Valtiovarainministeriön päätös salata hallitusneuvotteluihin toimitettuja asiakirjoja ei perustu asianmukaiseen laintulkintaan, sanoo julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen.
Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen
Valtiovarainministeriö on kieltäytynyt luovuttamasta medialle useita hallitusneuvotteluihin toimittamiaan asiakirjoja. Esimerkiksi virkamiesten vastaukset hallitusneuvottelijoiden erilaisiin selvityspyyntöihin eivät ministeriön mielestä ole julkisia.
Ministeriö on perustellut asiaa sillä, että sen lähettämät asiakirjat olisivat keskeneräisiä, eivätkä siksi olisi vielä julkisuuslain mukaan tulleet julkisiksi.
”Ministeriössä on laadittu ja toimitettu hallitusneuvotteluihin myös asiakirjoja, joiden työstäminen jatkuu ministeriössä. Nämä asiakirjat eivät vielä ole lopullisia ja julkisuuslain 6 §:n 5 kohdan tarkoittamalla tavalla käyttötarkoitukseensa valmiita itsenäisiä kokonaisuuksia”, ministeriö vastasi HS:n tietopyyntöön.
Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen pitää ministeriön ajatusmallia outona.
”Jos ministeriöstä lähtee asiakirjoja, joissa esitetään erilaisia selvityksiä, niin eiväthän ne voi olla keskeneräisiä. Ne ovat valmiita siihen ajanhetkeen, kun ne on toimitettu. Jos jotain asiakirjaa on tarvetta täydentää, niin se on uusi asiakirja, joka toimitetaan ministeriöstä hallitusneuvottelijoille”, hän sanoo HS:lle.
Voutilaisen mukaan asiakirja tulee julkiseksi, kun se lähtee ministeriöstä, mikäli se ei sisällä salassa pidettäviä tietoja.
”Eli asiakirja on silloin valmis, kun se lähtee organisaatiosta X mihin suuntaan tahansa”, Voutilainen sanoo.
”Ei tällaisella keskeneräisyysargumentilla voi alkaa pimittää tietoja.”
Voutilainen sanoo, että ministeriössä on haettu tulkinta asiaan, jossa ei ole mitään tulkinnanvaraisuutta.
Hän toteaa, että julkisuuslaki lähtee siitä, että julkisuus on optimoitava. Laissa on säädetty sekin, että kun asiakirja lähtee viranomaisesta johonkin, se tulee julkiseksi asiakirjan lähettäneessä viranomaisessa.
Kaikissa ministeriöissä hallitusneuvotteluihin liittyvien asiakirjojen kanssa ei ole toimittu samalla tavalla kuin valtiovarainministeriössä.
Esimerkiksi oikeusministeriö näyttää tulkitsevan julkisuuslakia eri tavoin. Se on julkistanut oma-aloitteisesti vastauksiaan hallitusneuvottelijoiden kysymyksiin ja selvityspyyntöihin.
””Jos jotain asiakirjaa on tarvetta täydentää, niin se on uusi asiakirja.”
Tapauksia, joissa ministeriöt ovat kieltäytyneet antamasta asiakirjoja keskeneräisyyteen vedoten, on ollut aiemminkin.
Esimerkiksi viime vuonna useat ministeriöt kieltäytyivät luovuttamasta kehysriihtä varten laatimiaan kehysehdotuksia ja ehdotuksia julkisen talouden suunnitelmaksi.
Tuolloin emeritusprofessori Olli Mäenpää ihmetteli ministeriöiden toimintaa.
”Ministeriön ehdotus tulee julkiseksi silloin, kun se on allekirjoitettu tai vastaavalla tavalla varmennettu. Sitä ehdotuksen julkisuutta ei tarvitse odotella niin kauan, että se varsinainen julkisen talouden suunnitelma päätetään. Se on julkinen heti, kun se on ministeriöstä lähtenyt ulos tai jo ennen sitä silloin, kun se on allekirjoitettu”, Mäenpää sanoi STT:lle.
Voutilainen sanoo, että tuolloin ministeriöissä unohdettiin, että jokainen ministeriö on oma viranomaisensa.
”Kun ministeriö lähettää valtiovarainministeriölle asiakirjat valmistelua varten, ne tulevat julkisiksi saman tien”, hän toteaa.
Julkisuutta ei voi rajoittaa ilman asiallista ja laillista perustetta, Voutilainen muistuttaa.
”Lakia pitää tulkita niin, ettei viranomainen luo itselleen laajempaa toimivaltaa kuin lainsäädännössä on sallittu.”
Hallitusneuvottelut ovat monimutkainen hallinnollinen kokonaisuus, johon liittyy paljon toimijoita.
Ministeriö ei ole neuvottelujen osapuoli, vaan vastaa sille hallitusneuvotteluista esitettyihin tiedusteluihin ja asiakirjapyyntöihin sivullisena viranomaisena, Voutilainen painottaa.
Hallitusneuvottelijat puolestaan ovat hallinnon ulkopuolisia, eivät viranomaisia.
Hallitusneuvottelujen prosessista on vastuussa eduskunta. Hallitusneuvottelujen ryhmät eivät kuitenkaan ole eduskunnan toimielimiä, vaan puolueiden organisoimia ryhmiä, Voutilainen kuvaa.
