HS testasi valmisruuat, joiden mainostetaan olevan ravintolatasoa – paras annos ylsi kortteliravintolan tasolle

Valmisruokien myynti kasvaa hurjaa vauhtia.

Yhä useampi valmisruoka julistaa yhteyttään ravintoloihin.

6.4. 19:00

Kaupan valmisruokahyllyllä käy nyt kuhina. Valmisruokien myynti on kasvanut K-ryhmässä jo useana vuonna yli kymmenen prosenttia, ja myös S-ryhmässä valmisruokien myynti kasvaa kaikista tuoteryhmistä voimakkaimmin. Vauhti on hurja, koska esimerkiksi S-kaupoissa kyse on jo lähtökohdiltaan satojen miljoonien myynnistä.

”Yksi selittäjä voimakkaalle kasvulle on toimistotyöläisten etätyö. Valmisruoka korvaa työpaikan linjastolla kasatun lounaan”, myyntijohtaja Antti Oksa S-ryhmästä kertoo.

Erityisen paljon myynti on lisääntynyt niin sanotuissa laadukkaissa valmisruuissa.

”Ravintolatasoisen valmisruuan kasvu on ollut noin 50 prosenttia vuodessa”, asiakasnäkemysjohtaja Heidi Jungar Keskon päivittäistavaratoiminnasta kertoo.

Ravintolatasolla Jungar tarkoittaa laadukkaista raaka-aineista taitavasti valmistettua ja esteettisesti esille pantua ruokaa. S-ryhmän Antti Oksa kuvaa ravintoloihin linkittyviä valmisruokia mieluummin ravintolahenkisiksi, koska joukkoon mahtuu monenlaisia tuotteita. Hän ei halua niputtaa suurkeittiössä tai tehtaassa valmistettuja ruokia vain minuutteja aikaisemmin käsin tehdyn ravintola-annoksen kanssa.

Valmisruokahyllyn täyttyminen ravintola-annoksista sai vauhtia kaksi vuotta sitten alkaneesta pandemiasta ja ravintolarajoituksista, jotka laittoivat ravintolat keksimään uusia tapoja pitää toiminta käynnissä. Moniin kauppoihin tuli myyntiin lähialueen ravintoloiden annoksia.

Kauppojen ja ravintoloiden yhteistyö tuli näkyväksi pandemian alussa ryminällä.

Osa ravintoloista on sittemmin palannut leipätyöhönsä. Esimerkiksi Finnairin valmisruoka-annokset tulivat ja menivät.

Ravintoloiden läsnäolo valmisruokahyllyllä ei ole uusi ilmiö. Erityisesti valmisruokateollisuus on jo pitkään pyrkinyt kiillottamaan mielikuvaa tuotteistaan levittämällä niihin kokkien ja ravintoloiden taikapölyä. HK:n valmisruokamerkki Via sai alun jo yli 15 vuotta sitten julkkiskokki Jyrki Sukulan Via-ravintolasta, ja muun muassa Saarioisella on ravintoloitsija-kokki Sikke Sumarin nimeä kantava einessarja.

Se kuinka läheisesti ruuat liittyvät pakkauksessa mainittuun ravintolaan tai kuvassa poseeraavaan kokkiin, vaihtelee suuresti. Valmisruokahyllyn annos saattaa tulla ravintolakeittiöstä, suurkeittiöstä tai ravintolan perustamasta valmisruokayksiköstä, mutta useimmiten taustalla on perinteinen valmisruokatehdas.

Annos voi olla kotoisin myös ravintolasta, jota ei ole fyysisesti edes olemassa. On vain valmistuskeittiö ilman asiakaspaikkoja. Esimerkiksi Michelin-tähtikokki Kim Mikkolan Koti-ravintola on tällainen virtuaaliravintola.

Koti-ravintolan annokset maksavat viisi euroa, ja valikoimasta löytyy kulttisuosion saaneen lasagnen lisäksi muun muassa ravintolaklassikko haukiwallenberg, jonka maut täyttävät vaativankin ruokailijan toiveet. Mikkolan ruokia ei toistaiseksi ole myynnissä kovinkaan monessa kaupassa.

Ravintoloiden vetovoimaan uskotaan erityisesti K-ryhmässä, joka panostaa paikallisten yhteistöiden lisäksi nimekkäisiin kokkeihin ja ravintoloihin.

”Ulkona syöminen kasvaa, ja siinä imussa haluamme olla mukana. Saamme toiminnassa ravintolakeittiön ammattitaitoa kaupan puolelle”, Jungar kertoo.

Pandemian aikainen yhteistyö ravintoloiden kanssa vauhditti toimintaa, ja yhteistyötä on edelleen paljon.

Esimerkkeinä Jungar mainitsee Farang-ravintolan ja Olo-ravintoloitsija Pekka Terävän tuotteet, joille on eniten kysyntää pääkaupunkiseudulla. Akseli Herlevi ja hänen Naughty Burger -ketju puolestaan tunnetaan ympäri Suomen.

