Dick Tracyn maailma löytyi maalipurkeista - Radio ja TV | HS.fi

Dick Tracyn maailma löytyi maalipurkeista

17.10.1990 2:00

Amerikkalainen lavastaja Richard Sylbert , 62, on rakentanut Dick Tracyn Chicagon, Roman Polanskin Chinatownin ja Warren Beattyn Punaisten ja Shampoon täysin toisistaan poikkeavat elinympäristöt.

Neljänkymmenen vuoden aikana hän on tehnyt noin neljäänkymmeneen elokuvaan miljöön näyttelijöiden näytellä, ohjaajien ohjata ja kuvaajien kuvata. Juuri nyt hän on saanut valmiiksi sen hysteerisen ympäristön, jossa Tom Wolfen muotiromaanin Turhuuksien rovio päähenkilö, pörssimies Sherman McCoy, kahmii omaisuuksia. Brian De Palma on ohjannut kirjasta elokuvan, joka valmistuu jouluksi. Lavastaja on kalpea sana kuvaamaan ison rahan elokuvan production designerin työtä. Tämä "tuotannon suunnittelija" on kuvaajan kaltainen kokonaisen alueen vastaava työnjohtaja ja tärkein luova voima. Hänen päätehtävänsä on luoda elokuvan look valitsemalla, tekemällä tai teettämällä kaikki se - näyttelijöitä lukuunottamatta - minkä kuvaaja kameroineen ja valoineen tallentaa. Production designer on usein ohjaajan mukana jo valitsemassa kuvauspaikkoja. Hän saattaa ratkaista kuvataanko ulkona vai studiossa. Hän suunnittelee lavastusten yleislinjan. Varsinaiset lavastajat toteuttavat yksityiskohdat. Puvustajakin toimii usein production designerin alaisena. Dick Tracya tehtiin kuukausia Sylbertin piirustuspöydän ja puvustaja Milena Canoneron väripatojen ääressä. Silloin elokuvaan valittiin peruslinja: yksinkertaista ja selkeätä 1930-luvun funkkista ilman ainoatakaan turhaa yksityiskohtaa, ja sarjakuvasta peräisin oleva yksinkertainen väripaletti. Dick Tracyn väri on hänen stetsoninsa auringonkeltainen Kuvaustilanteessa Vittorio Storaron kameraryhmä irrotti valoillaan näistä vähistä aineksista hienostuneita variaatioita. Turhuuksien rovioon on koottu kaikki tavaraonnellisen 1980-luvun tunnusmerkit. Filmiä varten Sylbert ympäröi itsensä kankailla, huonekaluilla, tapeteilla ja koriste-esineillä ja hengaili pari viikkoa Park Avenuen sisäpiirijengeissä. Dick Tracyyn verrattuna "Rovio" on naturalismia, kiihoittunutta ja tyyliteltyä, mutta kuitenkin. Sylbert sanoo, että "lavastaminen on kuin säveltämistä". "Elementit on tehty tai valittu, minkä jälkeen niitä kerrataan ja varioidaan ja niille rakennetaan kontrasteja." Sylbertin mukaan Dick Tracy n ilmeen etsimisessä oli kiinnostavinta, ettei ratkaisua voinut löytää historiasta. Sarjakuvaan perustuva elokuva ei voinut olla realistinen. Ratkaisu Dick Tracyyn löytyi tosin sittenkin historiasta, nimittäin elokuvan historiasta. Kuvauspaikkoja etsiessään Sylbert ajautui Universalin studioiden takapihalle, missä oli vielä jäljellä muutamia menneitten vuosikymmenten vakiorakennelmia. Niiden joukossa oli yksi, jonka varrella oli vuosikymmenestä toiseen kuvattu kohtaukset, jotka tapahtuivat New Yorkin kaduilla. "En ollut koskaan elämässäni käynyt siellä", Sylbert sanoo. "Olen inhonnut vakiolavasteissa kuvattuja elokuvia, mutta kävellessäni studiokatua tajusin, että tänne meidän on tultava. Täällä voimme tehdä ihan mitä haluamme." Jos Tracyn kotitalon edusta näyttää tutulta, se johtuu siitä, että portaikko on palvellut monissa vanhoissa elokuvissa. "Me vain maalasimme sen", Sylbert sanoo. He maalasivat tosiasiassa kaiken. Koko filmi on tehty maalipurkkien avulla. Dick Tracy n "lookin" lähtökohtana ovat amerikkalaiset peruskliseet. "Lavastuksissa ei ole rakenteellisia kikkoja. Huone on huone. Baari on baari." "Uutta on se, ettei missään ole yksilöllisiä detaljeja. Missään ei ole nimikilpiä. Autot ovat pelkkiä autoja, niissä ei ole merkkien tunnuksia. Koko kaupunkikuva on niin riisuttu, että se on muuttunut yllättäen sofistikoiduksi."

Luitko jo nämä?