Raha

Konsultti palasi solmio kaulassa nuoruutensa hurjaan Länsimäkeen – nyt hän kertoo, mikä vantaalaisessa betonilähiössä on niin mahtavaa ja miten lähiöitä pitäisi uudistaa

Länsimäen lähiö Vantaalla on Jusu Kainulaiselle rakas. Hänen työnantajalleen 1970-luvun lähiöiden uudistaminen on bisnes.

Joukkotappelun jälkeen maistui pikaruoka.

Jusu Kainulainen tilaa pizzan ostarilla. Enää ei tapella, mutta hän muistaa hyvin joukkotappelut Vantaan Länsi­mäessä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.

Kainulainen on todellinen betonilähiön mies. Hän yritti elää kaupungissa, jossa oli asemakaava jo keskiajalla, mutta ei se ollut kivaa.

Täällä Itä-Vantaan Länsimäen lähiössä hän on kotonaan. Kainulainen on osa Länsimäkeä ja Länsimäki osa Kainulaista.

Länsimäki kuuluu maineeltaan niihin ankeisiin lähiöihin, joista ehkä päästään pois, eikä niihin sen jälkeen todellakaan palata. Helsingin Kontula ja Jakomäki, Tampereen Tesoma, Turun Varissuo, ja niin edelleen.

Niitä on turha puolustella ulkopuoliselle: mutta kun täällä on hyvät ulkoilumaastot ja liikenneyhteydet, mutkattomat naapurit.

Moni kuitenkin palaa vanhoille kotikulmilleen. Asiakkuuspäällikkö Jusu Kainulainen, 39, asui muutaman vuoden Porvoossa omakotitalossa. Se oli vähän tylsää. Kun avioero tuli, hän muutti heti takaisin Vantaalle.

Kainulaisen työnantaja, kiinteistöalan konsulttiyhtiö Vahanen Oy, näkee lähiöissä jättimäisen bisneksen. Vahasella on kehitetty lähiöstrategia, jonka avulla rapistuneita asuin­alueita kehitetään ja uudistetaan. Kainulainen kertoo, mistä on kyse.

”Monesti on niin, että aluetta kehittävät viranomaiset ylhäältä päin, kaupunki tai rakennusliike”, hän sanoo.

”Nyt kysytään asukkaalta: Mitä haluat tältä lähiöltä? Millaisessa lähiössä haluat asua? Ei niin, että joku Westendissä kasvanut diplomi-insinööri tai juristi puuttuu lähiön asioihin. Asioihin, joista he eivät ymmärrä mitään ja joissa he näkevät vain negatiivisia juttuja.”

”Asukkaat taas näkevät juuri niitä heille tärkeimpiä asioita, rakkauden niihin omiin kulmiin.”

Kainulainen näyttää käytännössä, mistä hän puhuu. Hän vie hybridiautollaan Kuulakujan Alepan parkkipaikalle.

Kaupan edessä on liikenneympyrä, jossa on kuusi vaahteraa, kaksi liikennemerkkiä ja muutama puska.

”Tässä on Saari”, Kainulainen viittaa kädellään liikenneympyrään. Hän on ylpeä, aivan kuin hän esittelisi yhtä Unescon maailmanperintökohteista.

Ulkopuolinen näkee vain asvaltin ympäröimän vihreähkön liikenteenjakajan. Kainulainen osaa kuitenkin yhdistää liikenteenjakajaan itse koetun historian.

”Parhaimmillaan Saari oli ihan täynnä porukkaa. Sinne kokoonnuttiin, ja keskellä poltettiin nuotiota.”

Saaren edessä on lähikauppa, mutta ei mikä tahansa lähiökauppa, kertoo Kainulainen.

”Nyt siinä on Alepa, mutta ennen siinä oli Elannon kauppa, Eltsu. Legendan mukaan Eltsun katolla ratkaistiin pahimmat erimielisyydet.”

