logo:ELOKUVA Kun kukaan ei kerro... - Radio ja TV | HS.fi

logo:ELOKUVA Kun kukaan ei kerro...

17.1.1993 2:00

logo:ELOKUVA

Kun kukaan ei kerro Ruususelle Sadun tenhoa todistaa se, että vaikka esimerkiksi sata vuotta nukkuvasta Prinsessa Ruususesta on kerrottu elokuvanakin jo useammalla tavalla, uusi tulkinta kiinnostaa ainakin poikkeamiensa osalta. Ja vaikka satua ei tuntisi, tshekkoslovakialaisen Stanislav Parnickyn yhteistuotantoelokuva Prinsessa Ruusunen (Dörnröschen, 1991) toimii vallan mainiona ensikosketuksena. Tällä kertaa sadun magiaa on häivytetty kertomalla myös hovin ulkopuolisesta elämästä. Näin kertomus muuttuu nykyaikaisemmaksi - se korostaa tytön eristämisen mielettömyyttä. Asetelmassa on paljon modernia. Ulkomaailmassa ollaan suorasukaisia, kaikki tietävät Ruususen kirouksesta. Kuningas Leopoldin turhamaisen yksioikoisuuden annetaan näkyä kansan huonostivointina. Ruususen äiti on puolestaan perinteisen selväjärkinen, mutta vasta kun oppii itse huomaamaan ettei tytärtä voi loputtomiin pidätellä. Olipa kerran -ajan ja nykyaikaisuuden yhdistelmä on kiehtova, mutta täysin loppuun saakka se ei kitkatta toimi. Lopussa tulee kova hätä nivoa langat kaikin keinoin yhteen. Petri Kemppinen Pöntön pelottava peto Heti Ruususen jälkeen tulee ykköseltä tuoretta kotimaista katsottavaa, Juhana Mannerin raikas ja tyylikäs Veera Vee ja peto . Noin kymmenvuotias Veera elää kääntäjä-äitinsä kanssa. Kaksikon suhde on kerrassaan mainio, mutta Veera on tottunut myös oleilemaan yksikseen. Eräänä päivänä elämään ilmestyy kuitenkin peto, äidin lapsuusmuisteloiden, tytön mielikuvituksen ja äidin uuden mieskaverin yhdessä tuomana. Peto örisee vessanpöntössä ja liikkuu viemäreissä, mutta kyse on siitä, missä se todella on. Manner ja käsikirjoittaja Saara Cantell ovat onnistuneet rajatussa aiheessaan täyteläisesti. Veeraa näyttelevä Riikka Gustafsson on pirteä ja lahjakas, kykynsä hän osoittaa erityisesti kun vieras mies (Jari Samulin) tulee taloon. Veera Vee ja peto on suurkaupunkielokuva. Arvokoti, se mitä luetaan, mitä tehdään ja mitä kuunnellaan ovat olennaista rikkassa kuva- ja äänimaisemassa. Petri Kemppinen

Luitko jo nämä?