Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen on pitänyt hallitusneuvottelijoille tilannekatsauksen, jossa hän puhui Suomen hiilinielujen romahduksen taloudellisesta riskistä ja metsähakkuiden ”poikkeuksellisesta määrästä”.
Lisäksi Ollikainen sanoi neuvottelijoille, että jos polttoaineiden jakeluvelvoitetta aiotaan laskea, vastaavat liikenteen päästövähennykset pitäisi saavuttaa muulla tavoin.
Ollikainen kävi kertomassa näkemyksiään maanantaina Säätytalolla energia- ja ilmastopolitiikkaa sekä ympäristö- ja luonnonsuojelupolitiikkaa käsitteleville neuvottelijoille. Esitys julkaistiin tiistaina.
Esityksessä todetaan, että Suomen ”nielu romahti” vuonna 2021. Tällä viitataan siihen, että Suomen maankäyttösektori muuttui tuona vuonna ensi kertaa mittaushistoriassa päästölähteeksi. Tätä kuvataan ”suureksi haasteeksi ja taloudelliseksi riskiksi”.
Suomi on EU-asetuksessa sitoutunut pitämään hiilinielunsa tällä vuosikymmenellä ennallaan. Jos tavoitteesta jäädään, nieluyksiköitä pitäisi ostaa mailta, jotka ovat ylittäneet tavoitteensa.
Ollikainen ei kuitenkaan ehdottanut hakkuiden rajoittamista ensimmäisenä nielutoimena.
Ilmastopaneelin Markku Ollikainen
Yhdessä hänen diassaan on lueteltu nieluja vahvistavat toimet kustannustehokkuusjärjestyksessä. Siinä järjestys on tämä: ”metsäkadon pysäyttäminen, suometsien jatkuva kasvatus, käytöstä poistettujen turpeenottoalueiden vettäminen, turvepeltojen vettäminen, metsänkasvun voimistaminen ja hakkuiden sääntely”.
Yhteenvedossaan Ollikainen suosittaa, että hallitusohjelmaan kirjataan ilmastopolitiikan ”toimien suunnittelu ja valinta oikeudenmukaisesti”. Hän kehottaa jouduttamaan ilmastonmuutokseen sopeutumista ja vihreän siirtymän kaupallisia ratkaisuja.
Lisäksi hän suosittaa lämmön tuotannon ”dekarbonisointia” eli ilmastoystävälliseksi tekemistä ”ilman biomassan käytön kasvua”. Suomen päästövähennykset ovat tähän mennessä perustuneet pitkälti puuenergian käytön kasvuun.
Alun perin Ollikaisen pääsy puhumaan Säätytalon neuvottelijoille ei näyttänyt täysin selvältä. Hallitusneuvottelut avaavan tilannekatsauksen piti kokoomukselle, perussuomalaisille, Rkp:lle ja kristillisdemokraateille Maailman ilmatieteenjärjestön pääsihteeri Petteri Taalas.
Epäilyt yltyivät, kun perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra kirjoitti toukokuun alussa tviitin, jossa hän vaikutti kutsuvan Ollikaista ”ilmastoasiantuntijaksi kääntyneeksi entiseksi kommunistiksi”.
Ollikainen ja Taalas ottavat molemmat ilmastonmuutoksen vakavasti, mutta heidän painotuksensa eroavat. Taalas on useasti väittänyt, että missään muualla maailmassa ei olla hiilinieluista yhtä huolissaan kuin Suomessa.
Taalaksen esityksessä ei myöskään diojen perusteella annettu suurta painoarvoa EU-sitoumuksille. Taalas puhui esityksessään myös metsätalouden suuresta roolista Suomen taloudessa.
Ollikainen puolestaan nimenomaan painottaa nielujen pelastamisen tärkeyttä ja Suomen EU-sitoumusten kunnioittamista.
Ilmastopaneelilla on laissa säädetty rooli. Sitä on kuultava, kun tehdään Suomen ilmastopolitiikan suunnitelmia. Hallitusneuvotteluihin sitä ei kuitenkaan ole lain nojalla pakko kutsua.
Kutsun puhumaan hallitusneuvottelijoille sai myös Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho. Luontopaneeli on Ilmastopaneelin kaltainen riippumaton asiantuntijaelin. Se tukee luontopolitiikan suunnittelua ja päätöksentekoa.
Luontopaneelin Janne Kotiaho
Kotiaho piti esityksensä maanantaina. Myös Kotiahon esitys on julkaistu.
Siinä missä Petteri Taalas sanoi luontokadosta tarvittavan lisää dataa, Kotiaho painotti ongelman tutkimuksen vuosikymmenien mittaista historiaa.
Kotiaho muistutti esityksessään, että uhanalaistumista tapahtuu tutkitusti myös Suomessa. Uhanalaisten lajien osuus Suomen lajien uhanalaisuusselvityksissä on kerta kerralta kasvanut. Lisäksi moni yleinenkin laji taantuu, mistä esimerkkeinä annettiin hömötiainen, töyhtötiainen ja hiirihaukka.
Suojelutyön onnistumisina hän nosti esiin merikotkan, laulujoutsenen ja saimaannorpan.
Metsäpuro Riuttaskorvessa Pirkanmaalla Metsähallituksen mailla. Luontopaneelin Kotiaho ehdottaa valtion omistamien vanhojen metsien välitöntä suojelua, sillä valtion talousmetsissä niitä on enää hyvin vähän jäljellä.
Mahdollisten toimenpiteiden esittelyssään Kotiaho ehdottaa kokonaisvaltaisen luontolain säätämistä. Se kokoaisi luontotoimet ”yhden katon alle” samalla tapaa kuin viime hallituskaudella säädetty ilmastolaki teki ilmaston suhteen.
”Linjataan, että luontohaitat ovat enintään yhtä suuret kuin luonnontilan paranemat vuonna 2030, ja että vuoteen 2035 mennessä luonnon tila on parempi kuin se oli vuonna 2020”, diassa lukee.
Muita Kotiahon esittämiä keinoja olivat muun muassa vapaaehtoisen suojelun Metso- ja Helmi-ohjelmien jatkaminen, valtion viimeisten vanhojen metsien välitön suojelu, ekologinen kompensaatio ja aiheuttaja maksaa -periaate.
Kotiahon mielestä maataloustuet pitäisi sitoa ympäristön tilaa parantaviin toimenpiteisiin ja metsälakia pitäisi uudistaa.
Mukana dioissa oli myös radikaalimpi idea hakkuiden rajoittamisesta maakuntakohtaisilla hakkuukiintiöillä. Siinä hakkuukiintiöitä myönnettäisiin vuosittain, ja niitä voisi joko myydä eteenpäin tai käyttää itse. Rajat asetettaisiin ilmaston ja luonnon kannalta kestäviksi.
Kotiahon visiossa metsänomistaja voisi saada rahaa myös hakkuuoikeudesta, jota kukaan ei lopulta käytä metsän hakkaamiseen.
”Hakkuuoikeuksia voitaisiin mahdollisesti myydä ja kuolettaa myös luonto- ja ilmastokompensaatioina”, diassa lukee.
