Kun Helsinki Pride päätti kieltäytyä yhteistyöstä kokoomuksen ja keskustan kanssa, ainakin yksi voittajista oli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia vastustavien joukko.
Näin sanoo politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta. Hän sanoo havainneensa sosiaalisessa mediassa Priden vastustajien voimaantumista.
”Siellä on ollut sellaisia reaktioita, että heidän kielteiset mielikuvansa ja ennakkoluulonsa on nyt todistettu oikeiksi”, Vuorelma sanoo.
Maanantaina selvisi, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä tukeva Helsinki Pride -yhteisö ei hyväksynyt kokoomusta ja keskustaa kumppanikseen tämän vuoden Helsinki Pride -kulttuuritapahtumaan. Se on herättänyt laajaa keskustelua sosiaalisessa mediassa.
Päätöksen taustalla on eduskunnassa alkuvuodesta hyväksytty translain uudistus. Osa kokoomuksen ja keskustan kansanedustajista äänesti uudistusta vastaan.
Vuorelman mukaan on vielä epäselvää, kuka muu selviytyy tapahtumista voittajana. Ainakin Pride-yhteisön sisällä päätös voi vahvistaa yhteistä jaettua identiteettiä.
Johanna Vuorelma
”Useinhan ulos sulkeminen tuottaa yhteisöllisyyttä heissä, jotka ovat yhteisön sisällä. Siinä määritellään, ketkä kuuluvat yhteisöön ja ketkä eivät.”
Vuorelma näkee, että päätöksen seurauksena syntyy uusi poliittinen jakolinja. Aiemmin ihmiset ovat jakautuneet vähemmistöjen oikeuksiin liittyen vastustajiin ja kannattajiin yli puoluerajojen.
”Nyt vähemmistöjen oikeuksien kannattajien sisälle luotiin jakolinja, jossa nimenomaan puoluekanta on se, joka erottaa.”
Tällainen dynamiikka tulee nyt myös puolueiden sisälle, Vuorelma arvioi. Osa kokoomuksen ja keskustan poliitikoista on ilmaissut julkisesti tulleensa vahvasti loukatuiksi, mutta osa on nähnyt Priden päätöksessä myös positiivista.
Esimerkiksi translain uudistusta vastustanut keskustan kansanedustaja Pekka Aittakumpu kirjoitti Twitterissä, että kokoomukselle ja keskustalle on eduksi, että ”tulee näkyviin niiden selkeä ero vasemmistolaiseen poliittiseen ideologiaan”.
Kokoomusopiskelijat marssivat Helsingin Pride-kulkueessa vuonna 2018.
Osa vasemmistopoliitikoista on kannustanut kokoomusta ja keskustaa osoittamaan omalla politiikallaan, että ne ansaitsisivat olla Priden yhteistyökumppaneita.
Vuorelma ei kuitenkaan pidä todennäköisenä, että keskusta tai kokoomus alkaisivat kirkastaa linjaansa. Liberaali–konservatiivi-akselin kysymykset perinteisesti jakavat niitä sisäisesti.
Lisäksi puolueet ovat juuri käsitelleet asian sisäisesti, kun eduskunta äänesti translain uudistuksesta. Puolueet pitivät asiaa niin sanottuna omantunnonkysymyksenä, eli kukin kansanedustaja sai äänestää kuten halusi.
”Puolueissa hyväksyttiin, että tästä on erilaisia näkökulmia. Sehän on usein tapa sanoa, että puolue ei pysty tuottamaan yhtä intressiä, johon kaikki pystyisivät sitoutumaan.”
Priden tekemä päätös rikkoo sitä kaavaa, jolla normeja yhteiskunnassa rakennetaan, Vuorelma sanoo.
Normin, tässä tapauksessa suhtautumisen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin, rakentamisessa on hänen mukaansa kolme vaihetta.
Ensimmäinen vaihe on tuoda kysymys ylipäätään politiikan agendalle eli politisoida se. Keinona on yleensä vastakkainasettelu. Kun kysymys on politisoitunut, alkaa normin levittäminen.
”Pridehan on ollut hyvin merkittävässä roolissa normin levittämisen keinona.”
Viimeinen vaihe on normin sisäistäminen eli tilanne, jossa esimerkiksi transihmisten oikeuksia ei tarvitse enää politisoida, vaan ne ovat uusi normi. Vuorelman mukaan Priden päätös ei edistä tätä.
”Kysymys on jo valmiiksi hyvin vahvasti politisoitunut yhteiskunnassa. Tässä kohtaa pyrkimys voisi pikemminkin olla siirtää sitä pois politiikan kentältä eli tuottaa tilanne, että sitä pidetään itsestäänselvyytenä.”
Vuorelma siis katsoo, että transihmisten oikeuksissa ollaan siirtymässä normin levittämisvaiheesta sisäistämisvaiheeseen. Hän myöntää, että ajatus voi olla toinen Pride-yhteisön sisällä.
”Voi hyvin olla, että ajatellaankin, että tätä kysymystä pitää edelleen politisoida.”
Pride-historia on täynnä vastaavia debatteja, muistuttaa puolestaan sukupuolentutkimuksen professori ja mediatutkija Anu Koivunen Turun yliopistosta.
Anu Koivunen
Koivusen mielestä tulee ymmärtää Pride-festivaalien erityistä historiaa, johon on aina kuulunut keskustelu siitä, mistä tapahtumassa on kyse ja kenelle se on tarkoitettu. Hänestä ei ole perusteltua, että Helsinki Pridesta puhutaan ikään kuin koko poliittisen keskustelun pienoiskuvana.
”On oleellista ymmärtää, että Pride ei ole yhtä kuin ihmisoikeuspolitiikka kokonaisuudessaan, vaan se on erityinen bilettämisen ja protestin omituinen yhdistelmä.”
Koivusen mukaan sateenkaariväen keskuudessa on ihan tavallista ajatella, että Pride-juhlaa ei ole tarkoitettu heille.
”Pride on tilaisuus, jossa organisaatiot tuottavat mainstream-viihdettä, ja ne ovat juhlia, jotka suunnataan pikemminkin valtaväestölle kuin vähemmistöille itselleen.”
””Eihän tässä ketään suljeta pois tapahtumasta.”
Koivunen haluaisi, että julkisessa keskustelussa huomattaisiin, että päätöksessä on kyse tapahtuman brändistä eikä siitä, kuka ihminen saa olla kulkueissa mukana tai tapahtumassa läsnä.
”Ei ole kyse siitä, että ketään suljettaisiin pois. Eihän tässä ketään suljeta pois tapahtumasta, vaan on kyse siitä, että kenen kanssa tehdään virallista yhteistyötä.”
Koivunen sanoo odottavansa edelleen, että Helsinki Pride kertoisi vielä tarkemmin siitä, millainen heidän linjansa nyt on. Hänen mielestään uutistapahtuma on nyt edennyt kokoomuslaisten ja keskustalaisten tunnepuheen ehdoilla.
”Tämä on aika iso viestinnällinen epäonnistuminen Helsinki Pridelta organisaationa, että he eivät kykene kertomaan, millaisen kokonaislinjauksen he ovat tehneet.”
Koivunen aavistelee, että Helsinki Pride on halunnut tehdä transihmisille ikään kuin solidaarisuuseleen. Koivunen sanoo esimerkiksi joidenkin translaista käytyjen eduskuntakeskustelujen olleen ”syvästi ihmisiä järkyttäneitä tilanteita”.