S-kaupoissa on vähemmän ravintolahenkisiä valmisruokia. Yhtiö on tehnyt yhteistyötä paikallisten ravintoloiden kanssa esimerkiksi Lahdessa, valtakunnallisesti se tarjoaa valmisruokavaihtoehtoja Rosson ja Amarillon valikoimista.

Mutta miksi ravintola-annosten valikoimassa on niin vähän kala- ja kasvisruokavaihtoehtoja?

”Täyskasvisruokien kysyntä on vasta nouseva ilmiö. Kalaruokien tarvetta täyttävät palvelutiskin graavi- ja loimulohet sekä kaupassa valmistettu sushi. Siksi tarve erillisille kalavalmisruuille on matalampi”, Jungar sanoo.

Tällä hetkellä K-ruokakauppojen valikoimissa on yli 4 000 valmisruokaa, ja viimeisen kuuden vuoden aikana luku on kasvanut 20 prosenttia. Laadukkaammiksi määriteltyjen vaihtoehtojen valikoima on viidessä vuodessa kaksinkertaistunut.

”Aiempaa useampi asiakas ostaa valmisruokaa ja se muuttaa kaupan valikoimaa”, Jungar summaa ilmiötä.

Testasimme viisi valmisruokahyllystä löytyvää ravintolahenkistä valmisruokaa.

Olo Creative Kitchenin lihapullat.

Lihapullat kuin kortteliravintolassa

Testissä? Olo Creative Kitchen Pekka Terävä: Lihapullia maustepippurikastikkeessa 320 g, 5,99 e.

Ravintola Olon nimellä myytävän lihapulla-annoksen pakkaus on yllättävän perinteinen. Musta-punaisen värimaailman perusteella sitä ei heti Michelin-ravintolaan liittäisi. Tuoreista raaka-aineista kielivä kuvasto pilkistää yläreunasta mutta viestin pääpaino on tekstissä. Luvassa on käsin tehty -leimalla varustettuja, huippukokki Pekka Terävän nimikirjoituksen ”takaamia” Olo Creative Kitchenin lihapullia maustepippurikastikkeessa, paahdettua sipulia ja perunapyreetä.

Koska keittiössäni ei ole mikroaaltouunia, lämmitän annoksen pinnoitetussa pannussa miedolla lämmöllä ja lisään paksuun ruskeaan kastikkeeseen ruokalusikallisen vettä. Kohta lautasella on viisi kuumaa lihapyörykkää, reilu kasa karamellisoitua sipulia, kastiketta ja lohko perunamuusia.

Sika-nautapyöryköiden maku on lihaisa, rakenne sopivan pehmeä. Ruskeassa kastikkeessa on runsaasti maustepippuria, mutta ei yhtään liikaa. Muusi on pehmeää ja maukasta, ja karamellisoitu sipuli on makeudessaan oiva lisuke.

Annoskoko on sopiva, sillä suolassa ei ole säästelty. Tuoteseloste on pitkä ja sisältää teollisista valmisruuista tuttuja aineksia, kuten sakeuttamisaineita, happamuudenestoaineita – ikävä kyllä myös palmurasvaa. Maku ei kuitenkaan ole pistävän teollinen. Pikemminkin mieleen tulevat klassisten kortteliravintoloiden, kuten Seahorsen ja Kolmen Kruunun, pyörykät.

Lihapullien valmistajaksi on merkitty Kauhavalla sijaitseva Mestari Forsman. Sen omistaa Atria.

Sanna Maskulin

Mamma Rosan risotto.

Ylisuolainen risotto

Testissä? Mamma Rosa: Parmesanrisotto 340 g, 9,80 e.

Tässä parmesanrisotossa ei todella ole pihdattu juuston määrässä. Mikrolämmityksen jälkeen annos tirisee rasvaa, ja haarukasta valuu pitkiä juustovanoja. Varsinaista terveysruokaa Töölöntorin Mamma Rosa -ravintolan risotto ei siis ole, mutta harvemmin risotot sitä ovatkaan.

Paistetut siitakesienet ovat mukava lisä. Pakkauksen tuotetiedoissa kerrotaan, että annoksessa on käytetty myös pinaattia. Pohjalta löytyy kaksi pinaatinlehteä.

Puolivälissä annos alkaa tökkiä: se on todella suolainen ja ähky tulee sen vuoksi nopeasti. Risotto kaipaisi kipeästi raikkautta. Kokonsa puolesta annos olisi riittävän iso, mutta raikkauden puuttumisen takia risottoa ei tee mieli syödä loppuun asti.

Mamma Rosan valmisruuista löytyy myös muun muassa rapurisottoa, karitsan paahtopaistia ja pekonipastaa.

Kaikki annokset maksavat noin 10 euroa. Suunnilleen samalla hinnalla saa mahan täyteen osassa lounasravintoloista, joten se tuntuu isolta rahalta mikrossa lämmitettävästä valmisruoka-annoksesta.

Minja Rantavaara

Rosson Opera Special pakastepizzana.

