”Äärimmäisen typerää ilmastopolitiikkaa”, totesi perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra saapuessaan toukokuun puolivälissä Säätytalolle.
Purran äkäinen kommentti koski Suomen tavoitetta olla hiilineutraali vuonna 2035. Äärimmäisen typerän ilmastopolitiikan vaihtoehdoksi puolue on tarjonnut omaa sinivalkoista siirtymäänsä: maltillisempaa ilmastopolitiikkaa, jonka perustana on Suomen etu.
Tai lyhyesti ihan vain järkevää ilmastopolitiikkaa, kuten puolueen oman lehden sivuilla ennen vaaleja kerrottiin.
On epäselvää, kenelle Purra viestinsä lähetti. Sen mahdollinen päähallituskumppani kokoomus on nimittäin vuosien varrella esiintynyt järkevän ilmastopolitiikan puolustajana.
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo linjasi neljä vuotta sitten vaalien alla, että järki ja tolkku on pidettävä mukana, kun ilmastonmuutoskeskustelua käydään ja toimia mietitään. Tuolloin kokoomus julisti tienvarsimainoksissa, että autot kuuluvat teille.
Syksyn 2020 puoluekokouksessa varapuheenjohtajaksi valittu Anna-Kaisa Ikonen (kok) puolestaan sanoi kokouksen alla, että kokoomuksen pitäisi ottaa aktiivinen rooli ”järkevässä ilmastopolitiikassa”.
Olisihan se kumma, jos kaksi järkevän ilmastopolitiikan puoluetta eivät samaan hallitukseen mahtuisi.
Tai sitten ei, sillä kaksi vastuullisen talouspolitiikan puoluetta sinne eivät mahtuneet.
Säätytalon ovet eivät tänä keväänä Sdp:lle avautuneet. Syyksi kerrottiin talouspoliittiset erimielisyydet kokoomuksen kanssa.
Jos silmäilee puolueiden talouspoliittisia ohjelmia, saattaa hämmästyä.
Kokoomus toteaa jo ohjelmansa kolmannessa kappaleessa, että suomalaiset ansaitsevat hallituksen, joka kykenee ”vastuulliseen taloudenpitoon”.
Sdp:n poliittisen ohjelman taloutta käsittelevälle kappaleelle on puolestaan annettu otsikoksi Vastuullinen talouspolitiikka.
Kaksi vastuullisen talouspolitiikan puoluetta oli kuitenkin niin kaukana toisistaan, ettei hallitusneuvotteluihin ollut edellytyksiä.
Vasemmiston ja oikeiston talousajattelua erottaa tietysti iso ideologian muuri. Vastuullisuus määritellään eri tavalla.
Orpo ehtikin jo kaksi vuotta sitten kevään 2021 kehysriihikeskustelussa syyttää Sanna Marinin (sd) hallitusta vastuullisen talouspolitiikan periaatteiden heittämisestä roskiin.
Sdp:n luottokumppani vasemmistoliitto vastasi Orpon huutoon listaamalla ”10 kovaa faktaa hallituksen taloustoimista”.
Ensimmäisessä kohdassa mainitaan, miten kevään 2021 kehysriihessä hallitus varmisti vastuullisen talouspolitiikan linjan jatkumisen.
”Poliitikkojen näkökulmasta tekniikka kuulostaa suorastaan liian hyvältä ollakseen totta.
Järkevät, vastuulliset tai tolkulliset puheenparret voisi helposti niputtaa kurjaksi mutta pakolliseksi osaksi politiikan keinovalikoimaa. Yhdeksi retorisen työkalupakin vasaraksi oman kannatuksen keräämisessä.
Jos kuitenkin vilkaisee pinnan alle, voidaan ne nähdä ennen kaikkea poliittisen vallan käytöksi.
Näin ajattelisi luultavasti edesmennyt ranskalainen filosofi Michel Foucault.
Foucault’n mukaan ihmiset kuvittelevat olevansa vapaan tahdon alaisia, itsenäisiä toimijoita. Todellisuudessa meitä kuitenkin hallitaan erilaisilla tekniikoilla, joita emme edes itse huomaa.
Yksi tällainen tekniikka on moraalikäsityksiimme ja arkiseen ajatteluun vaikuttaminen.
Poliittiset ajatukset pyritään kehystämään luonnollisiksi. Siis järkeviksi, tolkullisiksi.
Kun hoetaan tarpeeksi monta kertaa jonkin poliittisen mielipiteen olevan järkevä, tolkullinen tai vastuullinen, alkaa yhä useampi uskoa sen todella edustavan jotain objektiivista järjen ja vastuun ihannetta.
Pikkuhiljaa alamme alitajuisesti toimia auktoriteettien saarnaamien oppien mukaisesti.
Kukapa meistä ei haluaisi elää ja ajatella järkevästi ja vastuullisesti.
Poliitikkojen näkökulmasta tekniikka kuulostaa suorastaan liian hyvältä ollakseen totta. Omia ideologioitaan ja arvojaan ei tarvitse perustella tai avata. Riittää, kunhan edustaa tarpeeksi suuren ihmisjoukon yleistajua järkevyydestä ja vastuullisuudesta.
Sen jälkeen samaa viestiä voi hokea vaaleista toiseen. Ja kansalaiset hurraavat.
”Pian äänestäjistä harva enää tietää, millä perusteella laivan kurssi on valittu. Suunta nyt vain kuulosti järkevältä.
Foucault’n pohdintaa jatkaa Kalevan kolumnissaan filosofian apulaisprofessori Jouni-Matti Kuukkanen. Hän väittää, että puhe tolkusta ja järjestä peittää alleen periaatteellisen keskustelun arvoista ja keinoista.
Kuka tahansa voi omalla hiekkalaatikollaan hokea oman leikin olevan fiksumpi ja kaverin typerämpi.
Ideologisuus ei ole muodissa, vaikka sen ehkä pitäisi.
Jos ideologioista ja arvoista ei puhuta, yhteiskunnallinen keskustelu uhkaa typistyä poliitikkojen verbaalisten miekkojen kalisteluun siitä, kuka nyt tällä kertaa edustaa korkeinta vastuuta, järkeä ja tolkkua.
Pian äänestäjistä harva enää tietää, millä perusteella laivan kurssi on valittu. Suunta nyt vain kuulosti järkevältä.
Kivan kuuloisten, mutta tosiasiassa mitäänsanomattomien sanojen käyttö vähentää kansalaisten mahdollisuuksia tietää, mihin poliittiset puolueet tosiasiassa linjauksensa pohjaavat.
Se voi johtaa tilanteeseen, jossa erilaisen mielipiteen edustaja nähdään tolkuttomana ja vastuuttomana typeryksenä, jonka kanssa ei ole hiekkalaatikolla järkeä edes yrittää leikkiä.
Syntyy yhteiskunnallista polarisaatiota. Eri leirien kuplautumista.
Siksi joku äkäisempi voisi sanoa, että vastuullisuuteen tai järkevyyteen vetoaminen on äärimmäisen typerää poliittista retoriikkaa.