Torstaina vahvistui, että Sdp:n puheenjohtajakisasta tulee Antti Lindtmanin ja Krista Kiurun kaksinkamppailu. Muita ehdokkaita ei kisaan lähtenyt.
Noin 30 000 äänioikeutettua voi 22.6.–25.8. äänestää kaksikosta suosikkiaan Sanna Marinin seuraajaksi neuvoa-antavassa jäsenäänestyksessä. Jäsenäänestyksen voittaja eli uusi puheenjohtaja paljastetaan Sdp:n puoluekokouksessa Jyväskylässä syyskuun alussa.
Puolueessa monet pitävät hyvänä, ettei Lindtmania kukiteta ilman vastaehdokasta, vaan Kiuru lähti haastamaan ennakkosuosikkia. Toisaalta taustakeskusteluissa nousee esiin myös huoli siitä, että Sdp:n hetkeksi haalenneet sisäiset jakolinjat saattavat jälleen syventyä oppositiokaudella.
Kenties esimakua jännitteistä saatiin vaalien jälkeen, kun Sdp:n uusi eduskuntaryhmä järjestäytyi. Lindtman jatkaa ryhmän johdossa, ja varapuheenjohtajiksi valittiin Johanna Ojala-Niemelä ja Kim Berg.
Helsingin Sanomien tietojen mukaan Ojala-Niemelä voitti äänestyksessä eduskuntaan palanneen Nasima Razmyarin niukasti äänin 23–20. Ojala-Niemelä kuuluu Kiurun tukijoihin, Razmyar taas Lindtmanin tukijoihin.
Useat Sdp-lähteet vakuuttavat, ettei äänestyksessä ollut varsinaisesti kyse ”Kiurun leirin” ja ”Lindtmanin leirin” yhteenotosta. Ojala-Niemelä sai tukea muun muassa alueellisista syistä eli siksi, että hän on Lapista. Puolueen johtopaikoille valikoituu tyypillisesti poliitikkoja eri puolilta Suomea.
Silti jotkut Sdp:ssä uskovat, että Lindtmanin todennäköisen puheenjohtajuuden vuoksi Kiuru ja hänen lähipiirinsä haluavat vahvistaa otettaan eduskuntaryhmässä. Ojala-Niemelän nousu ryhmän varapuheenjohtajaksi saattoi olla tästä esimerkki.
Sdp:n 2010-luvun jakolinja kulki kärjistetysti Eero Heinäluoman sekä Antti Lindtmanin tukijoiden ja toisaalta esimerkiksi Marinin ja Kiurun sekä Antti Rinteen tukijoiden välillä. Jaottelu ei koskaan ollut yksiselitteinen, ja rintamalinjat elivät.
Lindtman on jo pitkään halunnut irrottautua ”heinäluomalaisen” maineesta ja koko jakolinja-ajattelusta. Hän on toistuvasti korostanut julkisuudesta, miten puolue kasvoi Marinin kaudella yhtenäisemmäksi kuin aikoihin.
Ainakaan julkisuudessa puheenjohtaja Marinin ja ryhmänjohtaja Lindtmanin yhteistyössä ei näkynyt käytännössä lainkaan säröjä. Lindtman hävisi kamppailun pääministeriydestä Marinille niukasti mutta tuki Marinia tämän jälkeen julkisesti myös kohujen keskellä.
Lindtman on tiennyt olevansa Sdp:n todennäköinen seuraava puheenjohtaja Marinin jälkeen, eikä jännitteiden ylläpito olisi ainakaan hyödyttänyt häntä.
Puolueen eduskuntaryhmä on lisäksi osin uusiutunut, eivätkä esimerkiksi kaikki ensikertalaiset kansanedustajat välttämättä edes osaa sijoittaa itseään vanhan jakolinjan kummallekaan puolelle.
Jos Lindtman valitaan puheenjohtajaksi, Kiuru voisi pyrkiä kampittamaan vanhaa kilpakumppaniaan eduskuntaryhmässä. Välttämättä hän ei kuitenkaan niin tekisi. Kiuru on ennenkin pyrkinyt lähelle kulloistakin puheenjohtajaa, mikä on edesauttanut hänen omia vaikutusmahdollisuuksiaan.
Valittiin Sdp:n seuraavaksi puheenjohtajaksi kumpi tahansa, puolueen linjaan tuskin tulee ainakaan nopeita muutoksia.
Lindtman on talouspoliittisissa näkemyksissään hieman esimerkiksi Marinia, Rinnettä ja Kiurua oikeammalla, mutta merkittäviä eroja ei ole. Lisäksi Sdp:n oppositiopolitiikkaa perustuu todennäköisesti joka tapauksessa oikeistohallituksen esittämien leikkausten arvosteluun.
Lue lisää: Demokraatti: Ville Skinnari ei tavoittele Sdp:n puheenjohtajuutta
Lue lisää: Demokraatti: Tytti Tuppurainen ei hae Sdp:n puheenjohtajaksi
Lue lisää: Timo Harakka ei hae puheenjohtajaksi – toivoo puoluejohtoon helsinkiläistä
Lue lisää: Sdp:n puoluesihteeri: ”On raskasta olla demari”
Lue lisää: Demarien talousajattelu etsii yhä itseään
Lue lisää: Tuomioja: ”Olisiko Sdp:n kannattanut olla valmiimpi hallitusneuvotteluihin?”