Hallitusneuvottelut ovat alkaneet, joten on taas ovilive-lähetysten aika.
Ovilive on viestimien verkossa pyörivä livelähetys, jossa seurataan neuvottelujen etenemistä päivän mittaan.
Pääsääntöisesti lähetyksissä ei tapahdu juuri mitään. Lähinnä niissä näkyy Säätytalon ovi.
Silti moni seuraa lähetystä, sillä oven tuijottaminen ruudulta on pidemmän päälle jotenkin meditatiivista.
Toki ovilive-lähetyksissä aina joskus tapahtuu jotain. Yleensä aamulla nähdään niin sanottu porrasinfo, kun puolueiden puheenjohtajat saapuvat neuvotteluihin. Yksi kerrallaan he antavat portailla päivystäville toimittajille kommentteja. Vaikka mitään sanottavaa ei olisi, jotain pitää silti lausua.
Ja sitten me toimittajat tulkitsemme näitä latteuksia ja etsimme viestejä niiden rivien väleistä.
Sieltä voi kuitenkin joskus löytyä jotain kiinnostavaa – kuten keskiviikkoaamuna, kun kokoomuksen puheenjohtaja ja hallitusneuvottelujen vetäjä Petteri Orpo saapui Säätytalolle.
Orpo kertoi ohjeistaneensa kokoomuksen neuvottelijoita siten, että neuvottelupöydissä ei tule hakea voittoja itselle vaan rakentaa yhteistä ohjelmaa.
”Tarkoitan sitä asennetta ja tyyliä, miten neuvotellaan. On mahdollisuus, että viimeiseen pilkkuun asti neuvotellaan ja haetaan kukin sitä omaa parasta ratkaisua. Minusta se ei ole oikea asenne”, Orpo sanoi.
”Perussuomalaisille jäi Sipilän hallitusneuvotteluista trauma.
Päällisin puolin yhteisistä ratkaisuista puhumisessa ei ole mitään erikoista – niitähän hallitusneuvotteluissa haetaan. Mutta miksi Orpo halusi porrasinfossa erikseen korostaa, että neuvotteluissa ei pidä hakea parasta ratkaisua viimeiseen pilkkuun asti?
Selitys saattaa löytyä keskustan Juha Sipilän vuonna 2015 vetämistä hallitusneuvotteluista. Perussuomalaisille jäi nimittäin niistä trauma, joka vaikuttaa myös nyt käytäviin neuvotteluihin.
Muistellaanpa vähän.
Vaalivoittaja Juha Sipilä päätti vuonna 2015 kasata hallituksen perussuomalaisten ja kokoomuksen kanssa.
Jälkikäteen tarkastellen hallitusneuvottelut eivät menneet perussuomalaisten osalta ihan putkeen.
Ennen varsinaisten neuvotteluiden alkua keskusta ja perussuomalaiset kävivät kahdestaan minihallitusneuvottelut, joiden perusteella sovittiin muun muassa tulevan hallituksen maahanmuutto- ja EU-kirjauksista.
Se oli Sipilältä fiksu veto, sillä näin hän sai etukäteen hankaliksi tiedetyt ohjelmakohdat alta pois. Samalla Sipilä onnistui sitouttamaan perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin jo etukäteen hallituskumppanikseen.
Se tiettävästi vaikutti neuvotteluiden kulkuun. Ratkaisevissa neuvotteluissa puheenjohtaja Soini ei ihan loppuun asti jaksanut vääntää, sillä olihan hän jo henkisesti ministeriauton kyydissä.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmä oli vuonna 2015 hyvin kokematon. Aiempaa kokemusta hallitusneuvotteluista oli ryhmässä vain Toimi Kankaanniemellä ja muutamalla muulla.
Kankaanniemen kokemuksesta ei kuitenkaan juuri ollut apua. Hän joutui lähtemään neuvotteluista kesken kaiken, kun julkisuuteen tulivat hänen Facebookissa lähettämänsä seksiviestit.
”Kun hallitus aloitti työnsä, perussuomalaisten kannatus romahti.
Ensikertalaiselle hallitusneuvottelut voivat olla hämmentävä kokemus.
Eräs vuoden 2015 neuvotteluissa ollut perussuomalainen muistelee ihmetelleensä, miten tiedotusvälineillä saattoi olla niin hyvät tiedot siitä, mitä neuvottelupöydässä tapahtui.
Hs.fi:tä seuraamalla saattoi lähes reaaliaikaisesti lukea, mistä pöydässä juuri sillä hetkellä väännettiin.
”Sitten tajusin”, hän kertoo.
Hän tajusi, että neuvottelukumppanit viestittelivät jatkuvasti toimittajille tietoja neuvottelujen etenemisestä ja pyrkivät näin julkisuuden kautta painostamaan muita omalle kannalleen.
Kyseisen perussuomalaisen mukaan tässä taktisessa vuotamisessa kunnostautui etenkin kokoomus.
Hän kertoo, että perussuomalaisia tuskastutti myös kokoomuksen tapa neuvotella. Jos jostain asiasta saatiin aikaiseksi kokoomukselle vähänkään epämieluisa kompromissi, aiheeseen palattiin seuraavassa neuvottelussa, jossa kokoomus yritti vielä vääntää tilannetta itselleen mieluisammaksi.
”Aina kun oli sovittu jotain, myöhemmin jouduttiin vielä kiistelemään siitä, mitä oikeastaan oli sovittu.”
Varsinaisen trauman perusuomalaisille aiheutti tietysti se, että heti hallituksen aloitettua työnsä puolueen kannatus romahti. Perussuomalaisten äänestäjät kokivat puolueen antaneen neuvotteluissa liikaa periksi.
”Hallitusneuvottelijan rooliin ei kuulu lypsää sitä ihan viimeistäkin pisaraa.
Tämän kevään hallitusneuvotteluista on tulossa vaikeat. Ensisijaisesti syynä ovat tietysti asiat – kokoomus ja perussuomalaiset ovat eri linjoilla muun muassa työperäisestä maahanmuutosta, EU:sta ja ilmastopolitiikasta.
Neuvotteluja ei kuitenkaan helpota se, että perussuomalaisten luottamus kokoomukseen on vähissä. He pelkäävät kokoomuksen yrittävän vetää välistä samaan tapaan kuin vuonna 2015.
Tämä historiasta kumpuava luottamuspula oli se syy, miksi Petteri Orpo korosti keskiviikkona, että neuvotteluissa ei ole syytä vääntää yksittäisiä asioita ihan tappiin asti.
Kokoomus tuskin muutenkaan toimisi nyt samoin kuin kahdeksan vuotta sitten, sillä se on hallitusneuvotteluissa tällä kertaa johtajan paikalla. Hallitusneuvottelijan rooliin ei kuulu lypsää sitä ihan viimeistäkin pisaraa.
Silti vuoden 2015 kokemukset todennäköisesti vaikuttavat tämän kevään neuvotteluissa. Siitäkin huolimatta, että harva nykyisistä perussuomalaista oli silloin edes mukana neuvotteluissa.
Instituutioilla on nimittäin muisti. Kokemukset kulkevat perimätietona henkilöltä toiselle ja ajassa eteenpäin.
Keskeinen henkilö tämän tiedon välittämisessä on Riikka Slunga-Poutsalo.
Hän on näissä hallitusneuvotteluissa perussuomalaisten ehdoton avainhenkilö.
Vuonna 2015 Slunga-Poutsalo toimi perussuomalaisten puoluesihteerinä ja oli neuvotteluissa puheenjohtaja Timo Soinin oikea käsi.
Tämän kevään neuvotteluissa hän on puheenjohtaja Riikka Purran luotettu.
Vuodet 2019–2023 Slunga-Poutsalo toimi kansanedustajana, mutta ei hakenut jatkokautta enää tämän kevään vaaleissa.
Niinpä puheenjohtaja Purra palkkasi Slunga-Poutsalon heti vaalien jälkeen töihin puoluetoimistolle.
Syynä oli se, että nykyisellä puoluesihteerillä Arto Luukkasella on tiettävästi vaikeuksia suoriutua tehtävästään. Mutta vielä suurempi syy taisi olla se, että puolue tarvitsee Slunga-Poutsalon kokemusta ja osaamista nimenomaan hallitusneuvotteluissa.
Näitä ominaisuuksia puolue tarvitsee myös siinä tapauksessa, että Petteri Orpon hallitus syntyy. Voisikin veikata, että Slunga-Poutsalo nimitetään silloin valtiovarainministeri Purran valtiosihteeriksi.
Kokenut Slunga-Poutsalo on Purralle tärkeä, koska perussuomalaiset lähtee hallitusneuvotteluihin jälleen hyvin kokemattomalla eduskuntaryhmällä.
