Presidentti Sauli Niinistön Etelä-Afrikan-vierailun kuumaksi puheenaiheeksi nousi tiistaina odotetusti Venäjän Vladimir Putin.
Venäjän johtaja saattaa vierailla Etelä-Afrikassa syksyllä, vaikka Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) on antanut hänestä pidätysmääräyksen ukrainalaislasten kaappausten vuoksi.
Mahdollinen vierailu vaikutti tiistaina aiempaa todennäköisemmältä, sillä Etelä-Afrikan hallitseva puolue ANC ilmoitti päätöksestä, jonka mukaan maan tulisi vetäytyä ICC:n toiminnasta.
”Päätös lähteä olisi kova etenkin, kun ottaa huomioon, miten he ovat esiintyneet ihmisoikeuskeskusteluissa ja mikä on heidän oma historiansa apartheidin vastaisessa taistelussa”, arvioi maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen Helsingin yliopistosta.
Teivainen muistuttaa, että Etelä-Afrikka ei kuitenkaan ole valtiona tehnyt irtautumispäätöstä.
Professori Teivo Teivainen
Etelä-Afrikan mahdollinen irtautuminen Kansainvälisestä tuomioistuimesta nousi tiistaina yllättäen esiin Niinistön ja maan presidentin Cyril Ramaphosan yhteisessä tiedotustilaisuudessa.
Etelä-Afrikassa on toki aiemminkin keskusteltu tuomioistuimen jäsenyydestä, kuten monissa muissakin kehittyvissä maissa.
Teivainen kiinnitti presidentti Ramaphosan puheissa Putinin mahdollisesta vierailusta ja pidättämisestä huomiota ensinnäkin sanamuotoihin.
”Ramaphosa puhui vähättelevästi lausunnoista, kun kyse on pidätysmääräyksestä”, Teivainen sanoo.
”Kannattaa myös huomata, että Ramaphosa ei itse ottanut esiin oikeusistuimesta lähtöä. Ramaphosa näytti minusta vaivaantuneelta, kun paikallinen toimittaja asiasta kysyi suorassa lähetyksessä”, Teivainen sanoo.
Teivainen arvioi, että Etelä-Afrikan valtapuolueen yllättävä päätös kannattaa rikostuomioistuimesta irtautumista ei suoraan vaikuta Niinistön valtiovierailuun tai sen onnistumiseen.
Niinistö ei ole ainoa valtiojohtaja, joka on viime aikoina matkustanut Etelä-Afrikkaan.
Tammikuussa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov herätti huomiota matkallaan. Helmikuussa maassa vieraili korkean tason kiinalaisvaltuuskunta. Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken on myös pitänyt tiuhaan yhteyttä Etelä-Afrikan kollegaansa, ulkoministeri Naledi Pandoriin.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kävi keskusteluja Etelä-Afrikan ulkoministeri Naledi Pandorin kanssa tammikuussa Pretoriassa.
Moni siis haluaa vaikuttaa Etelä-Afrikkaan tai ainakin kuulla sen kantoja. Etelä-Afrikka on paitsi Afrikan keskeinen veturi myös osa Brics-yhteenliittymää. Brics-maihin kuuluvat sen lisäksi Brasilia, Venäjä, Intia sekä Kiina.
Putinin mahdollisen vierailun odotetaan tapahtuvan elokuussa, kun Brics-maat kokoontuvat Etelä-Afrikkaan neuvonpitoon. Brics-valtioiden yhteistyön merkitys on Teivaisen mukaan korostunut sen jälkeen, kun pandemia loppui ja valta vaihtui Brasiliassa.
”Talousasioita painottaneella yhteistyöorganisaatiolla on aiempaa selvempi geopoliittinen ulottuvuus, ja se johtuu tietenkin maailmantilanteesta”, Teivainen sanoo.
Hänen mukaansa joissakin arvioissa Brics-maiden on nähty olevan kehittymässä globaalin etelän voimanyrkiksi länttä kohtaan.
Niinistö matkustaa Etelä-Afrikasta Namibiaan.
Moni Afrikan maa on Etelä-Afrikan ja Namibian tapaan asettunut istumaan niin sanotusti aidalle sodan Ukrainassa suhteen. Ne eivät ole tuominneet Venäjän hyökkäystä itsenäiseen naapurimaahan.
Ramaphosa vetosi tiistaisessa lehdistötilaisuudessa Nelson Mandelan esimerkkiin ja totesi, että kaikki konfliktit ratkeavat keskusteluin. Tämä oli hänen vastauksensa myös, kun häneltä kysyttiin, miksei hän ole tuominnut Venäjän hyökkäystä.
”Suomessa on ollut vähäistä ymmärrystä niitä Afrikan maita kohtaan, jotka ovat äänestäneet tyhjää Venäjän hyökkäyksen tuomitsemisessa. Niinistö taas on osoittanut halua pohtia asiaa enemmän ja pidempään”, Teivainen sanoo.
Tässä mielessä Niinistön matkan voi nähdä presidentin pyrkimyksenä asemoida itseään uudella tavalla osaksi turvallisuuspoliittista keskustelua, Teivainen sanoo.
Presidentti Sauli Niinistö ja Etelä-Afrikan presidentti Cyril Ramaphosa kättelivät tiedotustilaisuudessa tiistaina.
Myös Afrikka-tuntija ja professori Liisa Laakso nostaa esiin merkittävänä asiana Niinistön halun käydä keskustelua myös niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä.
Professori Liisa Laakso
Tässä mielessä vierailun Etelä-Afrikan hallinnollisessa pääkaupungissa Pretoriassa voi nähdä olevan linjassa Niinistön aiemman Ankaran-vierailun kanssa. Niinistö tapasi tällöin Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin.
