Onko perussuomalaiset työväenpuolue?
Kysymys nousi esiin sopivasti vapun alla, kun Helsingin Sanomien työmarkkinoita seuraava politiikan toimittaja Teemu Muhonen ennusti analyysissaan, että perusuomalaisten edessä voi olla yhteenotto ay-liikkeen kanssa.
Mielenkiintoinen kirjoitus sai minut kaivamaan esiin 14 vuotta sitten Helsingin Sanomiin kirjoittamani jutun, jonka otsikko oli Työmiehen ääni.
Tuolloin perussuomalaiset oli juuri saanut läpi ensimmäisen europarlamentaarikkonsa. Jutussa pohdin, onnistuuko Timo Soinin vetämä puolue viemään jatkossa ääniä vasemmistolta. Pyysin haastatteluun vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen sekä perussuomalaisten silloisen uuden lupauksen, ”maisterisjuntiksi” ja ”kansallismieliseksi makkaransyöjäksi” itsensä nimenneen Sampo Terhon. Pyysin heitä valitsemaan haastattelupaikan, joka kuvasi heistä parhaiten heitä ja heidän puoluettaan.
Terho tahtoi tavata Kontulan ostarin Aapelin baarissa, ”tyypillisessä perussuomalaisten äänestäjien kuppilassa”, Arhinmäki taas Kallion ja Sörnäisten välissä sijaitsevassa trendikkäässä Kuudes linja -baarissa. Sitä suosivat juuri sellaiset nuoret kaupunkilaiset, joista kirjoitin myöhemmin samana vuoden 2009 kesänä toisen jutun (siinä kerroin, että heitä kutsutaan maailmalla nyt hipstereiksi).
Muistan, että Arhinmäen paikan valinta yllätti minut. Mietin, symboloiko entiseen tehdasmiljööseen rakennettu trendibaari sitä, että vasemmisto aikoo unohtaa perinteisen työmiehen ja jättää tämän yhä merkittävän äänestäjäryhmän auliisti perussuomalaisille.
Arhinmäki taas asemoi vasemmistoliiton toisin: hän näki puolueen kilpailevan ennen kaikkea vihreiden kanssa.
Myöhemmin kävi ilmi, että me molemmat olimme olleet analyyseissamme osittain oikeassa. Vasemmistoliitto onnistui luomaan nahkansa koulutettujen kaupunkilaisten urbaanina vasemmistopuolueena. Sille menestys on tarkoittanut kuitenkin ennen kaikkea sitä, että puolueen kannatus ei ole merkittävästi laskenut.
Minä taas olin oikeassa siinä, että kahden vuoden päästä haastattelusta nähtiin jytky, perussuomalaisten vuoden 2011 hurja vaalivoitto. Puolueen kannatus oli erityisen suurta duunarimiesten keskuudessa.
”Soinin mukaan perussuomalaisia äänestävät ennen kaikkea taksikuskien ja poliisien kaltaiset, järjestystä kaipaavat ihmiset.
Sekä Arhinmäki että perussuomalaisten tuolloinen puheenjohtaja Soini seurasivat ja seuraavat molemmat intohimoisesti englantilaista jalkapalloa. Luultavasti he molemmat osasivat haistella brittifutiksen katsomoissa myös eurooppalaisia poliittisia virtauksia.
Jos Arhinmäki osasi lukea nuorten kaupunkilaisten tuntoja, Soini löysi hiljaisia signaaleja toisesta ryhmästä.
Perussuomalaiset vei voittoon ihmisryhmä, joita Soini oli ehkä nähnyt juuri Britanniassa jalkapallo-otteluiden yleisöissä. Hän viittasi heihin itsekin niin sanottuina ”working class toryina”, Britannian konservatiiveja äänestävinä työläisinä.
Soinin mukaan perussuomalaisia äänestävät ennen kaikkea taksikuskien ja poliisien kaltaiset, järjestystä kaipaavat ihmiset, jotka tahtovat, että työllä voi elää. He eivät identifioidu luokka-asemaan, vaan perinteisiin, melko autoritäärisiin arvoihin.
Jussi Halla-aho luovutti puoluekokouksen päätteeksi puheenjohtajan nuijan Riikka Purralle. Perussuomalaisten puoluekokous huipentui uuden puheenjohtajan Riikka Purran linjapuheeseen vuonna 2021 Seinäjoella.
Perussuomalaiset ei ole enää sama puolue kuin 14 vuotta sitten.
Välissä nähtiin myös Sampo Terhon poliittisen uran nousu ja tuho. Puolueen kotiin, uskontoon, isänmaahan ja kunnollisiin käytöstapoihin uskova lupaus nousi europarlamentaarikoksi, kansanedustajaksi ja ministeriksi asti, mutta vuonna 2017 hävisi puheenjohtajakisan Jussi Halla-aholle. Perusuomalaiset hajosi, Terho jätti puolueen ja myöhemmin koko politiikan.
