”Hykerryttävän hyvää” – Kasarmikadun kuolleessa kulmassa sijaitseva miniravintola kuuluisi Michelin-paikkojen joukkoon - Ruoka | HS.fi

”Hykerryttävän hyvää” – Kasarmi­kadun kuolleessa kulmassa sijaitseva mini­ravintola kuuluisi Michelin-paikkojen joukkoon

Kymmenen vuotta sitten perustetulla Spisillä on ollut hetkensä, ja on taas.

Spis on säilyttänyt ihmetystäkin herättäneen rosoisuutensa.

8.12.2021 19:00

Spis

★★★★

Missä? Kasarmikatu 26.

Milloin? Ti–to 18–24, pe–la 17.30–24.

Paljonko? Menu 87 e. Viinit menulle 80 e.

Esteetön? Ei.

Helsingin Kasarmikadulla kymmenisen vuotta pärjännyt Spis hämmästytti ja yllätti aikoinaan rosoisella miljööllään, joka oli kuin suoraan suuresta maailmasta. Alkuperäistä tiiliseinää oli rouhaistu esiin maalikerrosten alta. Myös ruoka oli aika spesiaalia.

Paljon on entisellään, ja vuodet ovat tuoneet vain lisää sympatiaa ja patinaa. Mööpelit, posliinit ja aterimet ovat keräilyerää.

Ravintolassa on 16 asiakaspaikkaa.

Spis valittiin 2015 Vuoden ravintolaksi. Sitä kiitettiin tuttujen raaka-aineiden uusien puolien esiin tuomisesta. Muistan porkkanan, joka näytti kasvavan leivänmuruista kuin mustasta mullasta. Oli myös lähes tuntemattomaksi palasteltuja versioita tutuista annoksista. Tyyli on nyt vallan toinen.

Aina vuoden ravintolat eivät ole jaksaneet paljon missivuottaan kauempaa, mutta Spis on sinnitellyt myös pandemia-ajassa. Täällä oli joskus kaksi kattausta illassa, nyt tullaan syömään kaikessa rauhassa.

Pienen 16-paikkaisen ravintolan ei tarvitse mainostaa hyökkäävästi saadakseen talon täyteen tavallisena torstaina. Kolmessa viidestä pöydässä puhuttiin nyt englantia. Tarjolla on suomalaisia makuja, mutta ei perinneruokia. Konseptille on kysyntää.

Palvelu hoituu kahden miehen voimin. Jani Kinanen oli aikoinaan perustamassa Spisiä ja toimi salivastaavana ja ravintoloitsijana. Viime kesänä hän ryhtyi ravintoloitsijaksi yksin. Pauli Hakala on vaikuttanut viimeksi Jordin keittiössä, ja hän on kokannut myös Japanissa ja Tanskan Jordnærissa.

Maistelumenun muodossa tarjottava illallinen ei ole halpa, 87 e. Parin ekstra-annoksen myötä ruokia taisi tulla yksitoista. Asiakkaita ei uuvutettu aterian yksityiskohdilla, mutta jos detaljeja janosi, niitä myös sai. Mieleen jäivät anonyymi hauensavustaja pohjoisesta ja lasten poimimat karpalot ja pihlajanmarjat.

Pienet alkupalat tuotiin tutunnäköisellä liuskekivilaatalla. Porkkana, rakuuna, silakka ja peruna maistuivat tutuilta.

Maa-artisokkakeitto oli uudella tavalla hyvää. Mukulaa oli käsitelty kahdella tavalla, ja mukana oli pikkelöityjä sinapinsiemeniä. Kermaisen liemen kruunasi loraus samppanjaa.

”Ramen”-annoksessa maistui karamellisoitunut juuriselleri, jonka mukana oli pikkelöityä kaalia. Karamellisoidusta valkosipulista oli saatu pyree. Japanilaisvaikutteisessa annoksessa oli kanalientä, ruskistettua voita ja tummaa misoa.

Uppomuna tarjottiin kolmen eri sienen kanssa. Oli osterivinokasta, herkkusientä ja suurimpana yllättäjänä arkinen suppilovahvero, josta oli haudutettu satumaisen hyvä liemi.

Kylmäsavuhauki oli lähtöisin Inarista.

Inarilainen kylmäsavuhauki jätti jälkeensä vahvan makumuiston. Kalaa saattelivat paahdettu ja pikkelöity keltajuuri ja piparjuurikerma.

Paahdettu siika ja sen loistelias sipulipyree eivät kaivanneet avukseen perunaa. Sipulin pikkelöinnillä oli tässäkin osansa. Varsinainen kastike, beurre blanc, oli maustettu hienovaraisesti laventelilla. Liharuokaa, peuraa, saatteli sorsanrangoista keitetty kastike.

Annoksista huokui innostus, etenkin liemistä ja kastikkeista. Niissä ei kikkailtu, mutta pieteetti maistui. Kasvisten käyttö oli myös vaikuttavaa, ja pikkelöinnillä oli oleellinen osa onnistumisessa.

Jälkiruokiin johdatteli karpalo-rosmariinigranita, jossa oli yllättäen tonicia. Tartaletin täytteenä oli lämmintä sitruunatimjamilla maustettua omenakompottia ja kermajäätelöä.

Vielä ihanampi oli toinen jälkiruoka, jossa loisti mustanpuhuva metsämustikka-samettikukkasorbetti. Mukana oli samettikukkaöljyä ja karamellisoituja kurpitsansiemeniä. Viimeiset makeat suupalat olivat valkosuklaalla kuorrutettu porkkanajäätelö ja suklaabrownie.

Juomissa Spis sanoo suosivansa pienten tilojen viinejä. ”Matalan intervention” eli kasvuolosuhteiden luoman puhtauden pystyi maistamaan aterian viineissä.

Illallinen oli hykerryttävän hyvä. Spisillä on ollut hetkensä, ja nyt on taas. Pöytäkuntamme maisteli harkittua ateriakokonaisuutta hartaana ja totesimme, että Michelin-tähtiä on annettu vähäisemmistäkin syistä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat