Runebergintortut ilmestyivät kauppojen, leipomoiden ja kahviloiden hyllyille jo tovi sitten, ja varsinaista Runebergin päivää vietettiin viime perjantaina 5. helmikuuta.
Luultavasti enemmistö suomalaisista vietti kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergille omistettua päivää pikemminkin syömällä runebergintorttuja kuin lukemalla Runebergin tuotantoa. Näin ollen Runebergin päivä on myös tietynlainen teemaruokapäivä.
Runeberginpäivän liepeille mahtuu kaksi toisenlaistakin teemaruokapäivää.
Torstaina 4. helmikuuta vietetettiin uunifetapastapäivää, jonka polkaisi alulle ruokabloggaaja Jenni Häyrinen.
Hän julkaisi Liemessä-blogissaan uunifetapastan ohjeen 4.2.2019. Reseptistä tuli Suomessa iso hitti, joten vuonna 2020 Häyrinen julisti helmikuun neljännen päivän kansalliseksi uunifetapastapäiväksi.
Tammikuussa 2021 uunifetapasta sai kansainvälistä huomiota somepalvelu Tiktokissa, joten tänä vuonna teemapäivä muuttui kansallisesta kansainväliseksi uunifetapastapäiväksi, International Uunifetapasta Day, kuten Häyrinen Instagram-julkaisussaan kirjoitti.
Teemaruokapäivät jatkuvat tällä viikolla, kun tiistaina 9. helmikuuta vietetään kansallista kalakeittopäivää. Kala-alan etujärjestön Pro Kalan ideoimaa teemapäivää on vietetty helmikuun toisena tiistaina vuodesta 2018 lähtien.
Tänä vuonna päivän teemana on kotikeittiön kalakeitto, ja tempaukseen liittyi myös kotikokkaajille tarkoitettu reseptikilpailu, jossa etsittiin vuoden kalakeittoa. Kilpailun voitti jyväskyläläisen Kaisu Pitkäsen kukkakaali-siikakeitto.
Viikko jatkuu laskiaissunnuntailla 14. helmikuuta, jonka kieppeillä kinastellaan, kuuluuko pullan sisään hilloa vai mantelimassaa.
Ja kun vuosi vielä etenee, edessä on esimerkiksi kansainvälinen porkkanapäivä (4. huhtikuuta), suklaapäivä (7. heinäkuuta), kansainvälinen oluen päivä (6. elokuuta), suomalaisen ruoan päivä (4. syyskuuta), kansallinen korvapuustipäivä (4. lokakuuta) sekä maailman pastapäivä (25. lokakuuta).
Keskenään varsin erilaiset uunifetapastapäivä, Runebergin päivä ja kalakeittopäivä antavat osviittaa siitä, mitä kaikkea erilaisilla teemapäivillä halutaan saavuttaa – esimerkiksi jakaa hyväksi havaitun reseptin iloa, juhlistaa kansallisrunoilijaa tai lisätä kalankäyttöä.
Ruokakulttuuritutkija Johanna Mäkelä
”Niissä teemapäivissä, jotka nykyisin syntyvät, on usein kyse jonkin asian promoamisesta. Jos taho haluaa edistää jotain asiaa, oli kyseessä sitten leipominen tai kalansyönti, se voi nimetä tietyn päivän teemapäiväksi”, sanoo ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä Helsingin yliopistosta.
Promoamisesta on kyse esimerkiksi uunifetapastapäivässä, jossa paitsi jaetaan hyvän reseptin iloa mutta haetaan myös lisää yleisöä Liemessä-blogille ja sosiaalisen median kanaville. Vastaavasti kalakeittopäivällä halutaan lisätä kalan käyttöä, mikä on Pro Kalan tarkoitus.
Vaikka teemapäivän taustalla olisi markkinoinnillisia pyrkimyksiä, erilaiset teemapäivät voivat sisältää myös arjen katkaisevia piirteitä, Mäkelä muistuttaa. Ne voivat tuoda ripauksen juhlaa arjen keskelle.
”Pidetään korvapuustipäivänä minifestari ja leivotaan korvapuusteja. Se saattaa edistää tietyn tuotteen myyntiä mutta saa myös ihmiset pitämään hetken hauskaa.”
Tällaiselle ”arjen juhlalle” voi olla kysyntää erityisesti näin koronaviruspandemian aikaan, kun perinteiset juhlat ovat pannassa.
Sosiaalinen media antaa mahdollisuuden viettää teemapäivää yhdessä muiden kanssa, vaikka häärisi yksin keittiössä valmistamassa hittipastaa tai keittämässä kalasoppaa.
Teemapäivillä on myös yhteisöllisiä ulottuvuuksia.
”Kun ihmiset jakavat kuvia tekemästään ruuasta, he luovat yhteyttä muihin. Ja jos he jakavat kuvia samasta ruuasta, joka on ollut päivän teema, se herättää myös keskustelua esimerkiksi siitä, kuuluuko kalakeittoon maitopohjainen vai kirkas liemi.”
