Geenimuunneltuun ruokaan liittyy monia ennakkoluuloja, sanoo biotekniikan tohtori Lauri Reuter – ”Voi olla helpompi hyväksyä, jos ajattelee, että vaihtoehtona on kuollut eläin” - Ruoka | HS.fi

Geenimuunneltuun ruokaan liittyy monia ennakkoluuloja, sanoo biotekniikan tohtori Lauri Reuter – ”Voi olla helpompi hyväksyä, jos ajattelee, että vaihtoehtona on kuollut eläin”

Henri Alénin ja Lauri Reuterin Voiko tätä syödä? -sarja tarjoaa välähdyksiä tulevaisuudesta.

Biotekniikan tohtori Lauri Reuter haluaa herätellä ihmiset pohtimaan, mitä tulevaisuuden ruoka voisi olla.­

25.2. 15:19

Kokki Henri Alén ja biotekniikan tohtori Lauri Reuter seisovat pimeässä poikamiesboksissa. Japanilaiseen asuntoon on rakennettu varsin vakuuttava minilaboratorio, jossa asukas kasvattaa solulihaa tee se itse -hengessä.

Soluliha päätyy maistiaiseksi asti. Maku on ihan mieluinen, mutta ei varsinaisesti muistuta lihaa.

Tämä ei ole tieteisfiktiota vaan tätä päivää ja täyttä totta. Kohtaus esitetään Ylen uudessa Voiko tätä syödä? -sarjassa, jossa Alén ja Reuter yrittävät selvittää, miltä tulevaisuus maistuu.

Ensimmäisen jakson teema on pihvi, eli miten lihan syöminen voisi tulevaisuudessa jatkua.

Alén ja Reuter vierailevat esimerkiksi Hollannissa Mosa Meat -yhtiössä, joka valmistaa solulihaa. Siinä käytettävät solut ovat samoja kuin tavallisessa lihassa, ja yhden purilaispihvin tekeminen pienellä bioreaktorilla kestää vuoden verran.

Kun soluliha esiteltiin 2013, yhden pihvin hinta oli 250 000 euroa. Massatuotanto ei ole vieläkään mahdollista, mutta pihvin hinta on pudonnut jo pariin tuhanteen euroon. Laboratoriopihviä ei saa vielä julkisesti syödä, sillä se on teknisesti laitonta. Kuitenkin jo 16 ihmistä on päässyt maistamaan Mosa Meatin laboratoriopihviä.

Jaksossa selviää, että jotkut kasvipohjaiset pihvit ovat niin lähellä aitoa lihaa, että ne ”vuotavat verta”. Tämän saa aikaan hemi, hemoglobiinin osa, jonka ansiosta syntyvät juuri ne maut, tuoksut ja aromit, jotka yleensä osaamme yhdistää liharuokiin.

Hemiä on myös kasvikunnan tuotteissa, ja ”verinen” kasvispihvi on saatu aikaan siirtämällä hemoglobiinin rakennusaineena toimiva geeni kasveista hiivaan.

Euroopassa ”verisiä” vegepihvejä ei ole vielä lupa myydä. Ne luetaan geenimuokatuiksi tuotteiksi.

Suomessa geenimuokattu ruoka ei ole viime vuosina ihmeemmin puhuttanut, sillä keskusteltavaa ei varsinaisesti ole ollut.

”Panttivankitilanne tässä edelleen on, koska Euroopassa on käytössä vain pari geenitekniikan avulla jalostettua kasvia. On muodostunut aatteellinen pattitilanne, jossa niitä ei myöskään tule lisää. Maailmalla asiat menevät kuitenkin eteenpäin”, sanoo Lauri Reuter puhelimessa.

Toisinaan ruokateknologia kehittyy hitaasti ja voi kestää vuosikymmeniä, että tuote on kuluttajien ulottuvilla. Tämä käy ilmi sarjan toisessa jaksossa, jonka teemana on sushi. Tulevaisuudessa sekään ei ole itsestäänselvyys, sillä tällä hetkellä kolmannes maailman kalakannoista kärsii ylikalastuksesta.

Alén ja Reuter tutustuvat maailman ensimmäiseen geenimuunneltuun eläimeen, jota saa syödä. Geenimuunneltu lohi tunnetaan vähemmän mairittelevalla lempinimellä ”Frankenfish”, hirviökala, ja se on jo vuoden ikäisenä moninkertaisesti tavanomaista lajitoveriaan isompi, sillä se kasvaa ympäri vuoden eikä pelkästään kesällä.

Geenimuunnellun lohen ”tuotekehittely” on kestänyt jo 30 vuotta.

”Tuo lohi on yksi syy siihen, miksi lähdin opiskelemaan biotekniikkaa. Kyseinen kala oli esimerkkinä lukion biologian kurssilla 2000-luvun alkupuolella”, sanoo Reuter.

Tänä vuonna geenimuunneltu lohi tulee tavallisten amerikkalaisten ostettavaksi Pohjois-Amerikassa. Sarjassa nähdään, että lohet ovat herättäneet tutun kuuloisia huolia: onko tämä eettisesti oikein ja onko tämä turvallista ruokaa?

”Geenimuunnelluista eläimistä ei ole puhuttu paljon, koska lohessakin kesti 30 vuotta päästä markkinoille. Nyt kun se tapahtuu, joudumme avaamaan keskustelun uudestaan”, sanoo Reuter.

Miten keskustelu geenimuunnellusta ruuasta sitten tuodaan 2020-luvulle? Se kun tuntuu edelleen olevan jankkaamista puolesta tai vastaan, höystettynä eettisillä kysymyksillä sekä peloilla ja ennakkoluuloilla.

