Työmarkkinajärjestöjen ja eduskunnan välinen niin sanottu kolmikantainen päätöksenteko on epävarmuuden tilassa.
Tämä selvisi Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen tekemästä Mitä tehdä eduskunnan ylähuoneelle -tutkimuksesta. Tutkimusta johti työelämäprofessori Anders Blom.
Tutkimus pohjautuu työmarkkina- ja talouselämän päätöksentekijöille suunnattuun mielipidetiedusteluun, jossa vastaajilta kysyttiin, kuinka kolmikantaista päätöksentekoa tulisi muuttaa.
Suomalainen työmarkkinajärjestelmä perustuu niin sanottuun kolmikantaiseen yhteistyöhön, jossa palkansaajakeskusjärjestöt, työnantajakeskusjärjestöt ja maan hallitus neuvottelevat ja sopivat yhteisesti työmarkkinoiden kehittämisestä.
”Ylähuoneella” tarkoitetaan yleensä kaksikamarisen parlamentin toista kamaria.
Tutkimuksessa termiä käytetään symbolisesti. Sitä perustellaan sillä, että parlamentti on Suomessa ikään kuin kaksikamarinen, koska ”työmarkkinajärjestöillä on ylivertaiset mahdollisuudet osallistua lainvalmisteluun ja uudistusten kehittelyyn ja vaikuttaa niihin yli vaalikausien”.
Tutkimuksen perusteella kolmikantainen kollektiivinen sopimisjärjestelmä ei ole enää yhtä toimintakykyinen kuin ennen, Eduskuntatutkimuksen johtaja, professori Markku Jokisipilä arvioi raportin julkistamistilaisuudessa.
Markku Jokisipilä
Anders Blom vertasi tiedotustilaisuudessa suomalaista työnantajien, palkansaajien ja hallituksen kolmikantaista päätöksentekoa vanhaan huonekaluun, jonka kaikki tunnistavat, mutta kukaan ei tiedä, miten se on paikalleen päättynyt.
”Kolmikannalla ratkaistiin Suomen EU-jäsenyys ja liittyminen raha- ja valuuttaunioniin. Tämä on hyvä ymmärtää vallitsevan poliittisen kulttuurin taustana.”
Murroskausi alkoi vuonna 2006, kun Teknologiateollisuus käynnisti niin sanotun Operaatio Suomen. Sen tuloksena työnantajien toimialaliitot ottivat lopulta vuonna 2016 Elinkeinoelämän keskusliitolta pois vallan neuvotella keskitetyistä ratkaisuista, raportti kertoo.
Tutkimuksessa Eduskuntatutkimuksen keskus kysyi kahdeltatuhannelta valitulta eliitin jäseneltä näkemyksiä Suomen työmarkkinajärjestelmästä. Heidät oli poimittu eri työmarkkinajärjestöjen, poliitikkojen ja virkamiesten keskuudesta.
Vastauksia kyselyyn tuli 384. Eniten vastasivat työantajapuolen edustajat, ja erityisesti he halusivat vahvistaa eduskunnan asemaa.
Kyselytutkimusten tulosten perusteella palkansaajia lähellä olevat tahot olivat halukkaita puolustamaan Suomen nykyistä mallia.
Varsin tyypillisesti työnantajia lähellä olevat vastaajat halusivat lisää joustoja, ja palkansaajia lähellä olevat vastaajat tahtoivat lisää puhevaltaa.
Työnantajaleiri halusi Suomen siirtyvän kohti Tanskan ja Ruotsin työmarkkinapolitiikkaa.
Blomin mukaan kyselytutkimuksesta voi päätellä, että kesällä 2022 kolmikannan päätöksenteko näytti vastaajien mukaan olevan epävarmuuden tilassa, jossa eri intressiryhmät käyvät keskenään kilpailua.
Toinen mahdollinen johtopäätös on Blomin arvion mukaan se, että yhteisen hyvän tavoittelemisen sijaan eri tahot pyrkivät pitkälti osaoptimoimaan omia etujaan.
Kyselyn mukaan runsas 20 prosenttia vastaajista listasi yhteisen edun tavoittelemisen olevan olennaista. Se oli tärkeysjärjestyksen häntäpäässä.
Vastauksista kävi myös ilmi, kuinka erimielisiä vastaajat olivat nykyisestä sopimusjärjestelmästä.
Tutkimus ei sisällä suuria tulkintoja, mutta se kertoo osaltaan nykyisestä asenneilmapiiristä.
”Luottamusta puuttuu”, Blom tiivisti.
Jos työnantajat ja palkansaajat eivät itse pysty sopimaan yhteisistä tavoitteistaan, se avaa Blomin mukaan tulevalle hallitukselle mahdollisuuden rajoittaa niiden valtaa.
”Hallitusohjelman suuri kysymys on, kuinka iso reviiri ylähuoneelle annetaan. Nyt ylähuone on ikään kuin tuuliajolla.”