Uppsalassa toimivassa pohjoismaisessa Afrikka-instituutissa työskentelevä Laakso muistuttaa, miten Suomi on osa Euroopan unionia, joka on edelleen Afrikan tärkein kumppani.
”Yhdysvallat on erittäin tärkeä Etelä-Afrikalle myös. Heillä ei ole siis varaa vaarantaa suhteita. Kyse on tasapainottelusta, ja silloin Suomen kaltaisilla pienilläkin pelureilla voi olla kokoaan suurempaa vaikutusvaltaa, kenties nyt myös Naton jäsenenä”, Laakso arvioi Niinistön vierailua.
Laakson mukaan Etelä-Afrikan ja Namibian pidättäytyminen Venäjän tuomitsevissa äänestyksissä on ollut pettymys. Se on ollut sitä kuitenkin myös monille Etelä-Afrikassa ja Namibiassa.
”Se ei varmastikaan edusta kansakuntien yksimielistä politiikkaa. ANC:n sisällä on erilaisia fraktioita ja valtakamppailua”, Laakso muistuttaa.
Laakson arvion mukaan Afrikka on yleisesti ottaen tärkeämpi Venäjälle kuin Venäjä Afrikalle. Afrikan maiden puolueettomuutta Venäjän hyökkäyssodan suhteen ei hänen mukaansa selitä niinkään Venäjä vaan ennen kaikkea Kiina.
”Kiina on tärkein taustalla vaikuttava tekijä”, Laakso sanoo.
”Kiina on Afrikassa mukana monessa, ja he ovat myös lainoittaneet Afrikan maita. Kiina on pidättäytynyt ja myötäillyt Venäjää Ukrainan sotaan liittyvissä kysymyksissä, ja se on taustalla vaikuttanut heistä riippuvaisten maiden mielipiteisiin”, Laakso arvioi.
”Valitettavasti Venäjän propaganda on myös mennyt läpi Afrikassa, sillä länsimaiden syyttämiselle omahyväisyydestä ja kolonialismista löytyy maaperää afrikkalaisesta keskustelusta.”
Professori Teivainen nostaa Niinistön vierailusta esiin vielä erityisesti Niinistön kommentin rauhanpyrkimyksistä Ukrainassa.
”Mikä tahansa yritys rauhan saamiseksi on yrittämisen arvoinen, vaikka se ei onnistuisi”, Niinistö sanoi valtiojohtajien yhteisessä lehdistötilaisuudessa tiistaina.
Teivaisen mukaan juuri tämä presidentin lausunto poikkeaa suomalaisesta keskustelukulttuurista.
”Hyvin tyypillinen reaktio tällaisiin avauksiin Suomessa on ollut, että putinistin suu kiinni ja kaikki tuki Ukrainalle, sillä puhe rauhasta pelaa Putinin pussiin. Siinä mielessä onkin jännittävää, että Niinistön mukaan kirjaimellisesti mikä tahansa yritys rauhaan on yrittämisen arvoinen”, Teivainen sanoo.
”Hän käytti myös yllättävän vahvoja sanakäänteitä, eli tässä mielessä Niinistö muokkaa ja on muokannut suomalaista keskusteluilmapiiriä valtiomiesmäisillä puheilla.”
Teivaisen tulkinnan mukaan vierailun Brics-maan hallinnolliseen pääkaupunkiin voi nähdä myös merkkinä Niinistön halusta profiloitua kautensa loppupuolella uudelleen.
”Tämä vierailu on yksi selkeimmistä globaalin roolin ottamisista Niinistöltä ja samalla hänestä on tullut astetta kosmopoliittisempi”, Teivainen sanoo.
Hänen mukaansa Niinistön ajattelussa painottuu nyt voimakkaammin kansainvälinen oikeus ja sen noudattaminen.
”Siihen verrattuna, miten aiemmin hänen ulostulonsa esimerkiksi pakolaisten ja alkuperäisväestön oikeuksista olivat juristilta yllättävän löysiä”, Teivainen sanoo.
Teivaisen mukaan vierailua voi tulkita myös sitä taustaa vasten, että Suomi on aloittamassa kampanjaa, jolla pyritään varmistamaan paikka YK:n turvallisuusneuvostossa: ”Afrikassa on paljon YK:ssa äänestäviä maita, ja Etelä-Afrikka nähdään keskeisenä mielipidevaikuttajana alueella.”
Professori Laakso taas uskoo, että Niinistön vierailuisännät toivovat keskusteluissa Suomelta ja EU:lta ruokaturvaa eli viljakuljetusten turvaamista.
”Ukrainan sota on osoittanut, miten riippuvainen Afrikka on ruoantuonnista, mikä on järkyttävää, sillä heillä olisi potentiaalia lisätä omaa tuotantoaan. Joka tapauksessa ruokakriisi näkyy näissä maissa hintojen nousuna ja inflaationa”, Laakso muistuttaa.
Laakson mukaan Etelä-Afrikan ja Namibian terveiset Suomen suuntaan liittynevät maanosan itsemääräämisoikeuteen myös ulkopolitiikan suhteen sekä kauppaan.
”Tietysti toivoisin, että myös kehitysyhteistyötä ja ympäristökysymyksiä nostettaisiin esiin. Etelä-Afrikalla olisi valtava potentiaali aurinko- ja tuulivoimassa, mutta tällä hetkellä maa kärsii sähkökatkoista”, Laakso sanoo.
Hallitustunnusteluissa mukana oleva perussuomalaiset on tavoitellut kehitysavun vähentämistä. Laakso muistuttaa, että yhteistyön äkkinäinen supistaminen voidaan tulkita Suomen kannalta hyvin ikävällä tavalla.
”Kuten presidentti on sanonut: tässä käydään nyt taistelua sieluista”, Laakso sanoo.