Nykyisistä perussuomalaisten kansanedustajista vain Juho Eerola ja Sakari Puisto olivat neuvottelussa myös vuonna 2015. Sakari Puisto ei tosin silloin ollut vielä kansanedustaja.
Joitain muitakin samoja nimiä löytyy sekä vuoden 2015 että 2023 neuvottelijalistoilta –esimerkiksi perussuomalaisten työmiehenä tunnettu Matti Putkonen ja eduskuntaryhmän pääsihteeri Antti Valpas. Myös entinen kansanedustaja Toimi Kankaanniemi on taas mukana neuvotteluissa.
Kovin montaa muuta ei löydy.
Syy nykyisten perussuomalaisten vähäiseen hallitusneuvottelukokemukseen on tietysti se, että puolueen eduskuntaryhmä hajosi vuonna 2017, kun Jussi Halla-aho valittiin puolueen puheenjohtajaksi.
Parikymmentä perussuomalaisten edustajaa – mukana kaikki ministerit – perusti tuolloin oman eduskuntaryhmän ja sittemmin puolueen. Yksikään näistä loikkareista ei päässyt eduskuntaan vuoden 2019 vaaleissa.
Perussuomalaisten nykyisestä 46 kansanedustajasta on uusia ensimmäisen kauden edustajia peräti 16.
Vuoden 2019 vaaleissa eduskuntaan päässeitä on ryhmässä 19, mutta heistä kellään ei ole kokemusta hallitusneuvotteluista.
Vuonna 2015 eduskuntaan tulleita on nykyisessä ryhmässä seitsemän. Heilläkään ei ole hallitusneuvottelukokemusta, sillä jostain syystä silloinen puheenjohtaja Timo Soini ei huolinut heistä ketään mukaan vuoden 2015 neuvotteluihin.
Tuolloin työryhmiin pääsivät lähinnä vain ja ainoastaan Soinin luotetut. Valtaosa näistä luotetuista loikkasi Soinin mukana vuonna 2017 ja putosi sittemmin eduskunnasta.
Perussuomalaisten nykyisessä eduskuntaryhmässä on neljä vuonna 2011 eduskuntaan tullutta. Heistä hallitusneuvotteluissa 2015 oli vain Juho Eerola. Arja Juvosta, Ville Vähämäkeä ja Ritva Elomaata Soini ei huolinut mukaan.
Mutta tällä kertaa he ovat neuvotteluissa paikalla. Kuten käytännössä lähes kaikki muutkin perussuomalaisten kansanedustajat.
Ensimmäisen kauden edustajistakin lähes kaikki on nimetty työryhmiin. Esimerkiksi Onni Rostila on oikeuspolitiikka ja tasa-arvo -ryhmässä, Miko Bergbom viestintäryhmässä, Joakim Vigelius viestintä ja digitalisaatio -ryhmässä, Sara Seppänen luonto- ja ympäristöpolitiikkaryhmässä ja Jorma Piisinen työmarkkinoita puivassa ryhmässä.
Kokoomus toimii päinvastoin. Se ei ottanut yhtäkään ensimmäisen kauden kansanedustajaa neuvottelijaksi.
Perussuomalaiset toimii siis näissä hallitusneuvotteluissa toisin kuin vuonna 2015, mikä on sen itsensä kannalta varmaankin järkevää.
Jos Petteri Orpo saa hallituksen kasaan, se joutuu todennäköisesti tekemään monen kansalaisen mielestä ikäviä leikkauspäätöksiä.
Perussuomalaisten kannatus voi päätösten takia hyvinkin romahtaa.
Se varmasti aiheuttaa perussuomalaisissa kipuilua, mutta eduskuntaryhmä pysyy varmaankin tällä kertaa paremmin kasassa, kun lähes kaikki edustajat ovat olleet mukana tekemässä hallitusohjelman linjauksia.
Mutta eihän sekään lopulta takaa mitään. Voi puolue silti hajota.
Hallituskumppaneille on tietysti ongelma, jos toinen pääpuolueista hajoaa kesken kauden. Samalla kaatuisi koko hallitus.
Tämän vuoksi Petteri Orpo ja kokoomus ovatkin tehneet taktisen linjauksen, että neuvottelut käydään poikkeuksellisen perusteellisesti ja huolella. Tarkoitus on yrittää varmistaa, että kaikki puolueet varmasti tietävät, mihin ovat sitoutuneet eivätkä liiaksi traumatisoidu jälkeenpäin.