Moni suomalainen ei ole koskaan maistanut aitoa siideriä, joka on aivan eri tuote kuin markettien juomat, sanoo siideriaktivisti – Näistä piirteistä eron huomaa

Siinä niitä omenoita mollottaa, isompia ja pienempiä, vaaleanvihreitä, punaisia ja lähes luumumaisen violetteja. Kiihkein satokausi Puolakan tilallahttps://puolakantila.wordpress.com/ Vihdissä on jo loppunut, mutta puissa on vielä syys- ja talviomenoita. Kaikkiaan hedelmäpuita on pihapiirissä satakunta, ja omenalajikkeitakin 50 erilaista.

Harri Aholahttps://www.hs.fi/haku/?query=harri+ahola esittelee omenalajikkeita vaimonsa Pirjo Aholanhttps://www.hs.fi/haku/?query=pirjo+aholan kanssa. Hibernal on ”täynnä tanniinia” ja Tobias hohkaa punaisena ja houkuttelevana. Hyvin kiinnostava on Eppulainen, sillä se on Harri Aholan mukaan paras suomalainen siideriomena.

Tilan omenoista valmistuu vuodessa 600 litraa omenamehua, josta puolet päätyy aidoksi siideriksi. Siideri on pariskunnan eläkepäivien yhteinen harrastus, sillä Pirjoa kiinnostavat hedelmäpuut ja Harria siiderit. Tosin harrastuksesta puhuminen lienee vähättelevää, sillä Harri Ahola on Suomalaisen aidon siiderin seuranhttps://www.aitosiideri.fi/ puheenjohtaja ja perustajajäsen.

Seura sai alkunsa 2016, kun eräs panimo alkoi mainostaa siideriään aitona siiderinä.

”Tiesin, että se on tehty puolalaisesta tiivisteestä. Tunsin pari muutakin siiderin ystävää, ja päätimme tehdä asialle jotain, eli omia aidon siiderin käsitteen seurallemme ja niille muutamalle aidon siiderin valmistajille, jotka olivat käynnistämässä kaupallista toimintaa Suomessa”, sanoo Harri Ahola.

Seuran tavoitteena on edistää suomalaisen aidon siiderin valmistusta ja saatavuutta. Siiderin ystäville seura pitää maistelutilaisuuksia, ja tänä viikonloppuna se järjestää Fiskarsissa Aidon siiderin festivaalin yhdessä Kuura Ciderin kanssa.

Seuran määritelmän mukaan aito suomalainen siideri tehdään suomalaisesta käsittelemättömästä omenamehusta, joka käy siideriksi spontaanisti tai jalostetulla hiivalla, lisäaineita vältellen.

Aitoon siideriin ei siis lisätä vettä, sitä ei pastöroida, eikä sitä valmisteta mehutiivisteestä, kuten monet markettien ”bulkkisiiderit”. Jos siiderissä käytetään mausteita, kuten marjoja, niidenkin pitää olla suomalaisia.

Markettien perussiiderit maistuvat suomalaisille aiempaa huonommin. Panimoliiton mukaan vuonna 2000 siideriä kului 50 miljoonaa litraa, mutta vuonna 2018 kulutus oli enää vajaat 27 miljoonaa litraa. Määrät eivät ole isoja olueen verrattuna, jota kulauteltiin viime vuonna 370 miljoonaa litraa.

Mutta samalla kun teollisen siiderin suosio sakkaa, pientuottajat ovat alkaneet kiinnostua aidon siiderin tekemisestä. Vielä toistaiseksi tuotanto on pienenpuoleista, ja joskus tuotteita joutuu suorastaan metsästämään esimerkiksi erikoisliikkeistä tai suoraan tuottajilta.

Tuottajat voivat halutessaan hankkia siiderilleen maksuttoman aidon siiderin sertifikaatin, jos heidän siiderinsä on valmistettu Suomalaisen aidon siiderin seuran määritelmän mukaisesti. Silloin tuotteen tunnistaa hyllystä etikettiä vilkaisemalla.

Tällä hetkellä sertifikaatti on yli 40 suomalaisella siiderillä.

Ahola kaataa meille lasit itse tekemäänsä Olkkala Rosea.

”Kun siideriä juodaan terassilla jäiden kanssa, sehän ei ole ollenkaan sama juoma kuin tämä. Suomalaisen kuluttajan pitäisi uskaltaa etsiä ja vaatia hyvää siideriä”, sanoo Ahola.

Kuiva ja hieman tanniininen maku tuo mieleen alkuviinit. Alkaa tehdä mieli juustoa, joka onkin Aholan mukaan hyvä pari siiderille.

Olkkala Rose on valmistettu viime vuoden omenasadosta. Eniten siinä on Eppulaista, mutta lisäksi mukana on sen ”sukulaisslajiketta” Grenmania, Linnaa ja Taylor'sia, joka on brittiläinen siideriomenalajike.

Yhdistelmä on tarkan harkinnan tulos. Aholat ovat maistelleet läpi kaikki pihapiirinsä omenalajikkeet mehuksi puristettuna, sillä pelkkää hedelmää haukkaamalla ei voi tietää millaiseksi mehuksi, saati siideriksi, omena muuttuu.

Harri Ahola on pisteyttänyt Excel-taulukkoon mehujen makeuden, happamuuden, tanniinisuuden ja ”flavorin” eli makuluonteen asteikolla yhdestä viiteen.

Näiden neljän ominaisuuden avulla syntyy maukas ja omintakeinen siideri, jossa hapokkuus on hallinnassa.

Periaatteessa siideriä voi tehdä yhdestäkin omenalajikkeesta, mutta kiinnostavampi ja tasapainoisempi maku syntyy useiden lajikkeiden yhdistelmästä.

”Siiderintekijän ammattitaito tulee siitä, että osaa yhdistää oikeat omenat tai mehut”, sanoo Harri Ahola.

Ahola kertoo olleensa aina aitojen makujen ystävä. Työura IT-alan asiantuntija- ja johtotehtävissä – tai ”tietokonehommissa”, kuten hän itse sanoo – kuljetti miestä esimerkiksi Britanniaan ja Yhdysvaltoihin jo 1970-luvun lopulta asti. Briteissä Ahola ihastui bitter-oluisiin ja real aleihin, ja oli 1990-luvulla mukana perustamassa Suomeen Perinteisen oluen seuraa.

Siideri-innostus alkoi samoihin aikoihin, mutta ensimmäisen siiderinsä Ahola valmisti vasta kymmenisen vuotta sitten, kun he muuttivat Pirjon kanssa Puolakan tilalle.

Ensimmäisessä Aholan siiderierässä oli 75-prosenttisesti Antonovka-lajikkeesta tehty siideri.

”Vieläkin menee posket näin, se oli niin hemmetin hapanta”, sanoo Ahola ja irvistää.

”Kun pääsin liiasta hapokkuudesta eroon, flavoreita alkoi löytyä ja huomasin, miten hienoa hommaa tämä on. Olen tehnyt myös olutta, se on kemistin hommaa.”

Lähitulevaisuudessa Aholan siideriaktivismi painottunee seuratoimintaan, sillä pariskunta on myymässä taloaan ja tiluksiaan. Uudelta pihalta ei enää löydy 50:tä eri omenalajiketta maisteltavaksi ja taulukoitavaksi.

”Mutta eiköhän me omenoita saada. Teen varmasti muutaman satsin vuodessa tästäkin eteenpäin.”

Aidon siiderin festivaalit Kuura Ciderin tiloissa (Kuparivasarantie 7, Fiskars) 5.– 6. lokakuuta. Avoinna la 10–17 ja su 10–17.