EU:ssa on tekeillä isoja mullistuksia, ja nyt Suomen pitäisi olla hereillä, varoittaa komissaari Urpilainen

Bryssel

Suomen tuleva hallitus saa ensi töikseen eteensä ison EU-asian, joka herättää taatusti intohimoja. Kyse on rahasta: komissio tekee kesällä väliarvion EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä eli EU-budjetista ja esittää siinä yhteydessä, että EU perustaisi suvereniteettirahaston.

Rahaston ideana olisi nimensä mukaisesti vähentää EU:n riippuvuutta ulkopuolisista maista ja tukea eurooppalaista kilpailu- ja kriisinsietokykyä.

Suomi on vastustanut rahastoa tiukasti. Se kuitenkin etenee vääjäämättä, sanoo EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari Jutta Urpilainen (sd) HS:n haastattelussa.

Urpilainen muistuttaa, että komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on antanut monta kertaa lupauksen rahastosta, joka linkitettäisiin budjetin väliarvioon.

Suvereniteettirahastoon on viitattu myös EU-johtajien huippukokouksen päätelmissä. Siihen on sidottu arvovaltaa jo niin paljon, että rahasto tulee, halusi Suomi sitä tai ei.

Kyse on lähinnä siitä, millaisena se tulee. Tässä Suomella voi vielä olla vaikuttamisen paikka, Urpilainen sanoo.

”

Suomessa täytyy olla nyt hereillä, Urpilainen sanoo.

”Rahaston suhteen komissio pohtii parhaillaan erilaisia malleja. Käytettäisiinkö siihen esimerkiksi olemassa olevia EU-varoja, vai pohjautuisiko se uuteen yhteiseen velanottoon? Suomella on nyt iso vaikuttamisen mahdollisuus, ja olisi tärkeää olla etunojassa kertomassa, millaisia rahaston rakenne ja rahoituspohja voisivat olla”, Urpilainen sanoo.

Suomessa täytyy olla nyt hereillä hallitusneuvotteluista huolimatta, Urpilainen sanoo.

”Väliarviota ja rahastoa valmistellaan koko ajan. On tärkeää, että toimitusministeristön ja tulevan hallituksen välillä on vuoropuhelua isoista EU-asioista ja Suomen kannat välittyvät Brysseliin. Ettei ajauduta tilanteeseen, jossa Suomesta ei puoleentoista kuukauteen välitetä tänne poliittisen tason viestejä.”

Vuosiksi 2021–2027 tehdyn budjetin väliarvio on tällä kertaa poikkeuksellisen mielenkiintoinen muutenkin kuin rahaston takia.

”Budjetin alkukausi on ollut hyvin erilainen kuin oletettiin koronan ja Ukrainan sodan takia, ja liikkumatila rahoituskehyksissä on käytännössä käytetty. On iso keskustelunaihe, ovatko jäsenmaat valmiita tekemään kehyksiin muutoksia”, Urpilainen sanoo.

EU siis tarvitsisi lisää varoja. On auki, pyydetäänkö jäsenvaltioilta lisärahaa vai kohdennetaanko menoja budjetin sisällä uudelleen. Yksi vaihtoehto ovat niin sanotut omat varat eli tulolähteet suoraan EU-budjettiin.

Jäsenmaille kaikki vaihtoehdot ovat vaikeita. Julkisen talouden pelivara on monissa maissa vähäinen, eikä niillä ole intoa kasvattaa EU-maksuosuuksiaan.

EU saattaa harkita yhteisvelkaa esimerkiksi Ukrainan jättimäisten rahoitustarpeiden kattamiseen. Siksi Jutta Urpilainen kehottaa miettimään, miten tiukasti Suomen kannattaa sulkea velka pois keinovalikoimasta. Kuva: Juha Roininen

Ukrainan sodan takia EU:n rahoitustarpeet vain kasvavat lähitulevaisuudessa, mitä Suomen hallitus ei voi väistää.

”Jälleenrakentamisessa puhutaan sadoista miljardeista euroista. Mikä on Suomen kanta? Miten paljon ollaan valmiita esimerkiksi siinä turvautumaan yhteiseen velanottoon – onko se täysin poissuljettu mekanismi? Mitä rahoituskeinoja Suomi on valmis tukemaan?”

EU otti koronapandemian jälkeisessä elvytyksessä ensi kertaa yhteistä velkaa, minkä Suomi hyväksyi sillä ehdolla, että se jää vain tähän yhteen kertaan. Suomen ja monen muunkin jäsenmaan nihkeys velanottoon tiedetään komissiossa hyvin, mutta siitä huolimatta ajatusta ei ole haudattu.

Urpilainen sanoo havainneensa, että moni puolue Suomessa sulkee yhteisvelan absoluuttisesti pois keinovalikoimasta. Hän miettisi, kannattaako olla niin ehdoton.

”Sillä on sitten vaikutusta Ukrainan rahoittamiseen. Olisi tärkeää, että tästä Säätytalolla puhuttaisiin.”

”

”Väitän, että nyt on uudelleenarvioinnin aika.”

Urpilaisella on Säätytalolle toinenkin viesti: hän kannustaa tulevaa hallitusta tekemään uudelleenarvioinnin siitä, toimiiko Suomen EU-päätöksenteko kuten pitäisi.

Nykyisen päätöksenteon malli rakennettiin vuoden 1992 valtiosääntökomiteassa, jota johti eduskunnan silloinen pääsihteeri Seppo Tiitinen. Sen ideana oli kytkeä eduskunta tiiviisti mukaan siihen, miten Suomi ottaa kantaa EU:sta tuleviin esityksiin.

”Tästä on kolmekymmentä vuotta. Se on ollut monella tapaa hyvä järjestelmä, koska ministerit hakevat mandaatin eduskunnasta edustaessaan Suomen kantaa, mutta väitän, että nyt on uudelleenarvioinnin aika. Päätöksentekoa pitäisi muuttaa niin, että se mahdollistaisi aktiivisemman ennakkovaikuttamisen.”

Urpilainen esittää tulevan hallituksen ohjelmaan kirjattavaksi, että hallitus perustaisi parlamentaarisen eli kaikista puolueista kootun työryhmän, joka läpivalaisisi päätöksentekojärjestelmän ja miettisi, miten Suomi voisi aktiivisemmin vaikuttaa EU-päätöksiin jo etukäteen.

Urpilaisen mielestä työryhmän pitäisi toimia laajalla pohjalla, koska kyseessä ei ole puoluepoliittinen kysymys, eikä se saisi leimautua yksittäisen hallituksen hankkeeksi.

Jutta Urpilainen vastaa EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista, mikä näkyy hänen työhuoneessaan Berlaymontissa. Kuva: Juha Roininen

Suomen EU-vaikuttamisessa tapaa käydä niin, että Suomessa herätään vasta silloin, kun komission esitys on jo tehty. Urpilainen on nähnyt sisältäpäin, että silloin ollaan jo myöhässä.

”Tosiasiassa komissiossa käytetään valtaa entistä enemmän siinä vaiheessa, kun komissio luo työohjelmaansa ja miettii, mitä agendalle nostetaan. Samoin valtaa käytetään silloin, kun esityksiä kirjoitetaan. Suomen päätöksentekojärjestelmä on väistämättä jälkijunassa tätä vallankäyttöä ajatellen.”

Suomessa kannattaa nyt ennakoida, mitä vuoden 2024 syksyllä aloittavan uuden EU-komission työohjelmaan sisältyy ja seurata tarkkaan EU-vaalikeskusteluja muuallakin kuin Suomessa.

Urpilaisen arvion mukaan työohjelmassa on tuttuja asioita: vihreän siirtymän jatko, yhä kiihtyvä digitaalinen siirtymä ja turvallisuus, erityisesti huoltovarmuuden vahvistamisen näkökulmalla. Mutta tulee hyvin isojakin uusia hankkeita, ja aina tulee yllätyksiä.

Eduskuntavaalien keskusteluissa puhuttiin Urpilaisen mielestä liian vähän kansainvälisistä asioista ja EU:sta. Ilmassa on EU-väsymystä, hän sanoo.

Pelkkä päätöksentekorakenteen muutos ei sen takia hänen mielestään riitä. Suomella pitäisi olla myös ajatuksia siitä, miten EU:ta pitäisi kehittää.

”Ei voi vaikuttaa, jos ei ole ideoita. Tämä on vähän sama kuin olisi ollut lähes kolmekymmentä vuotta naimisissa: ei aina tule sanottua aktiivisesti, että rakastan, rakastan. EU otetaan itsestäänselvyytenä, mutta kuinka paljon suhteeseen jaksetaan panostaa?”

Urpilaisella, 47, on vielä yli vuosi kautta jäljellä komissiossa. Suomessa on vuoden 2024 tammikuussa presidentinvaalit, joihin Sdp tarvitsee ehdokkaan, ja Urpilaisen nimi on pyörinyt spekulaatioissa.

”Olen luvannut pohtia presidenttiehdokkuutta. Paljon tulee yhteydenottoja, ja olen niistä hyvin otettu. Mutta valitettavasti nyt ei ole muuta uutta sanottavaa.”