”Tulevaisuus näyttäytyy aina uhkaavana, se on meille luontainen tapa. Jos olisin kolme vuotta sitten sanonut, että kauppaan tulee kasveista tehtyjä jauhelihapihvejä, jotka näyttävät lihalta, minua olisi pidetty hulluna. Nyt kaikki lihatalot tekevät niitä”, sanoo Reuter.

Reuterin mielestä kelpo tapa käynnistää uuden ajan keskustelu geenimuunnellusta ruuasta olisi unohtaa koko geenimuuntelu-termi ja keskittyä pikemminkin siihen, millaisia kasveja ja eläimiä haluamme tulevaisuudessa syödä riippumatta siitä, miten ne on saatu aikaan.

”Haluammeko lohen, joka kasvaa nopeasti? Meillähän on jo broileri, joka kasvaa nopeasti. Tai haluammeko kasveja, joita ei tarvitse ruiskuttaa torjunta-aineilla?”

Myös sanoilla ja termeillä on merkitystä, Reuter muistuttaa.

”Puhummeko keinolihasta, labralihasta, solulihasta vai kasvilihasta? Onko tulevaisuuden uusi liha vain liha, emmehän puhu matkapuhelimistakaan enää matkapuhelimina vaan puhelimina.”

Reuterin mukaan geenitekniikka on monille vaikeaselkoista, joten se saa helposti ruokakeskustelussa liian ison symbolisen arvon.

”Me näemme asiat mustavalkoisesti. On geenimuunneltu ja luomu, toinen kerää kaikki hyvät mielikuvat ja toinen kaikki huonot, ansaitsivat ne sitä tai eivät. Pitäisi herätä siihen, että geenitekniikkaa hyödyntäviä loistavia ratkaisuja on maailmalla paljon”, sanoo Reuter.

Reuterin mielestä geenimuunneltu hampurilaispihvi voisi tulla helpommin hyväksytyksi, jos asiaa ajattelee siltä kantilta, että sen vaihtoehtona on kuollut eläin. Voiko tätä syödä? -sarjassa Alén ja Reuter paistavat Helsingin Teurastamolle pystyttämässään kojussa kasvilihapihveistä tehtyjä hampurilaisia, joita paikalle osuneet asiakkaat pääsevät maistamaan.

”Moni oli valmis hyväksymään hampurilaisen, koska se maistuu hyvälle, ja sen etiikka on helppo niellä.”

Ruokateknologian kehitys on edennyt viime vuosina hurjaa tahtia. Etujoukoissa tulivat erilaiset kasvipohjaiset maitojuomat, sitten jauhelihatyyppiset kasvipohjaiset tuotteet ja niiden jälkeen erilaiset vegekebabit ja -pyörykät, joita on ilmestynyt rutkasti suomalaistenkin markettien hyllyille.

”Kun aloitimme sarjan tekemisen pari vuotta sitten, meidän piti järjestellä Eurooppaan hyviä kasvilihapihvejä, että voimme maistattaa niitä, koska niitä ei vielä täällä ollut. Nyt kun sarja on ulkona, Pouttu ja HK tekevät niitä, vaikka välissä oli vain pari vuotta. Parissa vuodessa maailma meni niin vauhdilla eteenpäin, että tällaisen sarjan kuvaaminen oli hankalaa.”

Voiko tätä syödä? -sarja ei anna valmiita ratkaisuja siihen, miten ruuantuotanto pitäisi tulevaisuudessa järjestää, eikä se Reuterin mukaan ollut tarkoituskaan.

”Halusimme väläytellä monenlaisia ratkaisuja, sellaisiakin, jotka vaikuttavat hulluilta. Kaikesta ei tarvitse luopua, vaan asiat voidaan tehdä toisella tavalla.”

Vauhdikkaasti etenevät jaksot tarjoavatkin monenlaisia mahdollisia välähdyksiä tulevaisuuden ruuasta. Konsepti on kuin yhdistelmä ruoka-, tiede- ja matkailuohjelmaa, jossa Reuterin rooli on ennakkoluuloton teknologiaintoilija, kun taas Henri Alén tuntuu suhtautuvan uusiin ruokateknologioihin epäilevämmin ja kaipaavan luonnonmukaisuutta ja ennen kaikkea hyvää makua.

Kaksikon keskinäinen kemia pelaa ja erilaiset näkökulmat antavat kenties osviittaa siitä, mitä tulevaisuuden ruokakeskustelu voisi olla.

”Ohjelman tekeminen Henkan kanssa oli sairaan hauskaa! Itselläni lähtee helposti mopo käsistä uuden teknologian kanssa, niin oli paikallaan, kun Henkka kysyi, että haluaako kukaan syödä tuota.”

Reuter toivookin, että sarja herättelisi ihmisiä pohtimaan tulevaisuuden ruokaa. Jokainen meistä syö päivittäin, ja monen mielestä syöminen on mukavaa hommaa.

”On selvää, että ruoka tulee muuttumaan seuraavien vuosikymmenten aikana tosi paljon. Kaikkien pitäisi osallistua siihen keskusteluun, että voimme yhdessä määritellä, mitä tulevaisuus on. Halusimme ohjelmalla tuoda uusia mausteita keskusteluun ja näyttää vaihtoehtoja tulevaisuudelle jatkuvan juupas–eipäs-keskustelun sijaan.”

Voiko tätä syödä? Areenassa 2. maaliskuuta alkaen ja TV2:ssa tiistaisin klo 21.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat