Eliittitaide ja populaarikulttuuri sekoittuvat Nykysarjakuvan avantgarde on rujoa ja kulmikasta - Radio ja TV | HS.fi

Eliittitaide ja populaarikulttuuri sekoittuvat Nykysarjakuvan avantgarde on rujoa ja kulmikasta

15.11.1994 2:00

Vieraita kaukaisista maista. Toim. Harto Hänninen ja Petri Kemppinen. 128 s. 116 mk. Jalava 1994. Harto Hännisen ja Petri Kemppisen toimittama antologia Vieraita kaukaisista maista esittelee meillä ennestään tuntematonta avantgardesarjakuvaa. Sen seitsemän piirtäjää ovat kotoisin Saksasta, Englannista, Yhdysvalloista ja Argentiinasta. Heitä yhdistää raju kuvallinen kerronta, joka ammentaa kuvataiteista. Useimmilla heistä onkin taustallaan taideopintoja ja sarjakuva on heille luontevasti yksi ilmaisuväline muiden graafisten töiden joukossa. Kaukaisten maiden vieraiden tyylit erottaa helposti toisistaan, mutta niille on yhteistä ensi näkemältä kulmikas, jopa rujo piirros. Lukukokemus syventää kuvia ja herättää ne eloon. Pirstaleiselle nykyajalle tyypillisesti sarjakuvanovellit leikkivät monenlaisten vaikutteiden yhdistelmillä. Maailmalla avantgardesarjakuvan maineikkain edustaja oli Art Spiegelmanin toimittama Raw -lehti. Vaikka Raw näyttikin tietoisesti gallerioiden kahvipöydille sopivalta taide-esineeltä, ei liene täysin sattumaa, että sen ensimmäinen mumero ilmestyi punk-aallon vanavedessä vuonna 1980. Punk teki rumasta kaunista ja samaan pyrki korkeakulttuurin hengessä Raw seuraajineen. Lehdessä sekoitettiin anarkistisen sopuisasti eliittitaiteen ja populaarikulttuurin aineksia. Vieraita kaukaisista maista -antologiassa Rawin taiteilijakaartia edustaa Mark Beyer (s. 1950), joka rikkoo sarjakuvan kerrontaa. Hän sijoittaa perunoista ja tikuista kootut hahmonsa ruutuihin, jotka asettuvat sivuille kummalliseen järjestykseen. Erikoisimmillaan ruudut ovat palikoita, jotka elävät omaa elämäänsä. Beyerin taidoista kertoo se, että rikkonaisesta sivutaitosta huolimatta kerronnan seuraaminen sujuu vaivatta. Primitiivinen viiva muistuttaa lapsen käsialaa. Se korostaa surrealististen juttujen alakuloa. Myös amerikkalainen Richard Sala (s. 1956) on esiintynyt Rawin sivuilla, mutta hänen fooruminsa on ollut pikemmin kanadalainen lehti Drawn & Quarterly, joka jatkaa ansiokkaimmin avatgardesarjakuvan koekenttänä Rawin lopetettua. Samasta lehdestä on antologiaan poimittu myös Debbie Drechsler (s. 1950). Sala ammentaa dekkaritarinoidensa oudot ainekset vuosisadan alun kauhuklassikoista. Hullut tiedemiehet, naamioidut etsivät, gorillat ja hirviöt ovat tuttuja Edgar Allan Poelta, H. P. Lovecraftilta ja lukemattomista elokuvista. Tarinoiden uskottavuus tai omaperäisyys ei ole Salalle tärkeää. Hän rakentaa kieli poskessa lainoista oman maailmansa, jossa nostalgia ja ironia luovat tunnelmaa. Liioiteltu uskollisuus perinteisille tarinakaavoille paljastaa niiden huvittavat piirteet. Omaelämäkerralliset sarjakuvat ovat yleistyneet viime vuosina Pohjois-Amerikassa. Varsinkin naiset tekevät sarjakuvia usein itsestään tai omasta ympäristöstään. Debbie Drechsler piirtää lapsuuden kokemuksistaan. Vaikka Drechsler purkaa sarjoissaan insestikokemuksiaan, niiden hallitseva tunnelma on yllättävän lämmin. Drechsler pitää näkökulman lapsen kokemuksen tasolla. Se luo läheisen tunnelman, jota aikuinen lukija ei pysty selittämään puhki. Lyhyiden viivojen käherryksestä syntyy ilmeikkäitä kolmiulotteisia kuvia. Englantilainen Carol Swain (s. 1962) käyttää sarjakuvissa harvinaisia rasvaliitua ja hiiltä. Niillä hän piirtää tunnelmallisia tuokiokuvia, joiden kuvakerronta on paljon velkaa elokuvalle. Swainin tarinat eivät välttämättä aukene yhdellä lukukerralla, koska hän ei korosta siirtymiä ajan ja paikan välillä. Swain kommentoi unimaisissa tarinoissaan miesten ja naisten suhteita, mutta saattaa yhtä hyvin tyytyä tunnelmoimaan muistoissa. Argentiinassa syntynyt, myöhemmin Espanjaan muuttanut Maria Alcobre (s. 1954) on antologian taiteilijoista ainoa, joka piirtää muiden käsikirjoituksia. Beyerin yhtä sivua lukuun ottamatta hän on myös kirjan ainoa väreissä julkaistu taiteilija. Alcobren käsikirjoittajista Carlos Sampayo on maailmankuulu Jose Munozin kanssa tekemistään sarjakuvista. Esimerkiksi Alack Sinneriä on suomennettu. Jorge Zentneriä ei juuri tunneta kotimaansa ulkopuolella. Molemmat Alcobren sarjakuvat voi lukea latinalaisen machismon, miehisen maskuliinisuuden ja paatoksen, kommentteina. Vaikka runolliset tarinat ovat miesten kirjottamia, leimaa niitä Alcobren vahva naiseus, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä perinteisen naisellisuuden kanssa. Kirkkaat pastellivärit taipuvat niin kylmien kuin kuumien tunnelmien tulkeiksi. Saksalainen sarjakuva on jäänyt muulta maailmalta melko tuntemattomaksi. Usein on epäilty, ettei siellä kovin omaperäisiä sarjakuvia tehdäkään. Vieraita kaukaisista maista esittelee kuitenkin kaksi saksalaista piirtäjää. Anke Feuchtenberger (s. 1963) on piirtänyt antologian hätkähdyttävän kannen ja myös sen nimi on poimittu hänen sarjastaan. Parhaimmillaan hänen mustanpuhuvat piirroksensa muistuttavat puupiirroksia, paikoin ne muistuttavat Beyerin naivismia. Surrealistiset jutut hahmottavat naisen sisäistä maailmaa. Feuchtenberger tuo esiin naisten raadollisen puolen, joka ainakin populaarikulttuurin maailmassa on perinteisesti tukahdutettu olemattomiin. Nimimerkki Atakin (Hans-Georg Barber, s. 1967) kuvarunoelmat ovat kirjan tarjonnasta vaikeaselkoisimpia. Raakilemainen piirrostyyli eri yritäkään miellyttää silmää. Hyökkäävä tyyli toistuu myös sisällössä. Mystistä mustaa huumoria tihkuvat tuskalliset sarjat kuvastavat ainakin tunnelmiltaan yhdistyneen Saksan vaikeaa tilaa. Vieraita kaukaisista maista vertautuu mielenkiintoisesti Hännisen ja Kemppisen toimittamiin suomalaisen sarjakuvan Sarjakuvastin -antologioihin. Näyttää siltä, että uudet tekijät ovat omaksuneet joka puolella saman asenteen sarjakuvien tekemiseen. Sille on ominaista sarjakuvan perinteiden hylkääminen. Piirroksiin haetaan vaikutteita mahdollisimman laajalta kulttuurin kentältä. Yleensä suositaan visuaalisesti voimakasta grafiikkaa. Tarinoiden aiheet ja kerrontatapa vaihtelevat, mutta sarjakuvaa käytetään henkilökohtaisten sanomien kertomiseen. Vieraita kaukaisista maista luotaa tätä taidesarjakuvan virtaa mainiosti. Huolellisesti toimitettu albumi on esineenäkin kaunis. HARRI RÖMPÖTTI Tuntematon Saksa

Luitko jo nämä?