Erimielisyyksiä ratkottiin kadun tasollakin. Kainulainen oli todistamassa Länsimäen viimeistä jengitappelua. ”Vesalalaiset tulivat tuota katua pitkin”, hän sanoo ja osoittaa Maalinauhantielle ja kohti Vesalan lähiötä.

Joukkotappelu jäi lyhyeksi. ”Kytät tulivat. Olivat saaneet vihjeen.”

Siihen loppui yksi aikakausi. Kainulainen oli 13–14-vuotias.

”En ole koskaan tapellut. En ole koskaan lyönyt nyrkillä ketään. Olin enemmänkin sovittelijan roolissa. Olin mukana vain katsojana. Olen nähnyt, kun touhu on ollut kiivaimmillaan, mutta yrittänyt saada tilanteen sellaiseksi, ettei olisi tarvinnut tapella.”

Hän muistelee, kuinka kerran joutui vahingossa keskelle jengirähinää.

”Yhtäkkiä kontulalaisia tuli molemmin puolin katua ja toiselta puolelta länsimäkeläisiä. Jäin siihen väliin. Omat huusivat ihmeissään, että Jusu, oletko kontulalaisten puolella? Siitä sitten livistin karkuun”, hän kertoo.

”Isot pojat paukutti vähän aikaa. Ei ollut aseita. Jos joku putosi ka­tuun, hänet jätettiin rauhaan. Se oli kunnia-asia.”

Toinen kunniakoodi oli, että länsäläiseen ei Länsässä koskettu. Kainulainen kertoo, kuinka kerran eräs nuorukainen hakkasi kaikille tutun länsäläisen miehen.

Kun sana selkäsaunasta kiiri, nuoren pahoinpitelijän kotikerrostalon edustalle kokoontui kymmeniä raivostuneita länsäläisiä. Mellakkajoukko yritti päästä väkisin sisälle ja heitti tavaroita nyrkkeilijän ikkunaan.

”Olin mukana. Ei päästy sisään, mutta sitä kaveria ei näkynyt pitkään aikaan sen jälkeen.”

Nyt tarjolla on dillinger-pizzaa ostarilla, mutta viimeisten joukkotappeluiden aikoihin kahakan jälkeen mentiin Länsimäen snagarille.

”Eväsmajapannu oli kova annos. Se maksoi 33 markkaa. NHL-jääkiekkoilija Marty McSorley pelasi numerolla 33. Häntä sanottiin Eväsmajapannuksi ja eväsmajapannua Marty McSorleyksi.”

Snagari oli Saaren vieressä. Sitä ei enää ole. Länsimäki on menettänyt myös siirtomaansa Töölössä, Hietaniemen uimarannalla. ”Siellä oli länsäläisillä oma reviiri, jossa ryypättiin viikonloppuisin.”

Kainulainen korostaa lähiöiden yhteisöllisyyttä. Menikö yhteisöllisyys jo vähän liian pitkälle näissä joukkotappeluissa?

”Porukassa koettu syvä yhteisöllisyys voi aiheuttaa vihamielisyyksiä toisten vastaavien porukoiden välillä. Sählypeleissäkin ihan fiksut ihmiset voivat tehdä tai sanoa jotain todella tyhmää, kokea kenttäraivon.”

Kainulaisen vanhemmat muuttivat Vantaalle Nilsiästä Savosta. Äiti oli opettaja ja isä insinööri. Pääosin 1970-luvulla rakennettu Länsimäki oli vielä aika nuori lähiö. Ihmisillä oli töitä, ja läheiset Fazerin ja Va­lion tehtaat sekä Valmetin telakka Vuosaaressa työllistivät.

Alkuaikoina Länsimäki oli jakautunut, ja joukkotappeluissa kohtasivat vanha ja uusi Länsimäki, mutta myöhemmin ulkoinen vihollinen yhdisti.

