Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra sanoi jälleen tiistaina Säätytalolla, että Suomen maahanmuuttopolitiikkaa täytyy kiristää kautta linjan ja muuttaa ”Ruotsin ja Tanskan suuntaan”.
Hallitusneuvottelijoille toimitetuista asiakirjoista käy ilmi, että vertailua Ruotsiin tehdään neuvotteluissa varsin konkreettisesti.
Maahanmuuttoa käsittelevä ryhmä on kysynyt sisäministeriöltä esimerkiksi, mikä on ”Ruotsissa turvapaikanhakijan vuorokausihinta verrattuna Suomeen”.
Vastauksessa sanotaan, että Ruotsissa vastaanottovuorokauden keskimääräinen hinta on noin 33 euroa, kun Suomessa vuoden 2022 tavoite on 44 euroa.
Lisäksi sisäministeriöltä tilattiin neuvotteluihin ”turvapaikkajärjestelmien vertailu Suomen ja Ruotsin välillä”.
Kattavassa vastauksessa on taulukko, jossa on vertailtu kaikkia turvapaikanhakijoiden vastaanottopalveluita Suomen ja Ruotsin välillä.
Palvelut ovat samansuuntaisia, mutta erojakin on. Yksi ero on vastaanottorahan rakenne.
Molemmissa maissa vastaanottorahaa maksetaan hakijoille, joilla ei ole omia varoja välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Ruotsissa raha koostuu ”pienestä päivärahasta, mahdollisesta asumistuesta ja erityistuesta erityisiin hankintoihin”.
Suomen osalta vastauksessa todetaan, että ”vastaanottorahan määrä on 60 prosenttia toimeentulotuen määrästä”.
Toinen ero on työnteon aloittaminen.
Ruotsissa ansiotyötä saa alkaa tehdä heti saapumisen jälkeen. Ehdot ovat henkilöllisyystodistus ja turvapaikkakäsittelyn tapahtuminen Ruotsissa sekä se, ettei hakemus ole ilmeisen perusteeton.
Suomessa ansiotyön saa aloittaa kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun hakemus on pantu vireille, jos hakijalla on passi tai matkustusasiakirja.
Sisäministeriö kertoo, että Ruotsissa maahanmuuttoviranomainen on käytännössä luonut ”nopeutetun linjan” kahdenlaisille tapauksille: ilmeisen perusteettomille hakemuksille ja sellaisten maiden kansalaisille, joista tulevista hakijoista alle 15 prosenttia saa suojelua.
Ruotsissa turvapaikkahakemus katsotaan sisäministeriön selvityksen mukaan myös hieman helpommin peruuntuneeksi kuin Suomessa, jos hakija esimerkiksi jättää saapumatta turvapaikkapuhutteluun ilman perusteltua syytä.
Ruotsidemokraattien Jimmy Åkesson asettui kuvaan kannattajan kanssa elokuussa Ruotsin vaalien alla. Maahanmuuttopolitiikan mahdollisimman ankaraa kiristämistä vaativa puolue saa nyt vaatimuksiaan läpi tukiessaan oppositiosta käsin kokoomuksen johtamaa vähemmistöhallitusta.
Olennainen ero on myös oleskelulupien pituus.
Ruotsissa pakolaisaseman saaneille myönnetään oleskelulupa ensin kolmeksi vuodeksi ja sen jälkeen kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Toissijaista suojelua saavilla ajat ovat lyhemmät, 13 kuukautta ja kaksi vuotta.
Pysyvää oleskelulupaa voi erikseen hakea, kun Ruotsissa on oleskeltu määräaikaisella luvalla kolme vuotta.
Suomessa puolestaan sekä pakolaisille että toissijaista suojelua saaville ensimmäinen määräaikainen oleskelulupa myönnetään neljäksi vuodeksi. Pysyvä oleskelulupa myönnetään neljän vuoden luvallisen maassa oleskelun jälkeen, jos perusteet ovat yhä olemassa eikä myöntämiselle ole laillista estettä.
Ruotsissa nousi valtaan viime syksyn vaalien jälkeen kolmen puolueen oikeistohallitus. Sen muodostavat maltillinen kokoomus, kristillisdemokraatit ja liberaalit.
Kyseessä on vähemmistöhallitus, joka tarvitsee oppositioon jääneiden ruotsidemokraattien tukea. Tämän asetelman turvin perussuomalaisten sisarpuolue on päässyt sanelemaan Ruotsin hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa.
Yksi hallituksen uusi maahanmuuttopolitiikan avaus on esimerkiksi vapaaehtoisen paluumuuton vauhdittaminen lähtijöiden tukia korottamalla.
Muutenkin uusi oikeistohallitus Ruotsissa haluaa kiristää turvapaikka- ja pakolaispolitiikkaa niin paljon kuin EU-säännöt antavat myöten. Pakolaiskiintiö lasketaan 6400:sta 900:aan.
Tanskan sosiaalidemokraatit reagoivat oikeistopopulistien kannatusnousuun omimalla heidän maahanmuuttopolitiikkansa. Vuoden 2015 vaalimainoksessa sosiaalidemokraatit lupasivat tiukkoja turvapaikkasääntöjä ja ”lisää vaatimuksia maahanmuuttajille”.
Moni Ruotsin toimi on saanut kimmokkeensa Tanskan jo aiemmin tekemistä kiristyksistä. Politiikan käänne tapahtui Tanskassa samalla tapaa kuin Ruotsissa, mutta aiemmin: oikeistopopulistinen Tanskan kansanpuolue onnistui oppositiosta käsin vääntämään perinteisten valtionhoitajapuolueiden kuten sosiaalidemokraattien maahanmuuttopolitiikan omille linjoilleen.
Tanska on maahanmuuttopolitiikan kireydessä ja varsinkin retoriikan kovuudessa edelleen Pohjoismaissa omassa sarjassaan.
Tanskassa sosiaalidemokraatit ovat esimerkiksi ajaneet turvapaikan hakemisen ulkoistamista Tanskan ulkopuolelle ja kiintiötä ”ei-länsimaalaisille” tulijoille.
Edellinen, liberaalin Venstren johtama hallitus puolestaan alkoi valmistella ”ghetto-suunnitelmaa”, jossa olisi kohdennettu tuplarangaistuksia ja asuintalojen purkuja alueille, joilla maahanmuuttajien osuus asukkaista on suuri.
Tanskaan liittyen hallitusneuvottelijoille selvennetään yhdessä sisäministeriön Säätytalolle toimittamassa raportissa, että Tanskan ei tarvitse noudattaa maahanmuutossa samoja EU-sääntöjä kuin Suomen ja Ruotsin.
Tanskalla on vuodelta 1993 periytyvä, sen itselleen neuvottelema poikkeus (opt out) liittyen EU:n sisä- ja oikeusasioihin.
Yhdessä Säätytalolle toimitetussa asiakirjassa kerrotaan myös Tanskan erityisistä tarkastusvyöhykkeistä, eli poliisin mahdollisuudesta tehdä henkilö- ja ajoneuvotarkastuksia tietyllä alueella ja rajattuna aikana ilman erityistä rikosepäilyä. Tanskassa poliisi on käyttänyt tätä mahdollisuutta vuodesta 2004.
Ruotsissa hallitus selvittää nyt vierailuvyöhykkeiden mahdollista käyttöönottoa osana kamppailuaan jengirikollisuutta vastaan.
Tarkennus 24.5. klo 12.30: Jutussa käytettiin aluksi sisäministeriön omaa käännöstä ”vierailuvyöhyke” Tanskan vyöhykkeistä. Tarkastusvyöhyke on kuitenkin parempi käännös.
