
Nostetta munakokkeli lienee saanut hiljattain jyllänneestä brunssitrendistä, ovathan kananmunaruoat perinteisen brunssin kulmakiviä.
Munakokkeli sopii pikkuruokana mainiosti myös pienten jaettavien annosten trendiin, josta ravintolat ovat innostuneet. Myös lihattomien ruokalajien kysyntä kasvaa, mikä on eduksi kananmunalle.
Munakokkeli kuluu samoihin yksinkertaisten ja laadukkaista raaka-aineista valmistuvien ruokien sarjaan kuin vaikkapa tartarpihvi. Se on myös helppo höystää erilaisilla lisukkeilla ravintolan tyyliin sopivaksi, ihan kuin tartar. Hyviä makupareja ovat esimerkiksi (villi)yrtit, mäti ja tietenkin tryffeli.
Trendikäs raaka-aine kananmuna on muutenkin. Takana on taannoinen kolesterolikammo, ainakin suurimmalta osin, ja kananmunat maistuvat myös niiden hyvien ravintoarvojen takia. Kananmunasta saakin proteiinia, joka nousi muutama vuosi sitten megatrendiksi, sekä lähes kaikkia muita vitamiineja paitsi C-vitamiinia.
Koska munakokkelin raaka-aineluettelo on lyhyt – kananmunia, voita, ehkä hieman jotain maitotuotetta, suolaa ja pippuria – ainesten on syytä olla ensiluokkaisia.
Valmistusmenetelmissä sen sijaan riittää kokeiltavaa, sillä jotkut suosivat kovempaa lämpöä ja nopeaa kypsennystä, kun taas toisten mielestä paras munakokkeli syntyy matalalla lämmöllä, pitkällä kypsennysajalla ja huolellisella hämmentämisellä.
Julkkiskokki Gordon Ramsaynhttps://www.hs.fi/haku/?query=gordon+ramsayn munakokkelin jujuna on sekoittaa munamassaa jatkuvasti. Ja kun kokkelipannua nostelee pois hellalta, munat eivät pääse kypsymään liikaa eivätkä muutu sitkeän kumimaisiksi. Lopuksi kypsentyminen keskeytetään nokareella kylmää ranskankermaa tai smetanaa.
Lopputuloksena on uskomattoman samettinen ja mehevä munakokkeli – löysähköä rakennetta ei kannata säikähtää.
Kommentit