Ravitsemus­terapeutti varoittaa uudesta ilmiöstä: Laihdutus­kuureja myydään nyt hämäävillä nimillä

Ankara laihdutuspuhe ei ole suosiossa terveyskurssien ja -tuotteiden markkinoinnissa. Sen sijaan korostetaan joustavuutta ja kestäviä elämäntapamuutoksia.

Ravitsemusterapeutin mukaan vanhanaikaisia dieettejä myydään nyt ”sallivuuspesun” avulla.

27.4. 12:00

”Laihtumista ilman kieltäytymistä”, mainostaa eräs yritys valmennuksiaan Instagramissa.

Toinen kauppaa ”elämäntapamuutosta ihmisen ehdoilla”, ja kolmas saarnaa, että ”ei ole olemassa hyviä ja pahoja ruokia”.

Tällaiset lempeät sloganit ovat yleistyneet viime vuosina. Samaan aikaan yhä useammat ravitsemuksen ja lääketieteen asiantuntijat ovat vakuuttuneet siitä, että ankarat nälkäkuurit ovat usein tehottomia ja osittain jopa vaarallisia.

Lihavuus toki tunnustetaan edelleen monen sairauden riskitekijäksi, ja järkevästi toteutettuna laihduttaminen voi edistää ylipainoisen ihmisen terveyttä. Monien on kuitenkin vaikeaa säilyttää laihdutuskuurilla saavutettu paino. Pian dieetin jälkeen kiloja kertyy taas, jolloin aloitetaan uusi laihdutuskuuri.

Vaikka tutkimustieto tällaisen ”jojolaihdutuksen” tarkoista vaikutuksista on moniselkoista, näyttöä haitoista löytyy. Esimerkiksi tänä keväänä julkaistussa eläinkokeiden kokoomatutkimuksessa havaittiin, että jojolaihdutetut eläimet kärsivät vastaavista haitoista kuin koko ikänsä lihavina eläneet. Viime vuonna tutkijat totesivat jojolaihdutuksen lisäävän haimasyövän riskiä.

Jojoilu saattaa myös altistaa masennukselle ja kehonkuvan häiriöille sekä ylipäätään sekoittaa vaistomaisen ruokasuhteen.

Karttuvan tutkimustiedon kannustamina ravitsemusterapeutit ovatkin alkaneet lähestyä asiakkaitaan ja potilaitaan tuoreella otteella. Ihmisiä autetaan tunnistamaan tarpeensa ja hyväksymään itsensä. Terve ruokasuhde ja myönteinen kehonkuva voivat olla tärkeämpiä terveyden peruspilareita kuin niin sanottu normaalipainoisuus.

Ankara laihdutuspuhe ei ole suosiossa myöskään terveyskurssien ja -tuotteiden markkinoinnissa. Sen sijaan korostetaan joustavuutta ja kestäviä elämäntapamuutoksia.

Tämä kaikki kuulostaa hyvältä, mutta trendillä on myös pimeä puolensa.

28-vuotias Sabina Jakupović työskentelee ravitsemusterapeuttina muun muassa Turun yliopistollisessa sairaalassa ja Larate Oy:ssä. Hän kohtaa arjessaan jatkuvasti potilaita, joilla on vaikea ruokasuhde.

Jakupović uskoo, että tällaisten potilaiden kanssa parhaat tulokset saadaan opettelemalla intuitiivista syömistä ja toteuttamalla joustavia elämäntapamuutoksia. Hän ei kehota ketään tuijottamaan vaakaa, laskemaan kaloreita tai kiristelemään hampaita, vaan kuuntelemaan oman kehon viestejä.

Vaikka intuitiivisuus ja joustavuus ovat nousseet trendikkäiksi aiheiksi, Jakupović on tyytymätön. Hänen mukaansa vanhanaikaisia dieettejä nimittäin myydään nyt ”sallivuuspesun” avulla.

Siis minkä pesun?

Sallivuuspesun käsite sai alkunsa ravitsemustietoa tuottavan Ruokaklinikka-median pikaviestikeskustelussa, johon Jakupović osallistui. Lääketieteen kandidaatti Heidi Puharinen keksi sanan lopullisen muodon.

“Sallivuuspesua voi verrata viherpesuun. Viherpesulla yrityksestä luodaan ympäristöystävällinen kuva, vaikka totuus on muuta. Me havaitsimme saman ilmiön dieettien mainonnassa. Sallivuuspesua on se, kun yritys väittää olevansa dieettikulttuuria vastaan ja ratsastaa intuitiivisen syömisen trendillä, mutta oikeasti myy laihdutuskuureja”, Jakupović sanoo.

Esimerkiksi eräs toimija markkinoi parin kuukauden rasvanpolttokuureja väittäen niiden olevan ”kestävä vaihtoehto ihmedieeteille”.

Sallivuuspesu on erityisen ongelmallista silloin, kun sen avulla kaunistellaan jäykkiä dieettejä. Jos mainoksessa puhutaan “joustavasta suhteesta ruokaan” tai “intuitiivisesta syömisestä”, tarjottu palvelu saattaa silti oikeasti olla kaavamainen ruokavalio, jossa ei ole huomioitu liki lainkaan yksilöllisiä haasteita ja mieltymyksiä. Tuolloin sallivuus on vain sanahelinää.

”Sallivuuspesua on se, kun yritys väittää olevansa dieettikulttuuria vastaan ja ratsastaa intuitiivisen syömisen trendillä, mutta oikeasti myy laihdutuskuureja.”

Sallivuuspesua ei ole aina helppo tunnistaa. Yritys saattaa julkaista somessa ja verkkosivuillaan hyvää asiaa ravitsemuksesta, mutta tarkemmalla kaivelulla selviääkin, että tarjotut tuotteet ovat pelkkiä dieettejä. Markkinoijat ovat sen verran ovelia, että jopa asiantuntija menee lankaan.

“Seurasin erästä sometiliä, jossa aivan oikein painotettiin, että tarvitsemme hiilareita eikä mikään ruoka ole syntistä. Pian huomasin, ettei yritys soveltanut omia oppejaan käytäntöön. Heidän ravitsemusvinkeissään ruokia eroteltiin edelleen hyviksiin ja pahiksiin, ja hiilareiden päivittäistä saantia valvottiin gramman tarkkuudella”, Jakupović sanoo.

Sallivuuspuheen saartaman kuluttajan on vaikeaa arvioida, kuka on vastuullinen toimija ja kuka ei. On eräitä varoitusmerkkejä, jotka kannattaa pitää mielessä. Markkinointitekstin sekaan saattaa nimittäin lipsahtaa totuuden paljastavia avainsanoja.

“Varoittavia sanoja ovat muun muassa ’elämäntaparemontti’ ja ’kesäkunto’. Samoin lupaus tietyn kilomäärän pudottamisesta on pomminvarma merkki vanhanaikaisesta laihdutusajattelusta. Ruokia ei tulisi myöskään luokitella hyviksiin ja pahiksiin esimerkiksi väreillä tai pisteytyksellä. Kannattaa lisäksi välttää valmennuksia, joissa edellytetään jatkuvaa kalorien laskemista tai tiukkoja kalorirajoituksia”, Jakupović ohjeistaa.

Kaikki puhe joustavista elämäntapamuutoksista ei tietenkään ole sallivuuspesua. Joskus taustalta löytyy hyvään tutkimustietoon perustuvia, kestäviä palveluita, jotka auttavat ihmisiä painonhallinnassa ja terveen ruokasuhteen kehittämisessä.

Mutta miten vastuullisen palvelun löytää?

Yksi tapa tunnistaa osaava toimija on tarkistaa, onko hän laillistettu ravitsemusterapeutti. Toisaalta kaikki heistäkään eivät ole hylänneet vanhan koulun laihdutuskuureja, ja vastaavasti monet epäviralliset ravintovalmentajat tekevät oikein hyvää työtä.

”Mihin valmennukseen kuluttaja tarttuukin, hänen tulisi itse tehdä siitä joustavampi. Eli jos hoidossa tai ohjelmassa on jotakin, joka ei ostajalle toimi, ohjelmaa ei tarvitse noudattaa”, Jakupović neuvoo.

Neuvo on yllättävän tärkeä. Sosiaalisessa mediassa näkee toisinaan myös valmentajia, jotka moittivat asiakkaitaan liian suurpiirteisestä ohjeiden noudattamisesta ja vaativat osallistujilta tiukkaa kurinalaisuutta.

”Esimerkiksi kalorirajoitukset on tärkeää sovittaa painoon. Jos ihmisellä on painoa 200 kiloa, rajoitusten tulee olla varovaisempia kuin jos painoa on puolet vähemmän. Liian nopea pudotus energiansaannissa lisää muun muassa mielitekoja”, Jakupović sanoo.

Eräs kaavamaisten dieettien ongelma on, että niissä toistuvat tietyt ”terveysruoat”. Siksi pitkään painonsa kanssa kamppailleilla on usein inhokkeja. Oma-aloitteisuus ratkaisee tämänkin ongelman.

”Jos ihmisellä on dieettitaustaa, rahka luultavasti pursuaa hänellä korvista ulos. Kun tällainen henkilö aloittaa uuden dieetin, ja tarjolla on taas sitä rahkaa, hän voi itse miettiä, että millä sen korvaisi. Olisiko esimerkiksi jogurtti maistuvampaa?”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat