Mummu opettaa lapsille historiaa

21.12.1991 2:00

Elokuun rapsodia (Rhapsody in August), ohjaus ja käsikirjoitus Akira Kurosawa, kuvaus Takao Saito ja Masaharu Ueda, pääosissa Sachiko Murase, Mitsunori Isake, Richard Gere. Tuotanto Hisao Kurosawa/Kurosawa Production.

Akira Kurosawa on vuosikymmeniä ollut elokuvan kiistattomia mestareita, mutta nyt hän alkaa olla vanha. Jo aiemmissa elokuvissaan Ran ja Kurosawan Unet hän on käsitellyt maailmaa illuusionsa menettäneen vanhuksen tavoin. Näkökulma vain korostuu 81-vuotiaan ohjaajan uusimmassa elokuvassa Elokuun rapsodia (Diana). Kurosawan viimeaikaisia filmejä pienimuotoisempi Elokuun rapsodia on elokuva ihmiskunnan yhteisen painajaisen, atomipommin, perinnöstä. Tapahtumat sijoittuvat Nagasakiin, jonne amerikkalaiset pudottivat atomipommin elokuussa 1945. Päähenkilö on vanha nainen (Sachiko Murase), joka menetti miehensä atomituhossa. Naisen Havaijille 1920-luvulla muuttanut veli ottaa yllättäen yhteyttä. Hän tekee kuolemaa ja haluaisi nähdä siskonsa vielä kerran. Nainen epäröi, sillä veljen perhe on amerikkalaistunut. Lapsenlapset innostavat mummoa lähtemään, mutta tämä suostuu vasta kun veljenpoika (Richard Gere) kunnioittaa hänen suruaan. Kurosawan elokuvassa on jäljellä ohjaajan vanhaa taikaa. Muutamissa kohtauksissa hänen lämmin humaanisuutensa korostuu kauniisti. Hän myös käsittelee kiinnostavasti japanilaisten kaksijakoista suhtautumista amerikkalaisiin. Heitä ihaillaan ja heitä kohtaan tunnetaan vihansekaista epäluuloa. Elokuun rapsodia on kontrastien elokuva. Atomituho ja nyky-Nagasakin seesteisyys, nuoret ja vanhat, muistot ja tulevaisuus lomittuvat jatkuvasti. Lapset ovat Kurosawalle niin mieleen, että välillä Elokuun rapsodia tuntuu nuorisoelokuvalta. Juuri silloin se on huonoimmillaan. Elokuun rapsodian tarkoitus on opettaa nuorille vanhusten tuntemaa historiaa, jonka välipolvi on jättänyt selkänsä taakse. Nuorissa ohjaaja näkee lupauksen. Keski-ikäiset ovat kiinni työelämän sovinnaisissa normeissa, eikä Kurosawa juurikaan anna heille armoa. Elokuun rapsodia kulkee epävarmasti hienojen jaksojen ja kömpelöiden kohtausten välistä polkua. Vaikka Kurosawa pyrkii sovinnollisuuteen, tuhon kuvat hallitsevat hänen elokuvaansa. Kuten Ran ja Unet osoittivat, toivon runoilija ja hyvien ihmisten kuvaaja on menettänyt uskonsa ihmiseen. Pertti Avola

Luitko jo nämä?