Alviina Alametsä: EU:n on seurattava tarkemmin, mitä siviili­kriisinhallinnan operaatioissa saadaan aikaan

Bryssel

Euroopan unioni rahoittaa asetoimituksia Ukrainalle, kouluttaa ukrainalaissotilaita EU:ssa ja suunnittelee yhteisiä puolustushankintoja. Sotilaallinen toiminta on nyt pinnalla, mutta sen varjossa EU kehittää edelleen toimintaa, jossa Suomikin on ollut erityisen aktiivinen.

Kyse on siviilikriisinhallinnasta.

Sen tarkoituksena on estää konflikteja ei-sotilaallisin keinoin, esimerkiksi lähettämällä kriisimaahan työntekijöitä, jotka kouluttavat tai neuvovat paikallisia viranomaisia.

EU:n ulkoministerit päättävät 22. toukokuuta ”siviilikompaktista” eli siviilikriisinhallinnan uudesta sopimuksesta.

EU-parlamentaarikko Alviina Alametsä (vihr) teki juuri siviilikriisinhallinnasta parlamentille mietinnön, joka hyväksyttiin täysistunnossa huhtikuun lopussa. Se on parlamentin evästys ulkoministereille.

Alametsän mukaan mietinnön yksi viesti on, että EU:n pitää nykyistä tarkemmin seurata ja raportoida, mitä siviilioperaatioissa saadaan aikaan.

Hän arvostelee avoimen tiedon puutetta ja on hieman epäileväinen, onko tuleva sopimus tarpeeksi määrätietoinen.

”Nyt kustannukset jakautuvat hyvin epätasaisesti maiden välillä. Siviilikriisinhallinta on monessa jäsenmaassa jäänyt puheen tasolle, eli tehdään lupauksia, mutta ei olla itse valmiita osallistumaan. Suomi on ollut aktiivinen, ja meillä on pitkä perinne lähettää asiantuntijoita.”

Kymmenen jäsenmaata vastaa lähes 80 prosentista maailmalle lähetetyistä asiantuntijoista.

Tuorein esimerkki siviilikriisinhallintaoperaatiosta on Moldovasta, jota EU:n ulkoministerit päättivät huhtikuun kokouksessaan avustaa hybridiuhkien ja ulkomaisten vaikuttamisyritysten torjunnassa. Venäjä pyrkii erilaisin konstein horjuttamaan Moldovan yhteiskuntaa, ja EU aikoo panna oman asiantuntemuksensa peliin paikallisten viranomaisten kouluttamisessa.

”

”Pitää kehittää systemaattisia mittareita.”

EU on tehnyt siviilikriisinhallintaa pian 20 vuotta. Nyt käynnissä on 12 siviilioperaatiota, joista esimerkiksi Ukrainan operaatio aloitettiin jo vuonna 2014. Parhaillaan Ukrainaa autetaan muun muassa humanitäärisen avun perillemenossa ja sotarikosten tutkinnassa, ja Alametsän mielestä maata pitäisi tukea siviilikriisinhallinnan kautta vielä enemmän.

Alametsän mielestä EU:n pitäisi ylipäätään viestiä paremmin, millaista apua se antaa lähialueilleen. Se voisi lisätä poliittista tahtoa ja ehkä myös halukkuutta rahoittaa ja osallistua operaatioihin.

”Ei välttämättä kovin moni suomalainenkaan tiedä esimerkiksi, miten paljon humanitääristä apua viedään Ukrainaan EU:n tuella. Siviilikriisinhallinta koskee monesti hyvin konkreettisia arjen kysymyksiä ja yhteiskunnan toimintaa, esimerkiksi sitä, miten ihminen voi saada apua poliisilta ja oikeuslaitokselta.”

Konkretiasta huolimatta siviilikriisinhallinnan vaikutukset eivät ole aina helposti mitattavia.

”Olen itse ollut mukana esimerkiksi kehitysyhteistyöhankkeessa, josta pystyi raportoimaan, että toimitimme oppilaille 2 628 oppikirjaa ja muita opetustarvikkeita ja jatkokoulutimme yli 60 opettajaa. Siviilikriisinhallintaan pitää kehittää systemaattisia mittareita, milloin on onnistuttu. Meidän pitää myös pystyä priorisoimaan, mihin rahaa laitetaan ja käyttää ne rahat tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.”

Alametsän mukaan tasa-arvo pitäisi huomioida operaatioissa paremmin ja paikallista väestöä pitäisi kuulla enemmän. Hän ennustaa, että siviilikriisinhallinta joutuu jatkossa reagoimaan myös ilmastokriisiin nykyistä enemmän.

Alviina Alametsä työhuoneessaan Brysselin EU-parlamentissa. Kuva: Juha ROININEN / EUP-IMAGES

EU:n siviilikriisinhallinnassa aloitetuissa kaikkiaan 24 operaatiossa on ollut myös epäonnistumisia, joista osa liittyy Alametsän mukaan johtamisongelmiin. Esimerkiksi Guinea-Bissaussa vuosina 2008–2010 tehtyä operaatiota ei ollut pohjustettu kunnolla paikallisesti. EU:n neuvonantajien oli tarkoitus avustaa armeijaa, mutta vastaanotto ei ollut lämmin, koska armeija ei ymmärtänyt, miksi avustajat olivat maassa.

Malissa meneillään olevassa operaatiossa EU on pyrkinyt rakentamaan maan keskushallinnon toimintakykyä, mutta lähtöasetelmassa on ongelma. Malilaisten mielissä keskushallinto yhdistyy hyväksikäyttöön, korruptioon ja sortoon.

EU ei tee operaatioita pyyteettömästi, vaan sillä on myös oma etu mielessä. Tästäkin on tullut kritiikkiä: esimerkiksi Nigerissä EU on ottanut painopisteeksi rajavalvonnan ja muuttoliikkeen hallinnan, eli se hoitaa enemmän oiretta kuin itse syytä eli epävakaata yhteiskuntaa.

Suomi käyttää EU:n siviilioperaatioihin noin 6,5 miljoonaa euroa vuodessa. Ne ovat käytännössä henkilöstökuluja: eri operaatioissa työskentelee parhaillaan 78 suomalaista, esimerkiksi Irakissa ja Georgiassa kummassakin yhdeksän asiantuntijaa.

”Saa nähdä, onko siviilikriisinhallinta myös tulevan hallituksen prioriteetteja. Ylipäänsä on tärkeää, että lähiympäristössä tai muuallakaan ei tulisi kriisejä, jotka läikkyvät meillekin. Konfliktit ja epävakaus lisäävät esimerkiksi pakolaisuutta, ja kaikki me varmasti haluamme vähentää sitä. Tämä on yksi kohde, johon rahaa kannattaisi laittaa”, Alametsä sanoo.

Kotimaassa Alametsä on puhunut paljon nuorten mielenterveydestä ja ajanut terapiatakuuta eli nopeaa pääsyä psykoterapiaan.

EU-parlamentissa hän istuu ulkoasiainvaliokunnassa ja on varajäsenenä ja vihreiden koordinaattorina turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnassa. Alametsä oli ehdolla Helsingistä eduskuntaan, mutta paikka jäi haaveeksi.