Ruoka-aiheiseen teemapäivään osallistuminen ylläpitää ja muokkaa ruokakulttuuriamme. Esimerkiksi runebergintortuista on nähty perinteisten versioiden lisäksi muffinimalleja, mokkapalojen tapaan peltimuotoon tehtyjä versioita ja jopa isoja runeberginkakkuja.
Uunifetapastapäivä puolestaan poikinee uudenlaisia versioita suosikkireseptistä, ja kalakeittopäivä reseptikilpailuineen inspiroi ihmisiä valmistamaan kalasoppaa eri tavalla ja useammin kuin aiemmin.
”Muuntelemme ruokaperinteeseemme kuuluvia asioita, emmekä enää ajattele, että tietyt ruokalajit olisi pakko tehdä tietyllä tavalla, vaan alkuperäistä reseptiä muokataan ja tulkitaan uudelleen. Usein variaatiot ovat sellaisia, että ne kuitenkin muistuttavat alkuperäistä maun ja ulkonäön puolesta. Muuntelu on luonteva osa ruokakulttuuria.”
Vaikka teemapäivän nimessä olisi ilmaus ”kansallinen” tai jopa ”kansainvälinen”, tavallisesti niitä vietetään varsin pienen piirin kesken. Teemapäivät ovat usein epävirallisia, joten ne jäävät huomaamatta siltä yleisöltä, joka ei aihepiiriä koe omakseen. Ja jos tarpeeksi suuri yleisö ei teemapäivästä innostu, se luultavasti hiipuu hiljalleen unholaan.
Yliopiston almanakassa ei tällä hetkellä ole suoraan ruoalle omistettuja päiviä, vaikka tunnusomaiset ruoat toki kuuluvat esimerkiksi Runebergin päivään, laskiaiseen ja pääsiäiseen.
Jotta teemapäivä pääsisi almanakkaan, sen pitää olla valtakunnallisesti tunnettu ja pitkäaikaisesti vietetty, kiteyttää erikoissuunnittelija Asko Palviainen Helsingin yliopiston almanakkatoimistosta.
Almanakkatoimisto saa säännöllisesti tiedusteluja, miten almanakkaan voisi päästä. Pyyntöjä käsittelee kokouksissaan Helsingin yliopiston Kalenteripalveluiden hallitus.
Palviaisen mukaan almanakkaan ei oteta hyvin yksityiskohtaisia teemapäiviä vaan mieluummin isompia kokonaisuuksia.
”Jos kalenterissa olisi näkkileivän päivä, pitäisi olla oma päivä myös ruisleivälle. Jos kalenterissa olisi 365 erilaista ruokapäivää, se söisi omaa uskottavuuttaan. Eri asia olisi yhteinen teemapäivä, kuten suomalaisen ruoan päivä, se voisi mennä helpommin läpi, koska se ei ole tietyn ruuan vaan isomman kokonaisuuden päivä.”
”Jos teemapäivän haluaa lyödä läpi, jonkin tahon pitää ottaa siitä vastuu ja viettää sitä vuosittain. Almanakkaan pääsy on kuitenkin pidempi tie. Jos halutaan tällainen teemapäivä kalenteriin, sen pitäisi olla valtakunnallisesti tunnettu ja sitä olisi pitänyt viettää useita vuosia. Kaksi tai kolme vuotta ei vielä ole ’usea’.”
Esimerkiksi suomalaisella musiikilla on jo oma teemapäivänsä almanakassa. Suomalaisen musiikin päivää vietetään 8. joulukuuta, joka on Jean Sibeliuksen syntymäpäivä. Kalentereihin merkitty liputuspäivä siitä tuli vuonna 2011.
Vaikka almanakassa ei varsinaisesti suomalaisen ruoan päivää olekaan, se on mukana eräänlaisena kylkiäisenä.
Kalevalan päivä 28. helmikuuta on myös suomalaisen kulttuurin päivä sekä virallinen liputuspäivä. Vuonna 2017 suomalaista ruokakulttuuria edistävä Elo-säätiö tiedotti, että ”jatkossa suomalaisen kulttuurin päivä on myös ruokakulttuurin päivä”.
Tavallaan suomalaisella ruokakulttuurilla on siis jo oma teemapäivänsä, mutta se on suomalaisen kulttuurin päivään myöhemmin mukaan tullut kylkiäinen, jolla ei ole mitään tekemistä Yliopiston almanakan kanssa.
Lisäksi vuodesta 2019 alkaen on vietetty suomalaisen ruoan päivää. Tämän teemapäivän on perustanut Hyvää Suomesta -merkki, jonka omistaa Ruokatieto Yhdistys ry. Päivää kehotetaan viettämään ostamalla kaupasta tuotteita, joissa on Hyvää Suomesta -merkki. Kyse on siis markkinoinnista.