Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin keskiviikkoisen Helsingin-vierailun avainsanat olivat Nato ja turvatakuut.
Ukraina haluaa lupauksia Nato-polulleen ja lisävakuuksia Venäjän uusien hyökkäysten estämisestä, jos rauhanprosessi joskus alkaisi.
Helsingissä Zelenskyillä oli mahdollisuus tavata kerralla kaikkien Pohjoismaiden johtajat, joista neljä istuu täysjäseninä Nato-pöydissä, ja viideskin, Ruotsin Ulf Kristersson, kovasti haluaisi istua.
Zelenskyin kansliapäällikkö Andri Jermak kirjoitti vierailuaamun Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen, jossa asialista tuli esille:
”Kun kevät vaihtuu kesäksi ja uudet taistelut odottavat, Ukraina saa helpotusta ja intoa liittolaistemme päättäväisyydestä toivottaa Ukraina tervetulleeksi Natoon ja – ennen täysjäsenyyttä – antaa Ukrainalle turvatakuut.”
Julkisuudessa ei kuitenkaan ole juuri avattu toivottujen turvatakuiden sisältöä.
Ukraina on täydessä sodassa, ja Venäjä on miehittänyt viidesosan sen pinta-alasta. On selvää, että yksikään Nato-maa ei tällä haavaa ole lähettämässä sotilaitaan Ukrainaan taistelemaan.
Ukraina ei ole Naton jäsen, eikä siitä ihan heti voi sellaista tulla. Mitä Ukrainan vaatimat turvatakuut siis voisivat tarkoittaa?
Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Matti Pesu vinkkaa, että vastaus tähän kysymykseen löytyy Ukrainan presidentinhallinnon viime syyskuussa julkaisemasta asiakirjasta, jonka otsikko on Kyiv Security Compact – Kiovan turvallisuussopimus. Alaotsikko kuuluu ”Kansainväliset turvatakuut Ukrainalle: suosituksia”.
”Ei siinä ole mitään sellaista, mikä ajaisi lännen suoriin taistelutoimiin Venäjän kanssa”, Pesu selittää.
”Tuskin on kovin montaa maata jonossa tarjoamassa taistelutukea.”
”Toivelistalla ovat vuosikymmeniä kestävä tuki Ukrainan aseteollisuudelle, aseapu, tiedusteluapu ja merkittävät Ukrainan sotilaiden koulutusohjelmat.
Ukraina ei siis pyydä, että esimerkiksi Suomi tai mikään muukaan Nato-maa lähettäisi sotilaita nyt meneillään oleviin taisteluihin turvatakuiden nimissä.
”Kyse on pidemmän aikavälin kysymyksestä, jos taistelutoimet laantuvat. Ukrainan tilannetta yritetään vakauttaa poliittisesti, saada maata jotenkin jaloilleen”, Pesu sanoo.
Yhdeksänsivuisen paperin ovat koonneet Zelenskyin kansliapäällikkö Jermak ja Naton entinen pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen. Kyseessä on heidän ehdotuksensa turvatakuiden sisällöstä.
Tiivistettynä se kuuluu näin: Ukraina tarvitsee demokraattisilta mailta kahdenvälisiä lupauksia, joilla taataan sen kyky puolustautua Venäjää vastaan tulevaisuudessa myös mahdollisen rauhanteon jälkeen.
Tekstissä mainitaan Yhdysvallat, Iso-Britannia, Kanada, Puola, Italia, Saksa, Ranska, Australia, Turkki, Pohjoismaat, Baltian maat sekä Keski- ja Itä-Euroopan maat.
Toivelistalla ovat ”vuosikymmeniä” kestävä tuki Ukrainan aseteollisuudelle, aseapu, tiedusteluapu ja merkittävät Ukrainan sotilaiden koulutusohjelmat EU:n ja Naton lippujen alla niin Euroopassa kuin Ukrainassakin.
Lisäksi mukaan tulisi lupauksia ”automaattisista” pakotteista, jotka laukeaisivat heti Venäjän uuden aggression alettua. Näin nostettaisiin hyökkäyksen hintaa.
Ukraina haluaisi lupaukset nyt, vaikka tämäkin sota on täysin kesken. Ne antaisivat taistelutahtoa nostavan näkymän siitä, että taistelu ei ole ikuista.
Kyse ei ole Naton alaisesta prosessista, vaikka mukana paljon Nato-maita olisikin. Sopimuksia koordinoitaisiin. Koordinointipaperin nimi olisi sama kuin ehdotuksen otsikko: Kiovan turvallisuussopimus.
Kyse ei olisi turvatakuista perinteisessä ja tiukimmassa mielessä. Siksi järjestelyä voisi kutsua myös esimerkiksi vakuuksiksi.
Naton entinen pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen kuvattuna Kööpenhaminassa kesäkuussa 2022.
