluihin nosti HS:n tietojen mukaan vihreät. Molemmat kohteet ovat mukana Luonnonmetsä-työryhmän raporteissa, joissa on etsitty suojeltavia arvometsiä valtionmailta. Työryhmä on kartoittanut kyseisiltä alueilta uhanalaisia lajeja ja löytänyt luonnonmetsän piirteitä.

HS näkemien sähköpostien mukaan Metsähallituksen Metsätalous oy:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula torjui näiden kohteiden ottamisen mukaan.

Kumpula itse korostaa, että Metsähallitus oli suojelupaketin laatimisessa vain avustavassa ja ehdottavassa roolissa. Kumpulan mukaan hallituspuolueet päättivät lopullisista kohteista. Näiden kahden kohteen tapauksessa Kumpulalla oli kuitenkin selvä oma näkemys.

”Etelä-Suomen lisäkohteisiin ei pitäisi suostua”, Kumpula kirjoitti tammikuun lopulle päivätyssä sähköpostissaan keskustalaisen metsätalousministeri Antti Kurvisen avustajalle.

HS kysyi Kumpulalta, oliko kyseinen kommentti tarkoitettu ohjeeksi keskustalle puolueiden keskinäisiin neuvotteluihin suojelupaketista. ”Ei se ollut keskustalle. Vastasin vain sille, joka näistä kahdesta nimenomaisesta kohteesta kysyi”, Kumpula kertoo puhelimessa.

Metsähallitus on valtion liikelaitos, joka hallinnoi valtionmetsiä ja muita valtionmaita. Se jakaantuu eri osiin: Metsätalous oy hoitaa talousmetsiä. Luonnonsuojelualueista puolestaan vastaa Luontopalvelut. Lisäksi tonttien ja muiden maa-alueiden myyntiä, vuokrausta ja hankekehitystä hoitaa Kiinteistökehitys.

Suojelupaketti toteutettiin tekemällä tasesiirto Metsähallituksen sisällä: talousmetsien taseesta valittiin alueita, jotka siirretään Metsätalous oy:sta Luontopalveluiden puolelle ja suojellaan.

Metsätalous oy ei halunnut antaa Riuttaskorpea ja Alaistajärveä pois itseltään.

Puro Riuttaskorvessa Ylöjärven Kurussa.

Alaisenjärven metsää Pirkanmaalla.

Riuttaskorven pitämistä talousmetsien taseessa Kumpula perusteli lähettämässään sähköpostissa sillä, että suojelu vaikeuttaisi toimintaa laajemmalla alueella. Puhelimessa hän tarkensi HS:lle, että usein nauhamaiset ja talousmetsät katkaisevat luontoalueet ovat hankalia, jos ne vaikeuttavat pääsyä hakattaville alueille.

Alaisestajärvestä Kumpula kertoi sähköpostissa, että se on pääosin luontokohteena olevaa entistä opetusmetsää, jossa on runsaasti rantaviivaa, joka mahdollistaisi kaavoituksen.

”On tärkeää painottaa päättäjille, että kohteessa on potentiaalia kaavoitukseen, että tietävät asian. Emme ehtineet edes kysyä Metsähallituksen sisällä kaavoituksesta vastaavan Kiinteistökehityksen mielipidettä”, Kumpula perustelee puhelimessa sitä, miksi otti rantaviivan ja kaavoitusmahdollisuudet esiin torjuntaperusteena.

Molemmat metsäalueet sijaitsevat entisen Kurun kunnan alueella kahden kansallispuiston eli Helvetinjärven ja Seitsemisen välissä. Ympäristöjärjestöt pitävät alueita tärkeinä ekologisina käytävinä kansallispuistojen välissä.

Riuttaskorvessa on vanhempia ja tuoreempia hakkuuilmoituksia, ja hakkuita on myös toteutettu. Riuttaskorpi on valtion virkistysmetsää, jossa kulkee retkeilyreittejä. Lisäksi Riuttaskorpi on lähellä Petäjäjärven vanhojen metsien suojelualuetta.

HS vieraili Riuttaskorvessa lokakuussa 2021.

Lue lisää: Ari Aalto käveli läpi valtion metsät ja etsi niistä suojeluun kelpaavia kohteita – Johtopäätös: ”Nyt hakkaillaan viimeisiä rippeitä”

Kun Kumpula oli torjunut Riuttaskorven ja Alaisenjärven siirtämisen suojeluun, hän sai keskusta-avustajalta sähköpostia poliittisten neuvotteluiden sujumisesta:

”Hei Jussi, nyt meni taas saivarteluksi. Katotko vielä olisiko siitä Ylöjärven kohteiden läheltä löydettävissä vielä pari pikku kohdetta? Korvataan Riuttaskorpi ja Alainenjärvi”, Kurvisen avustaja kirjoitti 23. tammikuuta Metsätalous oy:n toimitusjohtajalle.

Saivartelu viittaa siihen, että neuvotteluissa vihreät halusivat mukaan kohteita Etelä-Suomesta.

Jussi Kumpula löysi torjumansa Riuttaskorven ja Alaisenjärven tilalle Ylöjärveltä pari rantakohdetta: Näsijärveltä Huhtisaaret (6 ha) sekä järveen työntyvän Varasniemen (16 ha). Molemmat päätyivät lopulliseen suojelupakettiin, josta maan hallitus tiedotti 2. helmikuuta.

Sammalmattoa Riuttaskorvessa Ylöjärven Kurussa.

Metsänpohjaa Alaisenjärven metsissä Pirkanmaalla.

HS:n saaman materiaalin joukossa on myös viiden hallituspuolueen erityisavustajien neuvottelema pöytäkirja siitä, mitä suojelupaketilta haluttiin.

Pöytäkirjassa sanotaan, että suojelu painottuu luonnoltaan arvokkaisiin ja huonosti metsätalouteen sopiviin alueisiin niin, että ”metsätalouden edellytysten vaarantuminen minimoidaan”.

Metsätalouden turvaava ehto täyttyi hyvin, sillä suojelupaketti oli pääosin kohteita, jotka oli jo joka tapauksessa jätetty metsätalouden ulkopuolelle.

Suojeltavista alueista lähes 60 prosenttia sijaitsee Inarissa, jossa metsät on rauhoitettu vuoteen 2030 asti Metsähallituksen ja alueen paliskuntien välisellä sopimuksella.

Neuvotteluissa oli pöytäkirjan mukaan myös sovittu, että suojeltavaa pinta-alaa on 30 000 hehtaaria, suojeltavia maita on Etelä- ja Pohjois-Suomesta ja että kohteet ovat metsäisiä.

Pinta-alatavoite täyttyi ja ylittyikin muutamalla kymmenellä hehtaarilla. Etelä-Suomesta alueita on alle kaksi prosenttia kokonaisuudesta, eli yli 98 prosenttia suojeltavista alueista sijaitsee Pohjois-Suomessa.

Metsähallitus teki lähes koko saaren laajuiset hakkuuilmoitukset Oulunjärvelle Kaarresalon retkeilyjärveen vuonna 2017. Saaren kohtalosta on riidelty siitä asti. Nyt se suojellaan osana valtionmetsien suojelupakettia.

Metsäisyyden ehto ei lopputuloksessa täysin täyttynyt.

HS uutisoi pian paketin julkistamisen jälkeen, että noin puolet suojelualasta oli hyvin kasvavaa metsää ja noin viidennes kitumaita, jotka nekin kyllä määritellään metsäksi. Vajaa kolmannes oli kuitenkin joutomaita eli lähes tai täysin puuttomia alueita.

Lue lisää: Vihreät juhlivat suojelleensa 30 000 hehtaaria metsää – ”Se on vale”, sanoo luonto­kartoittaja

Tuolloin tiedossa ei kuitenkaan ollut, olivatko puolueet sopineet suojelevansa luontoalueita vai metsiä. HS:n pyytämästä materiaalista selviää, että tahto oli suojella nimenomaan metsäisiä alueita.

Miksi siis kaikki Metsähallituksen ehdottomat alueet eivät olleet metsäisiä, kuten toive oli?

”Tässä tulee nyt itsellekin ihan uutta tietoa. En ole tuollaista pöytäkirjaa nähnyt, enkä muista, että tuollainen toive olisi meille välittynyt”, Jussi Kumpula sanoo.

HS:n hankkimasta materiaalista ei käy ilmi, missä muodossa poliittinen tahto on Metsähallitukselle viestitty.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat