Mauri Kunnas irrottelee kielenkantoja - Radio ja TV | HS.fi

Mauri Kunnas irrottelee kielenkantoja

15.5.1995 3:00

Mauri Kunnas: Mac Moose ja Jagge Migreenin tapaus. 56 s. 75 mk. Otava 1995. Mauri Kunnas tunnetaan lastenkirjoistaan maailmanlaajuisesti, mutta sarjakuvia hän ei ole julkaissut liki kymmeneen vuoteen. Uudessa Mac Moose ja Jagge Migreenin tapaus -albumissa hän palaa rokkimaailmaa irvineen klassikkonsa Nyrok Cityn tunnelmiin. Nyrok City rienasi rockänrollin pyhiä arvoja nuorisolehti Suosikissa vuosina 1975-86. Toissa vuonna siitä julkaistiin toinen kokoelma. Uutuudessa dekkarikirjailija Mac Moosen kalsarilaatikkoon pölähtää megatähti Kiith Nielurisat. Mac Moose joutuu ratkomaan maailman kovimman rockyhtyeen selkkausta terroristien kanssa. Kiithin ja Jagge Migreenin Rollin Gallstones -yhtyeestä tunnistaa helposti Rolling Stonesin . Jagge Migreenin tapauksesta kuultaa rokin ehdoton perusvoima, diggailu. Rokista tai muustakaan populaarikulttuurista ei synny hedelmällistä parodiaa ilman vilpitöntä rakkautta irvailun kohteeseen. Poliisista dekkarikirjailijaksi ryhtyneen Mac Moosen kämpän seiniä koristavat sellaisten kirjojen kannet kuin Kuolema kyylää Koiramäessä. Ne muistuttavat Kunnaksen lastenkirjoista, ja Mac Moose näyttää paitsi tekijältä itseltään, myös Kotlant Jaarti -sarjan Jerry Kottonilta. Kunnas piirsi Kotlant Jaartia ensin vuonna 1973 Helmiä sioille -pienlehteen ja 1974 se ilmestyi strippisarjana Iltaset-lehdessä. Mauri Kunnaksen sarjakuvatuotanto on suppeanpuoleinen, mutta sillä on Puupäähatullakin palkittu klassikon asema. Mac Moose ja Jagge Migreenin tapaus ynnää yhteen aiempaa ja on sille johdonmukaista jatkoa. Kunnaksen konstit ovat vanhoja, etenkin Nyrok Cityssä koeteltuja. Hän survoo estottomasti yhteen aineksia monelta suunnalta. Jagge Migreenin tapauksessa saavat osansa rokkistarojen ohella heidän jättimäiset hyväntekeväisyyskonserttinsa, itämainen terrorismi, jamesbondmaiset megaseikkailut ja jopa Ralf Königin Tappajakondomi-sarjakuvat, jotka ovatkin tyyliltään Kunnakselle läheistä sukua. Kunnas ei pyri opettamaan sarjakuvillaan kenellekään mitään, ei oikeastaan edes ilkeilemään tarinaansa ymppäämien aiheiden kustannuksella. Hän tuntuu sepittävän tarinaa mielleyhtymien varassa ja pitävän puhtaasti hauskaa. Onnistuneesti Kunnas vääntää lapsenmielisessä leikissään äidinkieltä kieli poskessa. Suomen puhekieli, murteet ja vähän englantikin yhdistyvät kunnasmaiseksi sotkuksi - suamexi, kuten Kunnas saattaisi asian ilmaista. HARRI RÖMPÖTTI

Luitko jo nämä?