”Sukupuolen moninaisuus pitäisi ottaa huomioon Suomessa nykyistä paremmin.”
Täysin samaa mieltä, sanoo vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Mia Haglund. Täysin eri mieltä, sanoo perussuomalaisten Miko Bergbom.
Sukupuolen moninaisuudella tarkoitetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan sukupuolen kokemusten, ilmaisutapojen ja kehon sukupuolitettujen piirteiden kirjoa ja sitä, että jokaisen ihmisen kokemus sukupuolesta on yksilöllinen.
Kysymys jakoi puolueita ja ehdokkaita HS:n vaalikoneessa. Sukupuolen moninaisuuden huomioon ottamisen parantamisen kannalla olivat vahvimmin vihreiden, vasemmistoliiton, Sdp:n ja Rkp:n ehdokkaat. Täysin eri mieltä olivat eniten perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien ehdokkaat.
Molemmat väittelijät saavat aluksi lyhyet avauspuheenvuorot.
Mia Haglund
Mia Haglund: ”Tarvitaan sateenkaaripoliittinen toimintaohjelma”
”Ajattelen samalla tavalla kuin Seta, joka on asettanut kärkitavoitteekseen eduskuntavaaleihin sen, että tarvitaan sateenkaaripoliittinen toimintaohjelma. Tarvitaan laajempaakin kartoitusta, joka ei ole ainoastaan lainsäädännöllistä, että miten voidaan huomioida sukupuolen moninaisuus paremmin. Ja sitten lähteä purkamaan sitä ja katsoa, millä tavoilla näihin tarpeisiin vastataan.”
”Mainitsen kolme lainsäädännöllistä asiaa, joita pitäisi edistää seuraavalla kaudella. Ensimmäinen olisi translain ikärajan alentaminen. Sitä keskustelua käytiin jo nyt paljon translain uudistamisen yhteydessä, mutta tämä jäi siitä uupumaan.”
”Sitten olisi kolmannen sukupuolimerkinnän mahdollistaminen. Kolmantena intersukupuolisten lasten kehollinen koskemattomuus, eli ei voisi tehdä kosmeettisia leikkaushoitoja intersukupuolisille lapsille ilman, että lapsi pystyy ilmaisemaan oman mielipiteensä.”
Lue lisää: Translaki voimaan 3. huhtikuuta – jatkossa sukupuolimerkinnän voi korjata hakemuksella
Miko Bergbom
Miko Bergbom: ”Annetaan rauhassa kehittyä”
”Jo nyt tasa-arvolaki kieltää syrjinnän sukupuolen perusteella. Se käytännössä huomioi sukupuolen moninaisuuden.”
”Jos katsomme ylipäätään kulttuurista kehitystä länsimaissa, Suomessakin, niin jos ennen oli tiukat sukupuolittuneet normit – että tytöt on tyttöjä, pojat on poikia ja sinä leikit tyttöjen leikkejä ja sinä poikien leikkejä – tästäkin on päästy yhteiskunnassa eteenpäin. Annetaan lasten olla lapsia.”
”Sitten meillä on juridinen sukupuoli. On ihmisiä, joilla on erilaisia kokemuksia omasta sukupuoli-identiteetistään, ja kaikin mokomin heille se oikeus suotakoon. Ja erityisesti lasten osalta toivon, että heidän sukupuoli-identiteettinsä saa kehittyä rauhassa.”
”Tästä tullaan translakiin. Tämä on juuri se syy, minkä takia en halua, että lapset saisivat vaihtaa – anteeksi, korjata – omaa sukupuoltaan. Näen, että on äärimmäisen tärkeää, että kun esimerkiksi murrosiässä lähtee sukupuolikokemus kehittymään ja identiteetti rakentumaan, ettei siihen tarjota täsmälääkettä, että ’hei, kaikki mahdolliset ongelmat tai ajatukset korjaantuvat, jos vaihdat sukupuolen oikeaan’. Annetaan rauhassa kehittyä.”