Rosson pizzaa Virosta

Testissä? Rosso: Pizza Prosciutto Crudo 375 g, 5,50 e ja Pizza Opera Special 390 g, 5,50 e.

Monella Rossossa ruokailevalla on oma lempipizzansa ravintolan listalla. Kovasti ei kuitenkaan kannata innostua, kun huomaa ravintolan nimellä myytävät esipaistetut pizzat kaupan valmisruokahyllyillä.

Testiin valitussa Opera Special -pizzassa on tonnikalaa, kinkkua ja pepperonimakkaraa. Valitettavasti makua hallitsee tonnikalakerroksen tunkkaisuus, jota muut täytteet eivät pysty pelastamaan.

Verrokiksi hankittu, ilmakuivatulla kinkulla, puolikuivatuilla tomaateilla ja mozzarellalla täytetty pizza on maultaan hyvä, mutta pohja ei ehdi rapeutua keskeltä ohjeen mukaisessa paistoajassa. Reunat taas muistuttavat rapeudessaan grissiniä.

Melkein mikä vain pakastealtaasta löytyvä pizza taltuttaisi pizzanhimon paremmin.

Tuotteet valmistetaan Virossa. Kuljetuksen ja säilyvyyden vuoksi pizza on pakattu kartongin lisäksi tiiviiseen muovikääreeseen, jossa muoto säilyy ja täytteet pysyvät paikallaan. Pakkausjätteen määrä ei kuitenkaan ilahduta.

Emilia Kolari

Björck & Co:n miso-lohi.

Julkkiskokin miso-lohi

Testissä? Björck & Co.: Miso-lohi 350 g, 7,99 e.

Valmisruokahyllyn miso-lohi kuulostaa houkuttelevalta wasabi-hollandaisekastikkeineen ja pikkelöityine kasviksineen.

Aasialaisista fuusioravintoloistaan tunnettu kokki Tomi Björck on osakkaana valmisruokaa valmistavassa yhtiössä. Annos on Björck & Co. tuotemerkkiä, jonka ateriat Björck on suunnitellut.

Kotona pakkauksen etiketti poistetaan ja muovikanteen tehdään reikiä. Ruoka kuumennetaan omassa rasiassaan mikrossa. Kun mikronluukuun avaa, sieltä tulvahtaa herkullinen tuoksu.

Ravintolatasoiseksi annos ei silti yllä. Se ei ole kovin houkuttelevan näköinen, sillä hollandaisekastike on värjääntynyt erikoisen harmaaksi. Luvattu wasabi kuitenkin maistuu.

Miso-lohiannoksen kasvikset ovat kivan ronskin kokoisia ja seesaminsiemeniä on reilusti. Maut eivät kuitenkaan ole tasapainossa, ja kala on päässyt kypsymään liikaa.

Annoskoko vaikuttaa sopivalta. Mutta rinnalle kaipaa tuoretta salaattia, kuten lähes aina valmisruokien kanssa. Miso-lohen hinta on valmisruoka-annosten yläpäässä, eikä aivan vastaa laatua.

Tuuli Kanerva

Amarillon kanakulho.

Kelmeä kanakulho

Testissä? Amarillo: Chicken cobb bowl 350 g, 4,95 e.

Jos ravintolassa saisi eteensä Amarillon valmisruokapakkauksesta avautuvan kanakulhon, voisi tulla itku silmään. Muovikulhossa on hailakoita broileriviipaleita, juustokuutioita ja valkoista riisi-kvinoaseosta. Vähävärisyyttä korostaa annoksen päällä lepäävä kalpea laatta hyllyvää ainetta, joka paljastuu munakkaaksi.

Lautasmallin noudattaminen jää Amarillon kulholla kaukaiseksi haaveeksi, sillä kasviksia ei ole juuri lainkaan. Annoksen nimi lupaa maissia, mutta jyviä on vain tusinan verran. Vihreitä soijapapuja löydän kolme kappaletta, pieniä tomaattikuutioita osuu haarukkaan pari kertaa. Pekoni- ja juustokuutioita on puolestaan reilusti.

Jos kulhossa olisi rouskuvan tuoreita kasviksia, olisi ymmärrettävää, ettei ruokaa lämmitetä. Nyt suositus annoksen nauttimiseen kylmänä tuntuu oudolta. On kuin söisi edellispäivän kana-riisiruokaa suoraan jääkaapista.

Ravintolatasoista elämystä ei saavuteta edes maussa. Nesteessä lilluvassa riisi-kvinoaseoksessa on pistävä sivumaku. Lieneekö syynä kastikkeen sulffiitti?

Ruoka on valmistettu Suomessa, ja myönteistä on sekin, että kananmuna, pekoni ja broileri ovat kotimaisia. Ja se että broileria ei ole kypsennetty kuivaksi, vaan viipaleet ovat pehmeitä ja meheviä.

Jos kelmeä kanakulho luulee erottuvansa edukseen tavallisista valmisruuista, se kuvittelee itsestään liikoja.

Katja Nordlund

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat