Hiilinielujen romahdusta ja siitä koituvia kustannuksia koskevassa keskustelussa tulee tuon tuosta esiin väite, että tilanne on seurausta Suomen huonosta neuvottelemisesta.
Veivätkö suuret EU-maat ja metsäinen Suomi vikisi?
”Hölynpölyä!” parahtaa Kimmo Tiilikainen.
Keskustaministeri Tiilikainen oli Suomen neuvotteluiden kasvot, kun EU:ssa sorvattiin maankäyttösektorin nielutavoitteita vuosille 2021–2025.
Tiilikaisen alla olivat avainministeriöt. Hän oli Juha Sipilän (kesk) vuosien 2015–2019 hallituksen ympäristöministeri. Kaksi ensimmäistä vuotta hän toimi samalla myös maatalousministerinä.
HS:n käymistä taustakeskusteluista syntyy kuva, että Tiilikainen todella pani poliittisen arvovaltansa peliin, jotta Suomi saisi metsäalansa näkökulmasta mahdollisimman edullisen tuloksen.
Biotalous oli yksi Sipilän hallituksen iskusanoista. Hakkuut haluttiin nostaa ennätykselliselle yli 80 miljoonan kuution vuositasolle. Tuo lähes neljänneksen hakkuulisäys kirjattiin myös hallitusohjelmaan.
Sipilä-Suomi halusi Kemin sellutehtaan kaltaisia suuria metsätalousinvestointeja. Pääviesti oli, että puuta riittää.
””Tavallaan komissio siinä myönsi, että edellinen malli oli susi.”
Tiilikainen tapasi komission ja Saksan edustajia ja väänsi laskelmia mahdollisimman salliviksi. Nielujen vertailujakso olisi alun perin ollut pidempi ja alkanut 1990-luvulta. Lopulta päädyttiin vuosiin 2000–2009. Se salli Suomelle suuremmat hakkuut.
Lisäksi Suomi sai neuvoteltua itselleen kaksi joustoa, joista toinen räätälöitiin pitkälti Suomea varten.
”Suomen pysyvän EU-edustuston työntekijät sanoivat minulle myöhemmin, että kyseessä oli Suomen EU-historian suurin vaikuttamisponnistus jäsenyysneuvotteluiden jälkeen”, Tiilikainen toteaa.
Hänen mukaansa ”ovia ryskytettiin” ja ”ministeriöt puhalsivat yhteen hiileen”.
Kaikkea ei silti saatu, eikä niin voinut olettaakaan. Tiilikainen haluaa antaa yhden vinkin tulevan hallituksen EU-vaikuttamiseen.
”Jos haluat vaikuttaa maasi asioihin EU:ssa, luottamus on ansaittava EU-pöydissä sillä, että toiset uskovat sinun sitoutuneen myös yhteisiin tavoitteisiin.”
Tiilikaisen mielestä nieluneuvotteluiden suurin hyöty korjataan vasta seuraavalla tavoitekaudella. Se ulottuu vuodesta 2025 vuoteen 2030. Silloin vertailutaso on erilainen.
”Voitto oli, että malli parani, mutta silti se on meille vaikea.”
Nyt menossa olevan, vuonna 2025 päättyvän kauden vertailutaso laskettiin vuosien 2000–2009 metsänhoidon mukaan. Kyseessä oli arvio siitä, mikä voisi olla reilu nielutavoite vuosina 2021–2025, jos käyttö olisi samanlaista kuin vertailuaikana.
Seuraavalle, vuoteen 2030 ulottuvalle kaudelle EU-komissio hyväksyi vertailutasoksi vuosien 2016–2018 mitatut maankäytön ja metsien nielut. Tässä auttoi Tiilikaisen mukaan Suomen aiempi vaikuttaminen.
”Tavallaan komissio siinä myönsi, että edellinen malli oli susi.”
Vuonna 2018 Suomessa tehtiin historian suurimmat hakkuut, joten lähtökohta on Suomen metsäteollisuuden kannalta edullinen. Mallia on kritisoitu siitä, että vertailujakso on lyhyt ja siksi sattumanvarainen.
Kimmo Tiilikaisen mukaan huomio pitäisi nyt kiinnittää toimiin, joilla Suomen metsätalous sopeutuu ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.
Merkittävä luku
103,4
”103,4 miljoonaa kuutiometriä on Suomen metsien kasvu vuodessa, ja sen nostaminen on yhteinen tavoite.”
Vuoteen 2025 päättyvällä kaudella Suomella tulee olemaan suuria vaikeuksia päästä nielutavoitteeseen.
Jos nielut jäävät vajaaksi, Suomen pitää ostaa nieluyksiköitä muilta EU-mailta tai kiristää vastaavasti taakanjakosektorin tavoitetta. Taakanjakosektoriin kuuluvat maatalous, liikenne ja rakennusten erillislämmitys.
Jos siis metsissä ja maankäytössä epäonnistutaan, lasku voi siirtyä maksettavaksi liikenteeseen ja maatalouteen.
Nykyään Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) pääjohtajana työskentelevä Tiilikainen uumoilee, että asetuksen sanktioissa olisi yhä neuvotteluvaraa.
Ensimmäinen syy on hänestä komission mielenmuutos vertailutasosta. Toinen ja vahvempi syy on hänen mielestään Venäjän hyökkäyksen aiheuttama Venäjän puuntuonnin loppuminen.
Vuonna 2021 Suomessa hakattiin metsää 76 miljoonaa kuutiota ja Venäjän puuntuonti oli 9,3 miljoonaa kuutiota. Tiilikaisen mielestä EU:ssa on tehty muille aloille niin suuria poikkeuksia sodan vuoksi, että metsäalakin voisi saada omansa.
Ehdotatko siis EU-maiden hiilinielutaseiden nollaamista vuonna 2025?
”Jos nyt en täydellistä nollausta, niin jonkinlaista huojennusta silti.”
Yhden arviointivirheen Tiilikainen myöntää. Sipilän hallituskaudella virallinen totuus oli, että Suomen metsien kasvu sen kuin kiihtyy.
Tutkijapiireissä esiintyi kriittisiä näkemyksiä, ja vuonna 2015 Suomen ilmastopaneeli varoitti, että metsien hakkuut vaikuttavat voimakkaasti hiilinielujen suuruuteen.
Luonnonvarakeskuksen ja maa- ja metsätalousministeriön arvio kuitenkin oli, että metsien kymmeniä vuosia jatkunut kasvu jatkuu vähintäänkin entisellään.
Suomi esitteli EU-komissiolle luvut, joiden mukaan sekä ennätyshakkuut että suurten hiilinielujen ylläpito ovat yhtä aikaa mahdollisia. Nyt tiedetään, että nuo arviot menivät pahasti pieleen.
Tätä optimistiseksi osoittautunutta valmistelua arvosteli äskettäin HS:n mielipidekirjoituksessa ympäristöministeriön valtiosihteeri Terhi Lehtonen.
Tiilikainen myöntää esittäneensä Luonnonvarakeskukselle laskelmia tehtäessä kommentteja ja ideoita. Hän kuitenkin kiistää, että mallinnuksiin olisi yritetty poliittisesti vaikuttaa.
”En tunnista ainakaan omasta käytöksestäni tutkimuslaitosta kohtaan, että siinä olisi ollut jotakin painostavaa.”
Metsänhoitajan koulutuksen saanut Tiilikainen huomauttaa, että metsien kasvu on hidastunut myös Ruotsissa ja Norjassa.
Itse hän epäilee käänteen johtuvan ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Kuivuus, tuholaiset ja muut häiriöt yleistyvät.
”Se on meille vakava paikka, eikä se kiistelemällä parane. Täytyy alkaa sopeutua.”
Kuka?
Kimmo Tiilikainen
Toiminut vuodesta 2021 Geologian tutkimuskeskuksen pääjohtajana.
Keskustan kansanedustaja vuosina 2003–2019. Matti Vanhasen hallituksessa vuosina 2007–2008 ympäristöministerinä sekä vuosina 2015–2019 Juha Sipilän hallituksessa maatalous- ja ympäristöministerinä ja asunto-, energia- ja ympäristöministerinä.
Koulutukseltaan maatalous- ja metsätieteiden maisteri.
