Metsien hakkuut saattavat vähentyä puhtaasti markkinasyistä, vaikka hallitusneuvotteluista ei tulisikaan ulos hakkuita rajaavia päätöksiä.
Suomen metsäalalla voi olla edessä vaikeat ajat, mutta samalla käänne luultavasti auttaa lähivuosien hiilinieluongelmassa – joskaan se ei sitä kokonaan ratkaise.
Näin arvioi Itä-Suomen yliopiston tutkija Jakob Donner-Amnell, joka on seurannut Suomen metsäteollisuuden kehitystä kolme vuosikymmentä.
Hän perustaa arvionsa sellun maailmanmarkkinahinnan nopeaan laskuun ja suurten yhtiöiden viestintään. Kaikki kolme Suomen suurta metsäyhtiötä ovat äskettäin antaneet tulosvaroituksen.
”Huonompi sykli on tulossa. Ja tämä käänne on alkanut yllättävän rajusti”, Donner-Amnell sanoo.
UPM kirjoittaa sellun hinnan laskeneen kohti ”syklin arvioituja pohjatasoja” ja Stora Enso sanoo markkinanäkymien heikentyneen.
”Yksityisen kulutuksen laskulla on vaikutusta yhtiön kaikkiin toimialoihin”, Stora Enso kirjoittaa.
Metsä Board listaa ensimmäiseksi syyksi tulosvaroitukselle sellun heikentyneen kysyntätilanteen Euroopassa ja Kiinassa.
Sellun ja kartongin kova menekki varsinkin Aasian markkinoilla on vauhdittanut Suomen hakkuita viime vuosina. 2018 oli ennätyshakkuuvuosi, eikä 2021 jäänyt siitä kauas.
Suomalaisesta kuusesta on tehty muun muassa Aasian nettikaupan pahvilaatikoita.
Vuonna 2021 maankäyttösektori muuttui Suomessa ensi kertaa päästölähteeksi, kun hakkuut pienensivät metsänielua yhdessä metsien hitaamman kasvun kanssa. Suomella on vaikeuksia täyttää hiilinieluissa vuoden 2025 EU-tavoitteensa, mistä voi tulla myös kustannuksia.
Nyt sellun hinta on kuitenkin tullut huippulukemista nopeasti alas, eikä Aasian kysyntä koronatoimien hellitettyä olekaan odotetunlaista.
Donner-Amnell uskoo, että tämä johtaa hakkuiden kokonaismäärän pienenemiseen Suomessa.
”Niin tulee tapahtumaan. Mutta kuinka paljon, sitä on vaikea arvioida.”
Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen vastaa HS:lle tekstiviestillä, että ”hakkuiden lasku kasvattaisi nieluja kertoimella 1,5”. Itse hakkuunäkymiä hän ei halua arvioida, vaan kehottaa nojaamaan PTT:n ja Luken arvioihin.
Pellervon taloustutkimus PTT ennusti vielä huhtikuussa, että Suomen hakkuut kasvaisivat tänä vuonna prosentin ja ensi vuonna kaksi prosenttia.
Donner-Amnellin mielestä ennuste ei ota tarpeeksi huomioon viime aikojen huonoja uutisia.
”En usko sen toteutuvan markkinanäkymien synkentyessä äkisti ja puunhinnan noustua lähes tappiin. Yhtiöt alkavat rajoittaa tuotantoa ja puunhankintaa”, tutkija arvioi.
Yhtiöiden haluja puunhankintaan rajoittavat siis samanaikaisesti heikkenevä sellun kysyntä ja toisaalta kohoava puun hinta.
Donner-Amnell uskoo, että kehitys voi valitettavasti johtaa Suomessa myös ”vanhempien ja pienempien” tuotantolaitosten sulkemisiin. Jonkinlainen pudotuspeli olisi saattanut olla edessä ilmankin markkinakäännettä.
”Tuotantokapasiteettia on tehty ja tekeillä Itämeren altaan alueella liikaa suhteessa puuvaroihin ja järkevään puumarkkinaan”, tutkija sanoo.
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n tutkimuspäällikkö Kalle Karttunen on Donner-Amnellin kanssa samaa mieltä siitä, että nimenomaan sellun kysyntä on Suomen hakkuumäärien tärkein ajuri.
Hän kuitenkin muistuttaa, että Suomen metsiin kohdistuu nyt kuitenkin myös hakkuita kasvattavia paineita. Näitä ovat etenkin Venäjän puun tuonnin loppuminen ja myös Donner-Amnellin mainitsemat uudet tehdasinvestoinnit, kuten Metsä Groupin massiivinen sellutehdas Kemissä.
Lisäksi tulee vielä energiapuun kysynnän kasvu.
”Näiden syiden takia raakapuun kysyntä peilaakin enemmän kotimaan tilannetta kuin globaalia tilannetta”, Karttunen summaa.
MTK ei etujärjestönä saa esittää ennusteita markkinatilanteesta. Sen Karttunen voi kuitenkin sanoa, että ainakaan vielä yhtiöiden heikentyneet näkymät eivät ole näkyneet hakkuiden vähenemisenä.
”Talvella metsiä harvennettiin ihan urakalla.”
Porvoolaisessa metsässä tehtiin ensiharvennusta maaliskuussa 2022. Vain hieman aiemmin puuntuonti Venäjältä oli sodan vuoksi loppunut.
Nimenomaan harvennuksista saatava pieniläpimittainen puu on sellun pääraaka-aine. Karttunen toteaa, että sellun korkeasuhdanteessa sellupinoihin päätyi kyllä myös jykevämpää puuta.
”Onhan sen omin silmin voinut junalasteista nähdä.”
Karttusen mukaan metsänomistajan kannalta paras tilanne olisi, jos kysyntää olisi monenlaiselle puulle ja monilta ostajilta, jolloin kolmen suuren yhtiön vaikutus markkinoilla ei olisi niin voimakas.
Tutkija Donner-Amnellin mukaan merkkejä on jo siitä, että hiilinielujen varjelu tulee joutumaan syntipukin rooliin.
Hän viittaa erityisesti paperiliiton puheenjohtajan Petri Vanhalan Kauppalehdelle antamaan haastatteluun. Siinä Vanhala penäsi malttia hiilinielujen varjeluun ja yhdisti nielutalkoot pelkoon tehtaiden sulkemisista. Näin hän lähetti terveisiä myös hallitusneuvotteluihin.
Donner-Amnellin mielestä tällainen puhe pyrkii viemään huomiota pois metsäteollisuuden omista valinnoista ja tietoisista riskeistä.
”Alan tilanne on huono erilaisista markkinasyistä, ja puupulan akuutti syy on Venäjän tuonnin loppuminen. Tätä taustaa vasten on outoa, että aletaan väittää alan ja sen näkymien olevan vaarassa nielujen ja ennallistamisen takia.”
Donner-Amnellin mukaan sellun ja kartongin tuotannon kapasiteettia on Suomessa kasvatettu tiedostaen, että taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävät hakkuurajat voivat tulla vastaan.
”Sitä on tehty ihan riskillä. Kasvatettu ja katsottu, miten käy.”
