Amerikkalaislääkäri törmäilee Burmassa - Radio ja TV | HS.fi

Amerikkalaislääkäri törmäilee Burmassa

7.10.1995 2:00

Nainen Burmassa (Beyond Rangoon), ohjaus John Boorman, käsikirjoitus Alex Lasker ja Bill Rubinstein, kuvaus John Seale, pääosissa Patricia Arquette, U Aung Ko, Frances McDormand. Tuotanto Barry Spikings, Eric Pleskow ja John Boorman/Castle Rock Entertainment. Englantilaisohjaaja John Boorman on aina ollut oman tiensä kulkija, joka on käsitellyt vaihtelevia aiheita omintakeisesti ja tunnistettavalla visuaalisella tyylillä. Viime vuosina Boorman on hapuillut löytämättä kiinteää suuntaa. Kuvallisesti upeaa mutta temaattisesti hataraa kuningas Lear -muunnelmaa Where the Heart Is (1991) seuraa nyt Nainen Burmassa (Forum 2) . Nainen Burmassa muistuttaa Boormanin 1984 ohjaamaa Smaragdimetsää , joka on Amazonin intiaaneja ja sademetsiä puolustava seikkailuelokuva. Nyt Boorman on Burman sorrettujen asialla - tai on ainakin olevinaan. Nainen Burmassa kertoo nuoresta amerikkalaislääkäristä, henkilökohtaisen tragedian vammauttamasta Laura Bowmanista (Patricia Arquette), joka lomamatkalla Burmassa joutuu pakomatkalle sotilasdiktatuuria vastustavien kapinallisten kanssa. Tapahtuma-aika on 1988, jolloin burmalaisten vastarinnan keskushahmo oli sittemmin kotiarestiin tuomittu ja hiljattain vapautettu Aung San Suu Kyi. Kuten Smaragdimetsässä , Boorman kuvaa länsimaisen ihmisen ahdistusta ja henkistä kasvua vasten uhanalaiseksi joutunutta kulttuuria ja elämäntapaa. Valitettavasti tuo toinen kulttuuri vaikeuksineen saa olla pelkkää eksoottista taustaa varsin amerikkalaiselle yksilötarinalle. Nainen Burmassa -elokuvan alussa Boorman asettaa vastakkain buddhalaisen elämänkäsityksen ja protestanttisen työmoraalin, mutta hän ei kehittele aihetta eteenpäin vaan heittää Lauran keskelle toimintaa, jossa yksilön kohtalon kuvaus on muuta tärkeämpää. Emotionaalisesti kuolleesta naisesta kasvaa lähestulkoon pyhimys. Taustat ja syyt, kuten myös kulttuuriset ja yhteiskunnalliset vastakkaisuudet, jäävät kulisseiksi. Tuloksena on sujuva, mutta naiivi ja ulkokohtainen elokuva, joka ei kuulu Boormanin parhaisiin. Sen selviytymistarinassa on kaikuja myös Boormanin mestariteoksesta Syvä joki (1972), joka on kuitenkin paljon raadollisempi kahden kulttuurin yhteentörmäyksen kuvaus. PERTTI AVOLA

Luitko jo nämä?