Jermak ja Fogh Rasmussen päätyivät ehdotukseensa haastateltuaan tutkijoita ja demokraattisten maiden entisiä ministereitä. Teksti alkaa toteamuksella Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä ja sotarikoksista, joita aiemmat kansainväliset sopimukset eivät estäneet.
”Jollei Ukrainalle tarjota erityisiä ja tehokkaita turvatakuita [guarantees] – kytkettynä mahdolliseen rauhanprosessiin – ei ole mitään syytä uskoa, ettei näin kävisi uudelleen”, tekstissä todetaan.
Ukrainan asema on tutkija Pesun mukaan joka tapauksessa parempi kuin Suomen tilanne oli toisen maailmansodan jälkeen. Ukrainalla on liittolaisia, jotka antavat sille jo nyt massiivista aseapua.
Samat liittolaiset voivat antaa Ukrainalle mahdollisen rauhanteon jälkeen selkänojaa ja ehkäistä sen vaipumisen vuosikymmeniksi Venäjän vaikutuspiiriin.
Oma ja erillinen kysymys on Ukrainan Nato-polku.
Selvänä pidetään, ettei varsinainen Nato-jäsenyys ole Ukrainalle mahdollinen lyhyellä aikavälillä ja sodan jatkuessa.
Heinäkuussa Liettuan Vilnassa järjestettävän Nato-huippukokouksen alla liittolaismaat tulevat kuitenkin keskustelemaan siitä, voitaisiinko Ukrainan pyrkimyksiä tukea jonkinlaisella aiempaa vahvemmalla poliittisen tuen osoituksella.
Kysymystä on kuvattu taustakeskusteluissa hyvin vaikeaksi.
Viime aikoina Nato-maiden piirissä on ollut yksimielisyys lähinnä vahvan käytännön tuen jatkamisesta.
Teemasta keskusteltiin Naton huhtikuisen ulkoministerikokouksen yhteydessä. Esimerkiksi Yhdysvallat on vastustanut selkeän tiekartan lupaamista Ukrainalle, Financial Times raportoi kokouksen jälkeen. Kriittisiä ovat olleet myös Saksa ja Unkari.
Nykyistä vahvempia signaaleja ovat toivoneet tiettävästi ainakin Baltian maat ja Puola.
Nato-maat lupasivat jo vuonna 2008 Bukarestin huippukokouksessa, että Ukrainasta tulee liittokunnan jäsen.
Ukrainan presidentti Viktor Juštšenko (vas.) ja Naton pääsihteeri Jaap de Hoop Scheffer kättelivät Bukarestin Nato-huippukokouksessa huhtikuussa 2008.
Ukrainaa ei kuitenkaan oltu tuolloin valmiita ottamaan esimerkiksi jäsenyyteen valmentavaan MAP-ohjelmaan (Membership Action Plan), eikä ohjelmaa ole aloitettu tämän jälkeenkään.
Ukraina haki virallisesti jäsenyyttä viime vuonna.
”Uuden Nato–Ukraina-neuvoston muodostaminen olisi vähintään symbolinen muutos.
Nato ja Ukraina ovat perinteisesti keskustelleet yhteistyöstään niin sanotussa Nato–Ukraina-komissiossa.
Sen korkean tason tapaamiset ovat kuitenkin olleet tauolla useita vuosia Unkarin vastustuksen vuoksi. Vastustus liittyy Ukrainassa taannoin hyväksyttyyn kielilakiin, jota Unkari vastustaa unkarilaisvähemmistöön liittyvistä syistä.
Huhtikuun ulkoministerikokouksen yhteydessä komissio kuitenkin kokoontui Unkarin vastalauseista huolimatta.
HS:n lähteiden mukaan keskusteluissa on ollut esillä esimerkiksi mahdollisuus, että yhteistyön statusta korotettaisiin muodostamalla uusi Nato–Ukraina-neuvosto. Tämä olisi vähintään symbolinen muutos. Kysymys on, kuinka selvästi se vaikuttaisi yhteistyön syvyyteen.
Tiettyjen Nato-maiden joukosta on mainittu myös mahdollisuus antaa Ukrainalle vastaava status, jonka Suomi ja Ruotsi saivat ennen kuin ne hakivat Nato-jäsenyyttä viime keväänä.
Suomi, Ruotsi ja Nato aktivoivat ennen varsinaisen jäsenyyden hakemista niin sanotun MSI-sopimuksen (modalities of strengthened interaction) eli laajennetun vuorovaikutuksen.
Sen kautta Suomen, Ruotsin ja Naton välinen tiedonvaihto ja koordinointi lisääntyi. MSI-yhteistyö ei kuitenkaan sinällään tarjoa minkäänlaista lupausta jäsenyydestä. Ukrainan kanssa on myös jo vaihdettu paljon tietoa viime aikoina.