"Aina on ollut sukupuolivähemmistöjä” – ”Ikään kuin loukkaannutaan joka asiasta”
Avauspuheenvuorojen jälkeen puhujat saavat kommentoida toistensa puheita.
Haglund: ”En näe, että tässä olisi kysymys mistään kulttuurisesta ilmiöstä. Vaan itse asiassa asiasta, joka on aina ollut olemassa. Samalla tavalla kuin meillä on aina läpi historian ollut seksuaalivähemmistöjä, meillä on myös aina ollut sukupuolivähemmistöjä.”
”Ja kyse on siitä, että nyt korjataan yhteiskunnallisia rakenteita vastaamaan olemassa olevaa elämää ja tilannetta ja ihmisten omia tarpeita. Lainsäädännön ja palveluntarjonnan pitää elää sen mukaan, kun nähdään ja huomataan oikeasti syrjiviä rakenteita, jotka ovat olleet voimassa vuosisatoja.”
”Mitä tulee alaikäisten kysymyksiin, itse olin hyvin vakuuttunut lapsiasiavaltuutetun lausunnosta translakiin. Siinäkin viitattiin YK:n lasten oikeuksien julistukseen. Lähtisin kyllä sen taakse. Haluaisin, että myös lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaisesti lainsäädäntö toteuttaisi lasten oikeuksia.”
Bergbom: ”Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professorin Riittakerttu Kaltialan mukaan 2010-luvulla on lisääntynyt dramaattisesti se ilmiö, ettei enää koekaan kuuluvansa siihen sukupuoleen, johon on syntynyt. Toki on myönnettävä, että selvää syytä sen taustalla ei hänen mukaansa ole vielä selvillä.”
”Hän toi myös esiin, että on olemassa paljon lapsia, jotka tulevat esimerkiksi nuorisopsykiatrian puolelle ja heidän sukupuoli-identiteettinsä ei vastaa sitä, mihin sukupuoleen hänet on merkitty. Kuitenkin murrosiän jälkeen ei sitten enää koetakaan niin. Kun lapsi ja nuori on kehitysvaiheellisesti herkässä tilassa, ei pidä antaa kuin taikasanana ratkaisua, että kaikki mahdolliset ongelmat korjaantuvat sillä, että pystyt vaihtamaan sukupuolesi.”
”Toisaalta meidän lainsäädäntömme on vuodesta 2019 asti sallinut sen, että esimerkiksi alaikäiset voivat hakeutua transpolille näihin selvityksiin.”
Haglund: ”En näe, että täysi-ikäisyyden tulisi olla vaatimus. Ihmiset voivat löytää myös jo lapsena vahvasti oman sukupuolikokemuksensa. Nämä prosessit ovat lisäksi hyvin perusteellisia. En näe, että alan ammattilaiset käsittelevät tätä mitenkään taikasanana, vaan kyse on hyvin perusteellisesta prosessista, jossa ollaan kyllä varmoja siitä, mitä ollaan tekemässä.”
”Minua kiinnostaisi keskustella laajemminkin siitä, miten tulisi huomioida sukupuolen moninaisuutta. Se ei ole pelkästään näitä prosesseja, joita liittyy sukupuolen korjaamiseen. Vaan myös sitä, miten tulee kohdatuksi ja onko esimerkiksi mielenterveyspalveluissa tarpeeksi osaamista ja resursseja. Esimerkiksi nuorten mielenterveysongelmat ja jopa väkivaltakokemukset ovat yleisempiä sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla.”
”Ylipäätään tietoisuuden lisääminen olisi tärkeää, jotta me pystymme vastaamaan tarpeisiin ja haihduttamaan ennakkoluuloja.”
Bergbom: ”Translain uudistuksessahan ei ole kyse mistään ammatillisen arvioinnin kautta syntyvästä prosessista, koska kyse on henkilön itseilmoituksesta.”
”Meillä varmasti yhteiskunnassa kohdellaan joiltakin osin huonosti ihmisiä, jotka kuuluvat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin. Uskon, että olemme suhteellisen avoin yhteiskunta, mutta olisi syytä kiinnittää huomiota ja puuttua sellaiseen huonoon käytökseen.”
”Mutta on myös havaittavissa ilmiötä, missä ikään kuin loukkaannutaan joka asiasta. Että pitäisi kutsua esimerkiksi cis-sukupuolisia ihmisiä cis-mieheksi tai cis-naiseksi, tai sanotaan vaikka miesoletettu ja naisoletettu. Tämmöinen kieli aiheuttaa osalle ihmisistä sellaista vastakkainasettelua, että en lähde tällaiseen touhuun. Voidaan kunnioittaa jokaisen kokemusta, mutta täytyy miettiä, kuinka pitkälle me halutaan viedä se, ettei vahingossakaan saa olettaa.”
Haglund: ”Mielestäni pitää olla mahdollista juuri omalla päätöksellään määritellä oma sukupuolensa. Jos haluaa lähteä sukupuolenkorjausprosessiin, sitä käydään läpi yhdessä.”
”Mitä tulee palveluihin, puhuin nimenomaan julkisista palveluistamme, enkä mistään laajasta kulttuurisesta keskustelusta. Tarvitaan sukupuolisensitiivisyyskoulutusta, joka pureutuu tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviin rakenteisiin. Sitä tulee lisätä varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja hoitoalalla.”
Bergbom: ”Pidän sukupuolen häivyttämistä yhteiskunnallisesta keskustelusta jokseenkin omituisena, erityisesti lasten osalta. Suurin osa lapsista ei kuitenkaan koe sukupuoli-identiteettinsä kehityksessä mitään poikkeamia, jolloin sen häivyttäminen saattaa laajentaa kokemusta siitä, onko oma sukupuoli normaali.”
Mitä mieltä olet Haglundin kahdesta muusta ehdotuksesta translain lisäksi, kolmannesta sukupuolimerkinnästä ja intersukupuolisten lasten kehollisesta koskemattomuudesta?
Bergbom: ”En toisi Suomeen kolmatta sukupuolta, koska tiedän, että siihen liittyy vaatimuksia, että sitä ei rajattaisi koskemaan intersukupuolisia. Vaan sekin perustuisi omaan ilmoitukseen.”
”Sitten intersukupuoliset lapset, joille tehdään kosmeettisia leikkauksia. En vastusta asian selvittämistä, mutta haluaisin kuulla lääketieteen ammattilaisten näkemyksiä, koska en ole aiheen substanssiasiantuntija.”
Haglund: ”Tämä olisi itsemääräämisoikeuden laajentamista. Kolmas sukupuolimerkintä taas on asia, joka vastaa todellisuuteen, jossa me jo elämme.”
Mikä oli toisen osapuolen paras argumentti?
Bergbom: ”Intersukupuolisten lasten kosmeettiset leikkaukset syntymässä. Koska en tunne aihealuetta, ajattelin perehtyä siihen laajemmin.”
Haglund: ”On ymmärrettävää, että syntyy ajatuksia ja huolta siitä, että nuorena voi muuttaa mieltään asioista ja olla kokeilunhaluinen. Sitä pohdintaa voi tehdä vähättelemättä, ja mielestäni tässä keskustelussa ei tullut suurta vähättelyä sen suhteen. Että on itsevarmoja kokemuksia siitä, että sukupuolta pitää korjata, ja jotka ilmenevät hyvin nuoresta iästä asti.”
Toimitus on tiivistänyt keskustelupuheenvuoroja.
Oikaisu 30.3. kello 9.45: Miko Bergbomin kuvan on ottanut Lehtikuvan Jussi Nukari, ei Markku Ulander.
