Joskus kaipaa hiljaisuutta - Radio ja TV | HS.fi

Joskus kaipaa hiljaisuutta

27.2.1996 2:00

Logo: KANAVALLA Jukka Kajava Maarit Tastulan vetämä Pikku jättiläinen ei kuulunut viime lauantaina sarjan parhaisiin. Kysymykset kulkivat siten, että vastaukset toistivat itseään. Jakson ennakkodramaturgia vaikutti puolinaiselta.

Mutta: sisältö oli kuulemisen arvoista. Etten sanoisi rautaa. Tastulan vieraana nähtiin filosofian tohtori Hannele Koivunen. Hän puhui asioista, joista meteliä ja ylinopeutta rakastava media kertoo harvoin. Oli kysymys hiljaisuudesta, vaikenemisesta, vaikenemisen kulttuurista, sekä hyvässä että pahassa. Hiljaisuutta on moneen lähtöön. Välillä se kertoo ahdistuksesta. Välillä se on vaikenemista, joskus mykistymistä. Ja mikä mykistää? Muun muassa kauneus. Vaikeneminen oli Hannele Koivusen mielestä monisyisempää. Japanin keisarit vaikenivat. Presidentti Kekkonen oli usein hiljaa ja Koivistokin hiljempaa kuin Ahtisaari. Vaikeneminen antaa ihmiselle valtaa. Valtaa käyttävä tietää sen ja osaa olla myös hiljaa, puhua harkiten. Suomalaiset vaikenevat. Olemme hiljaista kansaa. Tastulan vieraan mielestä vaikeneminen voisi olla suorastaan suomalainen vientiartikkeli, suomalaista osaamista maailman kuohuissa. Lapsia ohjelma anoi armahtamaan. Ei ole pakko tehdä koko ajan jotain. Lapsen elämää ei tarvitse ohjelmoida noudattamaan harrastusten kirjoittamaa minuuttiaikataulua. Antakaa lapsenkin olla, kehotti tohtori Hannele Koivunen. Vaieta. "Lapsi on kuin Jumala. Luo itse." Lapselle on annettava mahdollisuuus. Pikku jättiläinen on nykyään lauantai-illan ainut keskittyvä tv-ohjelma, sellainen, jota ryhtyy seuraamaan ihan oikeasti Varsinkin prime timen kotimaiset estradiohjelmat tarjoavat enimmäkseen väsyttävää yleismeteliä ja kaikilla kanavilla jokseenkin toistensa kaltaista. Ykkösellä Arja Koriseva nauraa Näytön paikassa kaikelle mahdolliselle, viimeksi Lasse Pöystille, kun hän kertoi vastoinkäymisten täyttämästä kaameasta matkastaan Pariisista Helsinkiin. Reissun jokainen takaisku oli juontajan mielestä edellistä hauskempi. Vaikutti vähän mielipuoliselta. Kakkosen Visiitti oli jälleen kökköä katsottavaa ja MTV 3:n Pöllölaakson aarrekin yliviritetty reunasta reunaan. Joskus ihminen kaipaa rauhaa, televisio-ohjelmaltakin.

Luitko jo nämä?