Työeläkevakuuttajien etujärjestön Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes on huolestunut siitä, että tuleva hallitus saattaa kajota työeläkkeisiin.
Huolen taustalla on valtiovarainministeriön esitys siitä, että työeläkkeiden vuotuisia indeksikorotuksia voitaisiin leikata useaksi vuodeksi. Se tarkoittaisi, että kaikkien työeläkettä saavien etuutta korotettaisiin vähemmän kuin normaalisti eli eläkkeiden ostovoima voisi heikentyä.
Siimes sanoo huolensa syventyneen, kun hän näki Petteri Orpon (kok) johtamien hallitusneuvottelujen pöytäjaon Säätytalolla.
”En ole lainkaan ilahtunut siitä, että työeläkkeitä käsitellään julkisen talouden kestävyyttä ratkovassa pöydässä eikä esimerkiksi työllisyyttä tai sosiaaliturvaa käsittelevissä pöydissä. Se voi kertoa siitä, että työeläkejärjestelmä on valjastettu valtiovarainministeriön esittämällä tavalla osaksi julkisen talouden tasapainottamista.”
Siimeksen mielestä työeläkkeiden leikkaukset ovat väärä tapa tasapainottaa julkista taloutta, koska ongelmat eivät koske niinkään työeläkejärjestelmää vaan valtion ja kuntien taloutta.
Suurin osa työeläkkeistä rahoitetaan verojen sijaan lakisääteisillä työeläkevakuutusmaksuilla. Niissäkin on pitkällä aikavälillä nousupainetta, mutta Siimeksen mukaan nopeisiin toimenpiteisiin ei ole tarvetta.
Kokoomus linjasi ennen vaaleja, ettei se aio leikata työeläkkeiden korotuksia.
Kokoomus ei välttämättä ole perääntymässä lupauksestaan. Helsingin Sanomien tietojen mukaan yksi vaihtoehto on, että uusi hallitus antaa työmarkkinajärjestöille tehtävänannoksi sopia julkista taloutta tasapainottavasta eläkeuudistuksesta.
Jos näin kävisi, työmarkkinaosapuolet voisivat hakea muitakin tasapainotuskeinoja kuin indeksileikkauksia. Aiemmissa uudistuksissa esimerkiksi eläkeikää on korotettu.
””Voit laittaa Exceliin kaiken ja räplätä.”
Telan Siimeksen mielestä työmarkkinajärjestöille annettava tehtävänanto olisi uudelta hallitukselta vähemmän huono ratkaisu kuin suorat leikkaukset. Tästäkään ajatuksesta hän ei silti innostu.
”Tähän saakka eläkejärjestelmää on kehitetty sen omista tarpeista käsin. Niistä osa on voimakkaasti kytköksissä esimerkiksi työllisyyteen, tuottavuuteen ja työvoiman riittävyyteen. Nyt lehti näyttää kääntyneen niin, että muut tavoitteet ovat tipahtaneet pöydänkulmalta ja jäljelle on jäänyt julkisen talouden tasapainottaminen. Anything goes. Voit laittaa Exceliin kaiken ja räplätä”, Siimes sanoo ja kohdistaa arvostelunsa ennen kaikkea valtiovarainministeriöön.
Työeläkkeet lukeutuvat julkisen talouden suurimpiin menoeriin. Jos uusi hallitus leikkaa muusta sosiaaliturvasta, kuten kansaneläkkeistä, takuueläkkeistä ja työttömyysturvasta, miksi työeläkkeet tulisi jättää leikkausten ulkopuolelle?
”Työeläkkeiden leikkaukset eivät suoraan auttaisi valtion ja kuntien taloutta, sillä ne pienentäisivät verotuloja. Valtiovarainministeriön muutosehdotukset perustuvat siihen, että eläkemaksujen suuruutta hillitsemällä saadaan veronkorotusvaraa muualle. Se on Suomessa uutta”, Siimes vastaa.
Lakisääteiset eläkemaksut peritään suomalaisten palkoista verojen tavoin. Valtiovarainministeriön ajatus on, että pienemmät eläkemaksut jättäisivät enemmän tilaa verottamiselle. Tätä kautta työeläkkeiden leikkaaminen voisi auttaa valtion ja kuntien tilannetta.
Veronmaksajien keskusliiton pääekonomisti Mikael Kirkko-Jaakkola kokosi Helsingin Sanomille tiedot siitä, miten keskituloisen palkasta maksettavat työntekijän ja työnantajan eläkemaksut sekä muut verot ovat yksityisellä sektorilla kehittyneet viime vuosikymmeninä.
Suomalainen eläkejärjestelmä on pääosin niin sanottu jakojärjestelmä, jossa kukin sukupolvi maksaa edeltäjiensä eläkkeet. Nykyiset eläkkeensaajat eivät siis ole säästäneet työeläkkeitään itse.
Samaan aikaan kun eläkemaksut ovat kasvaneiden eläkemenojen vuoksi kohonneet, palkkojen tuloverotusta on kevennetty. Lakisääteisten eläkemaksujen voi sanoa syöneen tilaa verotukselta.
Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Mikko Kautto suhtautuu pohdintoihin työeläkejärjestelmään kohdistuvista muutoksista Siimestä ymmärtäväisemmin.
”Valtiolla on legitiimi intressi työeläkejärjestelmään jo siksikin, että valtiolla on iso vuosittainen työeläkemeno piikissään.”
Kautto viittaa valtion eläköityneille työntekijöille verovaroista maksettaviin työeläkkeisiin sekä valtion rahoitusosuuksiin esimerkiksi yrittäjien ja maatalousyrittäjien työeläkkeistä.
Mikko Kautto
Kauton mielestä esimerkiksi työeläkkeiden korotusten leikkaukset ovat poliittinen kysymys, ja perusteluja voi löytää sekä ehdotusta vastaan että sen puolesta.
Indeksimuutoksia voi hänen mukaansa perustella esimerkiksi julkisen talouden säästökohteiden laajalla jakamisella. Joka kolmas 16 vuotta täyttänyt on Suomessa eläkkeensaaja, Kautto huomauttaa.
”Jos eläkepuolella tehdään jotain pientä, sillä on kokonaisuutena iso merkitys. Jos vaikkapa työeläkkeideni indeksitarkistusten korotusprosenttia pienennettäisiin, niin vaikutus on erilainen euroina pienituloisille kuin suurituloisille. Euromääräisesti säästöjä tulisi enemmän suurituloisilta.”
Kautto sanoo olevansa Siimeksen kanssa samaa mieltä siitä, ettei työeläkejärjestelmässä varsinaisesti ole tarvetta nopeille tasapainotustoimille. Hän sanoo silti ymmärtävänsä pohdinnan siitä, pitäisikö työeläkejärjestelmän muutoksilla tukea muuta julkista taloutta.
”Ajoittain on kysytty, onko työeläkejärjestelmä käenpoika, joka ottaa omansa ensin, ja muut ottavat sen, mitä jää jäljelle. Kun työeläkejärjestelmä on verrattain hyvässä kunnossa mutta muu julkinen talous on varsin huonossa kunnossa, poliittiset päättäjät voivat pohtia, onko tasapaino kohdillaan.”
Hän muistuttaa, että poliitikkojen asettamat toiveet ja reunaehdot olivat tärkeässä roolissa myös vuosien 2005 ja 2017 eläkeuudistuksissa.