Koulun jälkeen Jusu ja hänen kaverinsa riensivät kentälle pelaaman jääkiekkoa tai jalkapalloa. Kenttä oli aina täynnä, ja sinne piti suorastaan ängetä. Ympäröivistä kerrostaloista lapset katsoivat, näkyykö kentällä tuttuja pipoja.

Maalit lumikököistä ja pelit pystyyn isolle kentälle. Kun rohkeus ja varsi hieman kasvoivat, lapset uskaltautuivat kaukaloon, jossa pelasivat isot pojat oikeisiin maaleihin.

Peli jatkui, kunnes valot sammuivat. Sitten mentiin kotiin liottamaan jäätyneitä varpaita lämpimällä vedellä täytetyssä ämpärissä. Sormiin ja varpaisiin jäi ulkopeleistä pysyviä vaurioita.

Tuli mopoikä, ja tytöt alkoivat kiinnostaa. Viikonloput vietettiin Taiviksen kallioilla aikuisten sääntöjen ulottumattomissa. Sama kentälläkin pyörinyt jengi pysyi kasassa.

Lukion jälkeen Kainulainen kävi rakennusinsinöörikoulua, mutta kuihtui sinne. ”En jaksanut kouluissa pysyä. Yritin opiskella, mutta ei siitä tullut mitään. Tämä lähiö ja kaveriporukat vetivät puoleensa. Koulut kesken jäi.”

Kainulaista on aina kiinnostanut isojen kokonaisuuksien hallinta.

”Se on jotenkin sisäsyntyistä. Kaikki mitä koulussa opiskellaan, fokusoi johonkin. En halua fokusoitua mihinkään, vaan katsoa asioita isossa kuvassa. En edes tiedä, kuka tai mikä sellaista voisi opettaa.”

Ei ainakaan laboratorioanalyytikkokoulu, johon hän meni seuraavaksi. ”Siellä pipetoitiin ja kasvatettiin hometta. Ei. En voinut missään laboratoriossa olla.”

Laboratorioanalyytikkokoulu kuitenkin avasi Kainulaiselle tien nykyiseen asemaan. Hän oli lopputyötä vaille valmis laboratorioanalyytikko, kun hän pääsi Vahasen laboratorioon töihin syksyllä 2005.

Kokonaisuuksista ja isosta kuvasta viehättynyt Kainulainen katsoi mikroskooppiin ja etsi rakennusmateriaaleista halkeamia, pakkasrapaumia ja pistesyöpymiä.

”Aloitin siis niin pienestä kuin voi, ja nyt olen lähiön kokoisissa jutuissa.”

Kainulainen alkoi omatoimisesti soitella asiakkaille, vaikka oli vielä laboratoriossa töissä.

”Oli sellainen tilanne, että taloon tuli sähköposteja ja yhteydenottopyyntöjä, joihin ei vastattu kauhean hyvin tai nopeasti. Aloin ottaa asiakkaisiin yhteyttä suoraan puhelimitse, ja se tuntui luontevalta. ­Asiat aina siinä selvisivät.”

Kainulainen ehdotti esimiehilleen rohkeasti ratkaisuja erilaisiin ongelmiin ja lupasi vielä hoitaa asiat kuntoon.

”Olen vain ruvennut tekemään, en ole paljon kysellyt. Hyviä ja huonoja juttuja.”

Ilmeisesti enemmän hyviä juttuja, sillä hänestä tuli konsultti.

Nyt asiakkuuspäällikkö Kainulaisella on erittäin vapaa rooli. Häntä ei juuri omalla toimistolla näy. Hän vastaa Vahasen kiinteistö- ja toimintastrategioista sekä kiinteistökehityksestä.

”Työni on yhdistää ihmisen tarpeet. Asiakkaan tarve voi olla aika monisyinenkin. Minä järjestän eri toimijat, jotka pystyvät toteuttamaan sen kokonaisuuden. Kyse on juuri kokonaisuuksista. Palvelumuotoilusta, johon sisältyy muutakin kuin meidän yrityksen palvelua”, hän selittää.

Kun esimerkiksi hampurilaisketju tarvitsee liiketiloja, Kainulaisen pitää ymmärtää heidän tarpeensa: ei saa olla paljon portaita sisäänkäynnillä, ja burgerien pitää melkein näkyä kadulle.

”Etsiessäni asiakkaille liikepaikkaa minun täytyy miettiä, pärjääkö yhtiö juuri siinä. Meneekö ohi ihmisiä, entä liikenneyhteydet tai autopaikat”, Kainulainen kertoo.

Sitten hän esittelee eri kohteita, joissa näitä asioita on jo mietitty.

”Otan mukaan juristit, viestintää ja markkinointia, mitä ikinä tarvitaan. Se on koko paketti: rakennus, tontti, liiketila, softa, muutto ja niin edelleen. Asiakkaan tarvitsee vain tulla paikalle, laittaa tietokoneen töpseli seinään ja aloittaa työnteko.”

Hieman monimutkaisen työnkuvan voi kyllä tiivistää:

”Olen lutviutumisen taitaja. Kyse on savoksi lutviutumisen eli suomeksi mukautumisen taidosta! Tämä toimenkuva on itse luotu, itse olen oman toimenkuvani kasaan murjonut.”

Kainulainen on pukeutunut pukuliiviin ja solmioon. Jalassa ovat suorat housut ja puhtaan valkoiset varsilenkkarit. Länsimäessä hän tervehtii suurieleisesti lähes kaikkia vastaantulijoita, myös sitä tyyppiä, jonka seurassa tapahtuu ikäviä ­asioita ennemmin tai myöhemmin.

Paikallisen pubin terassilla hän nuolaisee pienen olutlasin muutamassa sekunnissa. Ei siis aivan tyypillinen konsultti.

”Mutta juuri sen takia minulla on kysyntää”, hän sanoo ja hymyilee kädet auki.

”Olen yrittänyt etsiä ihmisiä, jotka voisin palkata meille, samanlaisia kuin minä, mutta en löydä.”

Muutama vuosi sitten Kainulaiset muuttivat Porvooseen halvemman tonttimaan perässä. Kun he erosivat, paluu vantaalaislähiöön oli itsestään selvää.

”Eihän siellä Porvoossa kukaan käynyt. Kaverit ja ystävät ovat täällä.”

Kainulainen näkee Länsimäessä paratiisin, mutta se ja vastaavat 1970-luvun lähiöt rapistuvat. Noin 6 000 asukkaan Länsimäessäkin alkuvuosien täystyöllisyys on vaihtunut Vantaan korkeimpaan työttömyysprosenttiin.

”Meillä on lähiöissä ihan älytön korjausvelka. Se on Suomen suurin rahareikä. Samaan aikaan kasvukeskuksiin ennustetaan valtavaa väestökasvua. On arvioitu, että Helsinki kasvaa vähintään 260 000 asukkaalla vuoteen 2050 mennessä. Mihin ne 260 000 uutta asukasta laitetaan?” hän kysyy ja vastaa:

”Näihin lähiöihin se lisäkaupunki tulee. Kyllä ne 260 000 uutta ihmistä pitäisi saada jo olemassa olevien lähiöiden etu- ja takapihoille ja ullakoille.”

Vahanen Oy:n lähiökehittämisen palvelua on jo testattu Turun Härkämäen lähiössä. Juju on siinä, että asukkaat itse miettivät, mitä pitää tehdä ja miten. He myös osallistuvat tekemiseen ja kustannuksiin.

”Faktojen hyväksyminen on ensimmäinen askel. Ja se voi tehdä kipeää: oikeasti, olemmeko tällaisten operaatioiden edessä, kun lähdemme koko lähiötä saneeraamaan?”

Aluksi asukkaille kerrotaan, mikä on lähiön todellinen nykytila, jota ei moni välttämättä tiedä. Korjausvelka, oman osakehuoneiston arvo, neliöhinnat alueella, ovatko menneet alas vai ylös ja niin edelleen.

Sitten asukkailta kysytään, miten he haluavat kehittää lähiötään.

”Mietitään, mitä tarvitaan, ja keksitään keinot, joilla ne saadaan. Ei saada terveyskeskusta, ei tietenkään, mutta voisiko olla edes joku satelliittipiste. Asukkaista se kumpuaa.”

Kun nykytila ja toiveet ovat tiedossa, toiveet ja tarpeet pannaan tärkeysjärjestykseen ja katsotaan, miten ja missä järjestyksessä niitä voisi toteuttaa, mitä se maksaa, ja kuka sen maksaa.

”On paljon helpompi lähteä neuvottelemaan kaupungin tai rakennusyhtiöiden kanssa koko lähiön suunnitelmasta kuin taloyhtiö kerrallaan. Miksi tehtäisiin vain ne putkirempat? Miksi ei ikään kuin samaan rahaan tehtäisi jotain muutakin, joka hyödyttää koko aluetta? Tehdään monta taloyhtiötä kerralla, haetaan kustannussäästöjä ryhmärakentamisella.”

Esimerkiksi Härkämäessä remontoidaan juuri yhtä aikaa kahdeksan kerrostalon ikkunoita.

”Kun kilpailutat tuhannen ikkunan tilausta, niin ikkunatoimittaja myy ikkunat hieman eri kappalehintaan kuin jos tilaat yhden ikkunan. Sama pätee julkisivu- ja putkiremppoihin.”

Parhaimmillaan lähiön kehittäminen loisi myös työpaikkoja tai ainakin mielekästä tekemistä monelle.

”Tosi paljon pitää perustua vapaaehtoisuuteen, kaikki ei voi maksaa, mutta niitä vapaaehtoisia kyllä löytyy. On paljon ihmisiä, joilla on paljon aikaa mutta ei mitään tekemistä”, Kainulainen kertoo.

”Yhteisö huoltaisi itse itseään. Kun saadaan sosiaalisia ongelmia ratkottua, kaupunki säästää. Ja kun kaupunki säästää, se voi maksaa lähiölle. Kaupunki säästää viisi euroa, joista se antaa kaksi takaisin lä­hiöön. Ne rahat sijoitetaan niin, että taas lähiö paranee, ja taas kaupunki säästää. Puhutaan vaikuttavuusinvestoinnista. Tämä on NIIN iso asia. Kukaan maailmassa ei ole vielä ratkonut näitä juttuja.”

Kainulainen kertoo yksinkertaisen esimerkin Saksasta.

”Alkoholistit hyväksyttiin alkoholisteina ja otettiin yhteisöön mukaan eräässä lähiökokeilussa. He siivoavat katuja, kun ennen he sotkivat. Palkaksi he saavat lounaan ja pari tuoppia. Heistä tuli hyödyllisiä sille yhteisölle.”

Kainulaisen ammatillinen unelma olisi Länsimäen uudistaminen. Silti parasta lähiössä ovat kaverit, eivät ne uudet triplaikkunat. Se sama hiekka- ja jääkentällä lätkinyt ja potkinut kaveriporukka on yhä olemassa, on ollut yli 30 vuotta.

”Vanhoista länsäläisistä koostuva runko kokoontuu joka maanantai ja keskiviikko pelaaman sählyä paikalliselle salille. Järjestämme joka vuosi Lännenmiesten gaalan. Nyt menemme Malagaan. 66 kaveria sai kutsun, ja ainakin 30 lähtee Espanjaan.”

Kainulainen kehuu jatkuvasti Länsimäkeä ja korostaa omaa länsäläisyyttään, mutta yhtäkkiä selviää, että hän onkin kotoisin Rajakylästä, naapurilähiöstä.

”Kaikki länsäläiseksi itseään sanovat, vaikka ovat Rajakylästä. Ei Rajakylä ole mitään kenelläkään, never heard. Asuin rivarissa kentän lähellä. Se kenttäkin on Rajakylän kenttä, mutta itäinen Rajakylä kuuluu Länsimäen suurkaanikuntaan. Länsimäki valloitti sen aikanaan.”

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Länsimäki
  • Lähiöt

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Haaveeni olisi tehdä työtä, hankkia asunto ja perustaa perhe, mutta tähän Suomi ei anna mahdollisuutta

    2. 2

      Kittilän käsissä on satojen miljoonien eurojen bisnes, joka syöksi lappilaiskunnan kriisiin – ”Miten poromiehen ammatissa toimiva valtuutettu voisi tuntea lakipykäliä?”

      Tilaajille
    3. 3

      Kokoomuksen suosio kasvaa, keskustan alamäki jyrkkenee – myös vihreiden ennätyssuosio hiipuu

    4. 4

      Suomessa myytävä jugurtti ja limsa eivät ole yhtä hedelmäisiä kuin Italiassa ja ikoninen tee on aromikkaampaa Britanniassa – Suomalaisten maku on tällainen, perustelevat yritykset

    5. 5

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    6. 6

      Valeruokamyrkytykset vaivaavat Espanjaa: Poliisi tunnistanut jopa 800 huijauksesta epäiltyä brittituristia

    7. 7

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    8. 8

      Uuden Tuntematon sotilas -elokuvan tekijätiimi ottaa kantaa #metoo-keskusteluun ja puolustaa Paula Vesalaa

    9. 9

      Miksi Suomea rakennetaan korkeammaksi? – HS esittelee tulevia tornitalohankkeita

    10. 10

      Autoja tuhoutui tulipaloissa Vantaalla – paloja epäillään tahallaan sytytetyiksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    2. 2

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    3. 3

      Uuden Tuntematon sotilas -elokuvan tekijätiimi ottaa kantaa #metoo-keskusteluun ja puolustaa Paula Vesalaa

    4. 4

      Onko se hyvä, jos syysloman jälkeen ash? Testaa, ymmärrätkö, mitä lapsesi sinulle sanovat (ja mitä he sinusta ihan oikeasti ajattelevat)

    5. 5

      Suomen 100-vuotis­juhlan suurin päätös: Edus­kunta antaa 50 miljoonaa euroa tuntemattomalle pikku­säätiölle, jolla ei ole yhtään vakituista työntekijää

    6. 6

      Suomalaistutkija ratkaisi ongelman, jota fyysikot ovat pähkäilleet 200 vuotta: Miksi vesipisara ei heti valu kaltevalla pinnalla?

    7. 7

      Emme tarvitse Melania Trumpin apua, vastaa slovenialaiskirjailija Sofi Oksaselle

    8. 8

      Nyt puhuu Ensitreffit alttarilla -asiantuntija, joka myöntää mokanneensa eikä usko sen oikean löytämiseen: Miksi täydellisten parien muodostaminen on niin vaikeaa?

    9. 9

      Säveltäjä Toni Edelmann on kuollut

    10. 10

      Facebookin Messenger haluaa, että tunnemme itsemme hylätyiksi – Tämän takia nähtyyn viestiin vastaamatta jättäminen satuttaa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

      Tilaajille
    2. 2

      Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

    3. 3

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    4. 4

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    5. 5

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    6. 6

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    7. 7

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    8. 8

      Hyytävä sää vyöryy nyt etelään asti: luvassa jopa päiväpakkasia ja räntää – ”Talvirenkaat alle”, suosittelee Liikenneturva

    9. 9

      Seuraan lyöttäytynyt kaksikko repi suomalaiselta hopeakorun Firenzessä – mies hermostui ja taltutti ryöstäjät pystypainin jälkeen: ”Poliisi sanoi, että aika harvoin käy näin”

    10. 10

      ”Ideologisesti työtön” Ossi Nyman kuuli tukiensa katkaisemisesta Hesarista ja sai haastattelustaan palautevyöryn – ”Ei voi sanoa ääneen, että on tyytyväinen työttömänä”

    11. Näytä lisää