Halla-ahon johdolla perussuomalaiset alkoi siirtyä Soinin visioimasta ei-sosialistisesta, talouspoliittisesti keskustavasemmistolaisesta työväenpuolueesta kohti maahanmuuttoa vastustavia eurooppalaisia oikeistopopulistisia puolueita. Samalla sen kansanedustajat ovat siirtyneet arvokartalla selvästi oikealle.
Ympyrä onkin sulkeutunut, kun vaalien jälkeen keskustelua on käyty siitä, onko perussuomalaiset porvaripuolue.
Selvää vastausta tähänkään ei ole. Suomalaisessa politiikassa porvarillisilla puolueilla on perinteisesti tarkoitettu ei-sosialistisia puolueita, ja siinä mielessä perussuomalaiset kyllä olisi selvästi porvaripuolue. Se ei kuitenkaan määrittele itseään eurooppalaisten porvaripuolueiden aatteelliseen jatkumoon.
Mutta entä sitten perussuomalaisten tausta työväen suosimana puolueena?
Puolue on yhä erittäin suosittu teollisuuden duunarimiesten keskuudessa, kertoo Evan arvo- ja asennetutkimus.
Vasemmistossa osa lukee nyt tilanteen niin, että oikeistohallituksessa perussuomalaisten kupla puhkeaa ja sen äänestäjät huomaavat, ettei perussuomalaiset ole ”oikeasti” työväenpuolue.
Tässä luennassa pieleen menee kuitenkin se, että myös perussuomalaisten äänestäjäkunta ja sen asenteet ovat voineet muuttua.
Perussuomalaiset on nykyään niin sanotun ”väli-Suomen” puolue, jonka kannatus on suurta kehyskunnissa. Evan tutkimuksen mukaan puolue eroaa muista puolueista hyvin selvästi siinä, että sen kannattajista suurempi osa asuu alle 30 000 asukkaan paikkakunnilla kuin yli 80 000 asukkaan kaupungeissa.
Iso osa puolueen äänestäjistä on alempia toimihenkilöitä, ja äänestäjien tulot ovat alempaa ja keskimmäistä tulotasoa. Yrittäjien joukossa puolue on suosittu: sen kansanedustajien joukossa yrittäjien osuus on suurempi kuin missään muussa puolueessa, Suomen Yrittäjien laskelmien mukaan 41 prosenttia.
Silti perussuomalaiset onnistuu yhä haistelemaan jo Soinin äkkäämien ”working class toryjen” tai sellaiseksi itsensä identifioivien tuntoja.
”Perussuomalaisten äänestäjiin vetoaa omilla jaloillaan seisomisen eetos.
Tässä mielessä Riikka Purran onnistuminen on ollut suorastaan hämmästyttävää. Vihersmoothieta Instagramissa ajoittain lähes maanisuuteen asti hehkuttava kirkkonummelainen perheenäiti ei ole sitä tyyppiä, jonka kanssa moni voisi kuvitella litkivänsä leppoisasti isoja tuoppeja ennen jalkapallo-ottelun toista puoliaikaa.
Silti kiistatta älykäs ja ahkera Purra vetoaa äänestäjiin, jotka kaipaavat politiikalta selkeää puhetta, jämäkkyyttä, ”järkiajattelua” ja perinteisiä arvoja. Hän aistii tarkasti tiettyjä tiettyjä Suomen pienten kaupunkien kulttuurisia virtoja ja kanavoi ne taitavasti osaksi perussuomalaisten politiikkaa.
Purran johtama perussuomalaiset onkin työväenpuolue ennen kaikkea kulttuurisesti. Perussuomalaiset sanovat usein vastustavansa niin sanottua ”woke”-kulttuuria ja identiteettipolitiikkaa. Silti perussuomalaisten oma politiikka vetoaa äänestäjiin usein juuri identiteettikysymyksillä. Tällaisessa ajattelussa ärsyttäviä eivät ole sähköautot sinänsä, vaan ihmiset, jotka ajavat sähköautoja ja kenties luulevat siksi olevansa muita parempia.
Se ei tarkoita, etteikö perussuomalainenkin lopulta ostaisi Teslaa, kun hinnat laskevat.
Perussuomalaisten äänestäjiin vetoaa selvästi tietty omilla jaloillaan seisomisen eetos. Puolueella on myös omintakeinen liberaali viesti, jota ei aina tunnisteta, koska sen sävy on hieman ankara: jokainen pitäköön huolta omista asioistaan, pomppikoon omalla trampoliinillaan miten haluaa.
Sen sijaan ammattiyhdistysliikkeestä sen nykyään oikealle asemoituvat kansanedustajat ja äänestäjät eivät ehkä juuri piittaa. ”Kaduille” heitä on vaikeaa kuvitella, saati punalippujen perään vappumarsseille.
Voi siis olla, että perussuomalaiset päätyy ehkä konfliktiin ammattiyhdistysliikkeen, mutta ei omien äänestäjiensä kanssa.
Oikaisu 30.4. kello 21.30: Riikka Purra on kirkkonummelainen, ei espoolainen, kuten jutussa aiemmin kerrottiin.
