Bryssel
Suomi joutunee ostamaan muilta EU-mailta nieluoikeuksia lähivuosina, koska metsät sisältävästä maankäyttösektorista on tullut päästöjen lähde. Sen oletettiin pysyvän hiilinieluna, joka kompensoisi Suomen muita päästöjä, mutta toisin kävi.
Vielä on vaikea tietää, miten paljon Suomi joutuu ostamaan oikeuksia kahdenvälisin kaupoin muiden EU-maiden kanssa, ja mitä hintaa oikeuksista pitää maksaa. Ostot tulevat eteen, kun nykyinen velvoitekausi 2021–2025 on päättynyt ja EU-tason tilannekuva on täysin selvillä vuonna 2027.
Tosin jo vuonna 2025 on pääteltävissä, millainen alijäämä Suomelle on tulossa. Siksi vastuu päätösten valmistelusta ja ilmeisesti myös nieluoikeuksien hankintapäätökset kuuluvat pian aloittavalle hallitukselle.
Suomen ilmastopaneeli on Säätytalon hallitusneuvotteluissa puhunut nieluoikeuksien oston tarkoittavan julkiselle taloudelle merkittävää rasitetta, joka olisi ”pahimmillaan kestävyysvajeen suuruinen” eli kyse olisi miljardeista euroista.
Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen sanoi Ylelle, että tulevan hallituksen pitäisi ryhtyä ensi tilassa ostamaan nieluoikeuksia niiltä mailta, joilla sellaisia on kaupan.
Ollikaisen mukaan Ruotsilla, Saksalla, Romanialla ja Italialla voi olla yksiköitä myytävänä, sillä maat ovat ylittämässä oman tavoitteensa.
Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen.
Ville Niinistö neuvotteli EU-parlamentissa seuraavan lulucf-kauden hiilinieluasetuksesta.
EU-parlamentaarikko Ville Niinistö (vihr), joka oli parlamentin pääneuvottelija maankäyttöä koskevassa tulevassa hiilinieluasetuksessa vuosille 2026–2030, on jossain määrin toista mieltä hinta-arviosta. Hän uskoo, että kyse on enemmänkin sadoista miljoonista euroista.
Iso summa on silti kyseessä, ja ilmastopaneelin ja Niinistön viesti on muilta osin sama: hallituksen pitäisi tehdä nyt nielujen pelastamisohjelma ja pyrkiä käytettävissään olevin keinoin vahvistamaan nieluja niin, että ostotarve jäisi vähäisemmäksi.
Luonnonvarakeskus kertoi viime vuonna, että maankäyttösektori eli EU-lyhenteeltään lulucf oli vuonna 2021 ensimmäistä kertaa päästölähde.
Metsät pysyivät edelleen nettonieluna, mutta niiden lisääntyneet hakkuut ja puuston kasvun aleneminen heikensivät tilannetta. Kun siihen päälle havaittiin uuden laskentatavan ansiosta, että ojitettujen turvamaiden päästöt ovatkin oletettua suuremmat, nielujen tila käytännössä romahti.
Nykyistä lulucf-kautta on jäljellä vielä vuoteen 2025 asti, joten onko varmaa, että Suomi on sen päätyttyä nieluissa edelleen alijäämäinen?
”Suomi on ollut jo pari vuotta aika kaukana tavoitteistaan, joten on todennäköistä, että jonkinlainen nielualijäämä Suomella on vuoden 2025 jälkeen. Sen suuruuteen voi vielä vaikuttaa, ja hallituksen pitäisi tehdä suunnitelma, jossa tämän ja kahden seuraavan vuoden aikana nieluja pyritään lisäämään”, Niinistö sanoo.
Niinistö kirjoitti torstai-iltana Twitteriin pitkän ketjun, jossa hän kertoo varmistaneensa EU-komission virkamiehiltä, miten tapahtumat etenevät nykyisen velvoitekauden päätyttyä.
Tilinpito nykyisestä lulucf-kaudesta 2021–2025 tehdään vuonna 2027.
Jos tai kun Suomella on kyseiseltä kaudelta alijäämää, sitä voi pyrkiä kuittaamaan kauteen sisältyvällä erillisjoustolla. Lisäksi Suomi voi Niinistön komissiosta saaman käsityksen mukaan yrittää myös perustella, miksi se jäi tavoitteestaan.
Eli tässä vaiheessa kyse on politiikasta sekä suomalaispoliitikkojen ja -virkamiesten neuvottelutaidoista.
”Siinä on tiettyä liikkumatilaa perustella, että Suomen nielut ovat laskeneet väistämättömien olosuhteiden takia. Komissio voi jossain määrin ottaa tällaisia argumentteja huomioon ja huojentaa Suomen tavoitetta”, Niinistö sanoo.
Jos nielualijäämä on niin mittava, ettei siitä selvitä joustoilla ja puhumalla, Suomi voi päätyä ostamaan muilta EU-mailta niiden ylimääräisiä nieluoikeuksia.
Mitään yleisiä kaupallisia nielumarkkinoita ei ole olemassa, vaan kauppa käydään maiden kesken. Ilmeisesti muutamat EU-maat ovat jo tehneet tällaisia kauppoja, mutta niiden yksityiskohdista tai hinnoista ei ole kerrottu julkisuuteen.
Vielä ei tiedetä, miten paljon ylijäämäisiä maita on kauden lopussa, eli riittääkö nieluyksiköitä kaikille halukkaille.
Niinistön arvion mukaan ylijäämämaiden kannattaa vuonna 2025 nykyisen kauden päättyessä myydä nieluoikeutensa tarvitseville, koska uusien sääntöjen mukaan niillä ei ole enää mahdollisuutta siirtää ylijäämiään seuraavalle lulucf-kaudelle. Eli on parempi myydä ja saada ylijäämästä rahaa valtion kassaan kuin jättää tilaisuus hyödyntämättä.
”On siksi hyvin todennäköistä, että nieluoikeuksien hinta jäsenmaiden välisessä kaupassa on huomattavasti alhaisempi kuin päästöoikeuden hinta päästökaupassa”, Niinistö arvioi.
”Jos Suomi päättää osan alijäämästään kuitata ostamalla muilta ylijäämää, niin silloin puhutaan muutamista sadoista miljoonista euroista.”
Matalamman hinta-arvion puolesta puhuu myös se, että alijäämämaa ei ole vain myyjien armoilla, vaan sillä on vaihtoehtoja. Suomikin saattaa pyrkiä käyttämään taakanjakosektorin mahdollista ylijäämää nielualijäämän kompensointiin.
Taakanjakosektori tarkoittaa päästökaupan ulkopuolella olevia sektoreita eli muun muassa liikenteen ja asumisen päästöjä. Jos Suomi etenee niiden päästövähennyksissä hyvin, tätä ylijäämää voi hyödyntää.
Jos kaikki menee mönkään ja joustojen, ostojen ja siirtojen jälkeenkin Suomella on edelleen nielualijäämää, se siirretään taakanjakosektorin päästövähennysvelvoitteeksi vuosille 2026–2030.
Eikä pelkästään sellaisenaan, vaan kertoimella 1,08, eli kahdeksan prosentin korotuksella.
Niinistön mukaan komissio ei siis tule asettamaan Suomea rikkomusmenettelyyn eikä asettamaan sakkoja, vaikka nielutavoite ei täyty. Hoitamaton alijäämä siirtyy lisäpäästövähennystavoitteeksi.
Niinistön neuvottelemalla seuraavalla nielukaudella eli 2026–2030 Suomen nielutavoite laskee, vaikka EU-maissa tavoitteet keskimäärin nousevat.
”Jos hallitus tekee nielujen pelastussuunnitelman, sieltä voi saada nopeasti hyötyä, jolla Suomi voi viimeistään 2030 jopa ylittää tavoitteensa. Sen rinnalla pitäisi valmistella takataskuun suunnitelma, missä määrin vuodelle 2025 tulevaa alijäämää voi hoitaa taakanjakoasetuksella ja päästövähennyksillä ja missä määrin kannattaisi ostaa muiden maiden ylijäämiä.”
