Hyvinvointialuepomot kannustavat seuraavaa hallitusta höllentämään hoitajamitoitusta.
Edellisellä hallituskaudella säädettiin laki, jonka mukaan vanhusten ympärivuorokautisessa hoivassa on kymmentä asukasta kohden oltava seitsemän hoitohenkilökuntaan kuuluvaa ammattilaista.
Hoivan parantamiseen tähtäävän mitoituksen oli määrä tulla voimaan huhtikuussa. Voimaantuloa jouduttiin kuitenkin lykkäämään joulukuulle, sillä hoitajapulan vuoksi lain tavoite osoittautui liian vaativaksi toteuttaa.
Nyt 20:tä asukasta kohti on oltava 13 hoitajaa.
Useilla hyvinvointialueilla epäillään toteuttamiskelpoisuutta edelleen, selviää HS:n pyytämistä, alueiden hallitusneuvottelijoille toimittamista esityksistä.
Alueiden edustajat ovat olleet hallitusneuvotteluissa kuultavana.
Esimerkiksi Varsinais-Suomen hyvinvointialueen sairaalapalveluista vastaava johtaja Mikko Pietilä arvioi katsauksessaan, että kasvava henkilöstövaje on johtanut ”järjestelmän sakkaamiseen monin paikoin”.
”Osa perustason vuodeosastoista on täysin vuokra- tai keikkatyövoiman varassa”, Pietilä kirjoittaa.
Henkilöstöä joudutaan vuokraamaan yrityksiltä jopa kolminkertaiseen hintaan, mikä voi johtaa syöksykierteeseen, kun loputkin hoitajista siirtyvät samojen yritysten palvelukseen.
”Hoitajamitoitus tulee vaikeuttamaan tilannetta huomattavasti. Kun mitoitus kiristyy, johtaa se paikkojen vähenemiseen, koska henkilökuntaa ei yksinkertaisesti saada”, Pietilä kirjoittaa.
Hänen mukaansa seuraavan hallituksen olisi joko peruttava tehdyt päätökset, hyväksyttävä voimakkaasti nousevat kustannukset tai tuotava hoitohenkilökuntaa lisää ulkomailta.
HS kertoi toukokuun alkupuolella, että Säätytalolla yritetään löytää ainakin miljardin euron säästöt sotesta.
Lue lisää: Purran väläyttämä 2 500 euron tuloraja estäisi hoiva-avustajien tulon Suomeen
””Henkilöstölisäykset ovat mahdottomia toteuttaa.”
Neuvottelijat ovat kysyneet hyvinvointialuepomoilta esimerkiksi, mitkä ovat tärkeimmät toimenpiteet, jotka eduskunta tai hallitus voisi tehdä, jotta alueet pystyvät toteuttamaan tavoitteensa sote-palvelujen kustannusten kasvun hillitsemisestä.
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Leivonen vastaa, että tärkeintä olisi olla lisäämättä lakisääteisiä velvoitteita kuten henkilöstömitoituksia.
”Henkilöstölisäykset ovat mahdottomia toteuttaa tässä henkilöstötilanteessa, ja ne siirtyvät suoraan [esimerkiksi] ikäihmisten asumispalvelujen hintoihin. Pohjois-Karjalassa tämä tarkoittaa joka vuosi yli 20 [miljoonan euron] lisälaskua, jota ei ole otettu realistisesti huomioon nykyisessä rahoitusmallissa”, Leivonen arvioi.
”Henkilöstömitoitus ja muut lisävelvoitteet ovat hyvinvointialueille mahdottomia toteuttaa työvoimapulan vuoksi.”
Neuvottelijat ovat tiedustelleet myös, onko alueilla tunnistettu normeja tai sellaisia ”epätarkoituksenmukaisia vaatimuksia”, jotka haittaavat esimerkiksi hoitojonojen purkamista.
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen johtaja Ilkka Luoma vastaa, että tällainen on juuri tehostetun palveluasumisen mitoitus, jonka voimaantuloa pitäisi joko siirtää tai kokonaan perua.
Myös Suomen suurimman hyvinvointialueen eli Pirkanmaan hyvinvointialueen johtaja Marina Erhola kehottaa tulevaa hallitusta arvioimaan uudelleen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksia sekä ”aiemmin päätettyjä mitoituksia”.
Hän toivoo myös, että sote-alalle saataisiin ripeästi lisää ulkomaista työvoimaa.
Muun muassa työ- ja elinkeinoministeriö on arvioinut neuvotteluihin toimittamassaan muistiossa, että Suomeen tulisi luoda erityinen sote-alan kansainvälisen rekrytoinnin malli yhtenä ratkaisuna alan henkilöstöpulaan.
””Tulee tunnustaa se, että kaikkeen hoitoon ei ole varaa.”
Henkilöstöön liittyvät keinot eivät ole ainoita, joilla kustannusten kasvua voitaisiin hillitä.
Varsinais-Suomen hyvinvointialueen Mikko Pietilä muistuttaa, että nykyisellään esimerkiksi ”hoitojen hinnalla ei ole ylärajaa, mutta teholla on”.
”Uudet lääkkeet ovat kalliita, mutta esimerkiksi osa uusista syöpähoidoista tuo vain vaatimatonta lisähyötyä”, hän arvioi hallitusneuvottelijoille.
”Lainsäädännön tulee tunnustaa se, että kaikkeen hoitoon ei ole varaa.”
Pietilän mukaan on ongelmallista, että jos jokin hoitomuoto on toisaalla käytössä, eivät muut voi käytännössä olla tarjoamatta vaikuttamatontakaan hoitoa.
Hän ehdottaa, että hallituksen tulisi antaa enemmän resursseja esimerkiksi Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvostolle eli Palkolle.
Palkon tehtävänä on antaa suosituksia siitä, mitkä palvelut kuuluvat terveydenhuollon palveluvalikoimaan, sekä päättää oireettoman henkilön kuvantamisen kriteereistä.
