Demoniohjaaja syöksyy kiireellä 1980-luvun ahneeseen kasinopeliin rahan ja vallan Wall Streetillä - Radio ja TV | HS.fi

Demoniohjaaja syöksyy kiireellä 1980-luvun ahneeseen kasinopeliin rahan ja vallan Wall Streetillä

11.1.1993 2:00

logo:ELOKUVA

Demoniohjaaja syöksyy kiireellä 1980-luvun ahneeseen kasinopeliin rahan ja vallan Wall Streetillä Oliver Stone kuvasi Vietnam-elokuva Platoonin jälkeen tuoreesti kasinopelin ja pörssikaupan huumaa. Stonen näkemykset vaikuttavat nyt vieläkin osuvammilta. Wall Street - rahan ja vallan katu (Wall Street, USA 1987) on elävä elokuva nuoresta pörssimeklarista Bud Foxista (Charlie Sheen), jonka ammattiyhdistyshenkinen Carl-isä (Martin Sheen) työskentelee lentoyhtiössä. Budin mielestä ikänsä raatanut isä voi olla jonain päivänä ylpeä pojastaan. Bud Fox haluaa myydä sielunsa. Hän hakeutuu paholaismaisen keinottelijan Gordon Gekkon (Michael Douglas) oppiin. Bud on valmis välittämään sisäpiirin tietoa, mutta siitä aiheutuu harmia isän työpaikalla. Tapahtumiin liittyy hienostunut omistaja Sir Laurence Wildman (Terence Stamp) ja vaalea somistaja-syöjätär Darien Taylor (Daryl Hannah). Wall Street - rahan ja vallan katu tapahtuu 1985. Stone hyödyntää autenttisesti rakennusten, toimistojen ja asuntojen postmodernia estetiikkaa. Rahan ohella taulut ovat määräävässä osassa. Gekkon talossa Stone näyttää, miten rahalla voi ostaa mahtailevaa tyylikkyyttä ja sivistyksen pintakuorta. Ostamista ja myymistä kuvatessaan Stone käyttää moniruutu-kuvaa. Ratkaisu toimii, koska se korostaa tapahtumisen kiihkoa ja kiireyttä. Stonen ja vakiokuvaaja Robert Richardsonin yhteistyö tuottaa liikkuvaa ja tempaavaa kerrontaa. Michael Douglas lähes hengästyttää paneutuvalla suorituksellaan. Martin ja Charlie Sheenillä on vahva isän ja pojan yhteenotto hississä. Terence Stamp henkilöi pidättyvästi miestä, joka varoittaa sukupolvien työn tuhoamisesta. Wall Street - rahan ja vallan katu on megaelokuvaksi tyydyttävä kuvaus amerikkalaisesta ahneudesta ja hulluudesta, vaikka Oliver Stone ei ole pystynyt syventämään asetelmia ja henkilökuvia. Elokuvasta puuttuu sama perusteellisuus, mikä oli ominaista Frank Capran American Madnessille tai Alexander Mackendrickin Menestyksen huumalle. Pituus n. 122 min. Elävien kuolleiden maa (White Zombie, USA 1932). Bela Lugosin ystävillä on tilaisuus tarkistaa kantojaan. Victor Halperin kauhuelokuvassa haitilainen maanomistaja (Robert Frazer) pyytää voodootuntijaa (Lugosi) auttamaan pulmassaan: hän haluaisi omakseen amerikkalaisen naisen (Madge Bellamy), jota paikallinen pankkiiri (John Harron) on jo viemässä avioon. Lugosi sekoittelee vaarallisia zombie-rohtoja. Halper omaksui vaikutteita sellaisista kauhuelokuvista kuin Langin Metropolis ja Dreyerin Vampyyri. Viihdekanava 21.15. Pit. 144 min. Mikael Fränti

Luitko jo nämä?