Suomessa laaditaan parhaillaan määritelmää ja etsitään kynnysarvoja sille, minkälainen metsä Suomessa on vanhaa. Samalla laaditaan ohjeet maastokartoituksiin.
Määritelmää tarvitaan metsien lisäsuojelua varten. EU:n biodiversiteettistrategian mukaan kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset ja vanhat metsät tulee suojella tiukasti. Tällaisia metsiä on Suomessa jäljellä enää vain vähän.
Määrittelytyötä tekee Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja Luonnonvarakeskuksen asiantuntijoista koostuva työryhmä.
Vanhan metsän määritelmän pitää valmistua vuoden loppuun mennessä. Alun perin määritelmien piti valmistua jo viime vuoden joulukuussa, mutta komission ohjeen valmistuminen viivästyi. Siksi myös kansallisten ohjeiden laatiminen siirtyi.
Maaliskuun lopulla komission ohje viimein valmistui.
Ohjeen mukaan kolmen ehdon tulee täyttyä, jotta kyseessä on suojelua vaativa vanha metsä.
Ensinnäkin metsän pitää koostua luontaisista puulajeista. Tämä ehto täytyy Suomessa käytännössä aina.
Lisäksi metsässä pitää olla paljon lahopuuta, ja sitä pitää olla erityyppistä. Kolmantena ehtona metsässä pitää olla vanhoja tai suuria puita.
Kolmen pakollisen ehdon lisäksi on täydentäviä kriteereitä. Riittää, että osa niistä täyttyy. Tällaisia ovat esimerkiksi vanhan metsän lajisto tai metsän latvuskerroksen monikerroksisuus.
Myös se on todettu, että aktiivisessa hoidossa olevissa talousmetsistä ei tule ”luonnontilaisia” tai vanhoja metsiä, vaikka metsää hoidettaisiin harvakseltaan.
Toisaalta jäljet aikaisemmasta ihmistoiminnasta eivät ole este määritellä metsää vanhaksi. Metsän ei siis tarvitse olla koskematonta.
Lahopuuta Jouhtenisen saarella Höytiäisellä Pohjois-Karjalassa.
Komission ohjetta on laadittu pitkään, ja nyt hyväksytty muotoilu on noin kahdeksas versio. Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Kimmo Syrjänen arvioi, että lopullinen ohje on edellisiä versioita hieman väljempi, eli suurempi määrä metsiä sopii sen kriteereihin.
Esimerkiksi komission ohjeen aiemmissa versioissa vaadittiin vanhalta metsältä lahopuujatkumoa. Nyt riittää, että lahopuuta on ”monipuolisesti”.
Komission ohjeen pohjalta suomalainen asiantuntijatyöryhmä pääsee nyt laatimaan Suomeen sopivat käytännön ohjeet. Esimerkiksi se pitää määritellä, mikä boreaalisessa metsässä on ”suuri” määrä lahopuuta tai mikä riittää monipuoliseksi lahopuuksi. Entä kuinka järeä puun pitää olla ollakseen suuri, tai minkäikäinen ollakseen vanha?
Ikärajoja vanhalle metsälle tulee todennäköisesti useita, sillä kuusikko, koivikko ja männikkö ovat vanhoja eri-ikäisinä. Lisäksi puut kasvavat eri tahtia eri osissa Suomea, joten ikärajoja pitää laatia myös kasvuvyöhykkeiden mukaan. Etelä-Suomessa puut ovat vanhoja nopeammin kuin Lapissa.
Lisäsuojelun vaatimus ei erottele metsän omistusta, eli biodiversiteettistrategia koskee niin valtionmetsiä kuin yksityisesti omistettujakin metsiä.
Suomessa on kuitenkin linjattu, että valtionmetsiä voidaan suojella suunnitelmallisemmin, mutta yksityisiä metsiä suojellaan vapaaehtoisuuteen perustuen sen mukaan, mitä maanomistajat tarjoavat suojeluun.
”Se, että 100 prosenttia vanhoista metsistä saataisiin suojeltua, ei ole realismia. Ja vapaaehtoisuudella vältetään sekin, että yksityismetsissä alkaisivat aavistushakkuut”, Syrjänen Sykestä sanoo.
EU:n biodiversiteettistrategian täytäntöönpanon aikataulu on sellainen, että vanhoille metsille pitää olla tänä vuonna valmiina määritelmät ja kartoitusohjeet. Vuonna 2025 sekä julkisesti että yksityisesti omistetut metsät pitää olla kartoitettuna, ja vuonna 2029 nämä tunnistetut kohteet on suojeltu tiukasti.
Metsähallitus kartoittaa valtionmetsät. Mutta kuka kartoittaa yksityisten metsät, tai kuka sen maksaa?
”Se on vielä täysi kysymysmerkki. Uskoisin, että voimme hyödyntää metsänhoitoyhdistysten, Suomen metsäkeskuksen ja puunostajien tekemiä kohteiden välityksiä. Mutta sitten itse vapaaehtoiseen suojeluun pitää tietysti olla rahoitus. Nythän Metso-ohjelman kautta suojellaan Etelä-Suomessa, mutta suojelurahoitus tarvitaan jatkossa koko maahan”, Kimmo Syrjänen sanoo.
Vanhoja metsiä on Etelä-Suomessa vähän, joten suurin suojelupaine kohdistuu pohjoiseen. Tarkemmin sanottua Ylä-Lappiin. Ylä-Lappi tarkoittaa Utsjokea, Enontekiötä ja Inaria, joista etenkin Inarissa on laajoja metsiä.
Asiantuntijatyöryhmän hyvin karkean ja alustavan arvion mukaan yli puolet vanhoista metsistä sijaitsee juuri Ylä-Lapissa, niin sanotun Metsä-Lapin alueella eli karumman Tunturi-Lapin eteläpuolella.
Inarin maapinta-alasta on suojeltu yli 70 prosenttia, mutta kunnassa riittää edelleen arvokkaita metsiä suojelun ulkopuolella.
Ympäristöjärjestöissä on pelätty, että sillä välin kun määritelmiä ja maastokartoitusohjeita laaditaan, valtionmetsiä hallinnoiva Metsähallitus ehtii hakkaamaan vanhoja metsiään.
Valtionmetsien ikärakenteen muutoksista löytyy tietoa esimerkiksi parhaillaan lausunnoilla olevasta Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelmasta Kainuun sekä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan alueille.
Taulukon mukaan valtion yli 140-vuotiaiden talousmetsien pinta-ala on alueella kutistunut alle puoleen siitä, mitä se oli vielä kuusi vuotta sitten. Yli 140-vuotiaita metsiä oli alueella viime vuonna 25 000 hehtaaria, kun vielä vuonna 2017 niitä oli 55 000 hehtaaria – ja vielä toissa vuonnakin yli 30 000 hehtaaria.
Taulukon mukaan myös 121–140-vuotiaiden metsien ala on pienentynyt kuudessa vuodessa yli neljänneksellä.
Aluejohtaja Kalle Eerikäinen Metsätalous oy:sta vahvistaa, että vanhempia ikäluokkia ei ole Metsähallituksen sisällä siirretty suojeluun. Se ei siis selitä vanhempien metsien hupenemista. Sen sijaan hakkuita on tehty.
”Kun uudistuskypsyys täyttyy, sitten näitä vanhempienkin ikäluokkien metsiä hakataan. Siitäkin meitä sitten kritisoidaan, jos hakkaamme liian nuoria metsiä.”
Eerikäisen mukaan hakkuut ovat kuitenkin vain osatekijä vanhempien ikäluokkien hupenemisessa, sillä taulukossa on systemaattinen virhe juuri vanhimpien ikäluokkien kohdalla.
Virhe johtuu siitä, että nykyään metsien ikärakenne arvioidaan kokonaan laserkeilaamalla. Maastokäynnit on jätetty kokonaan pois. Laserkeilaus antaa kolmiulotteista tietoa puustosta, mutta se ei osaa tunnistaa juuri vanhimpia puita. Luonnonvarasuunnitelman taulukko siis liioittelee vanhempien metsien hupenemista.
Eerikäisen mukaan virhe on merkittävä ja selittää pääosan muutoksista vanhoissa ikäluokissa, mutta hän ei osaa sanoa, minkäkokoinen vaikutus tarkalleen on.
HS pyysi vastaavia ikärakennetietoja Metsähallitukselta myös Lapin alueelta, mutta niitä ei saatu, perusteluna juuri laserkeilausaineistojen epätarkkuus.
Eerikäinen toteaa, että kun vanhojen metsien määritelmä saadaan, Metsähallitus ottaa sen heti käyttöön ja siirtää kriteerit täyttävät metsät hakkuiden ulkopuolelle.