Norjalaisketju toi Helsingin paraati­paikalle käsittämättömän sujuvasti toimivan ravintola­tehtaan

Oliviassa kaunis miljöö korvaa makujen puutteet.

Rautatieaseman entiseen lippuhalliin avatussa Oliviassa on yli 300 asiakaspaikkaa.

20.4. 19:00

Olivia Central Station

★★★

Missä? Helsingin päärautatieasema, Keskuskatu 1.

Milloin? Ma–la 11–23, su 12–21.

Paljonko? Alkupalat 4,50–19,50 e, salaatit 15–16,50 e, pizzat 11,50–19 e, muut pääruuat 15–32 e, jälkiruuat 5–12,50 e.

Esteetön? Kyllä.

Nouto tai kuljetus? Kyllä.

Ennakkoon pelkäsin, mitä kauheuksia Eliel Saarisen hienolle Helsingin päärautatieasemalle tehdään, kun norjalaisravintolaketju kertoi perustavansa jättiravintolan entiseen suureen lippuhalliin.

Pelko oli turha.

Uuden Olivia-ravintolan sisustus on kaunis ja Saarisen arkkitehtuuria arvostava, vaikka tarkemmin katsottuna seinien suuret valokuvat ovat sisällöttömiä koristeita ja puut muovia.

Ravintola lienee Helsingin suurin yleisölle joka päivä auki oleva ravintola. Asiakaspaikkoja on 320.

Kokoonsa nähden ravintolatehdas toimii käsittämättömän sujuvasti. Ensimmäisellä viikolla ravintola on lounaalla ja viikonloppuna täynnä, mutta annokset tulevat nopeasti ja kuumina.

Tarjoilijat ovat läsnäolevia ja mukava, vaikka suoraan keittiöön tilauksen lähettävä kannettava vehje ei näytä alkupäivinä olevan ainakaan suomalaistarjoilijoille kovin tuttu. Suurin osa henkilökuntaa on tullut alkuvaiheessa Norjasta.

Käynti terassille käy entisestä ikkuna-aukosta.

Lounaalla on kuhinaa kuten asemaravintolassa pitääkin.

Otan lohisalaatin (13,50 e), jossa on pikkuinen, korkeintaan sadan gramman pala lämminsavustettua lohta, ehkä noin yksi ohut parsa pilkottuna, vähän retiisejä, kaksi pientä perunaa ja paljon salaattia.

Perunat ja parsa ovat napakoita, lohi tuoretta, mutta piparjuurikastiketta on vähän ja se kaipaa terää ja raikkautta.

En ole isojen lounaiden ystävä, mutta tämä annos jätti nälkäiseksi. Oliviassa kahvi ei kuulunut lounaaseen, kuten ei myöskään leipä.

Ensimmäiseltä testi-illalliselta jää lounasta miellyttävämpi muisto, vaikka ruoka ei räjäytä tajuntaa.

Alkupalana tilaan rapeaksi uppopaistettua polentaa (4,50 e). Maissiryynipalleroiden kera tarjottu valkosipulimajoneesi on tunkkaisen tylsää.

Mozzarella di burratassa (11,50 e) on erinomaisen laadukasta kermaista mozzarellaa, raikkaita kirsikkatomaatteja ja etikassa piristettyjä vihreitä tomaatteja.

Pizza alla diavolan (17 e) taikina on eloton ja rasvainen. Vahvasti maustettu salami on laadukasta. Nykyään Helsingistä saa niin hyviä pizzoja, että Olivian varsin keskitasoinen versio ei kisassa pärjää.

Parsarisotto (19 e) on asemaravintolamurkinaksi kelpo apetta, mutta se ei kisaile samassa sarjassa esimerkiksi Mat Distriktin tai Murun huippurisottojen kanssa. Olivian risotosta puuttuu happoisuus ja syvyys, se on kuin öljyisessä liemessä olevaa kohtalaista risottoriisiä.

”Eihän tämä mitään ihmeellistä ole, mutta hakkaa mennen tullen ABC-ketjun safkat”, toteaa vieraani.

Illan paras pääruoka on penne al pollo ubriaco (21 e), jossa on kivasti chiliä, kana on pehmeää ja tomaattikermakastike tuhtia. Pekonissa tosin on outo sivumaku.

Jälkiruokana maistamme tiramisun (10 e), joka on tuiki tavallinen, mutta siinä ei ole myöskään mitään vikaa: espresso ja rommi tulevat hyvin esille ja mascarponekerma on riittävän makea.

Aseman uusi ravintola on auki seitsemänä päivänä viikossa, arkisin kellon ympäri.

Arkkitehti Eliel Saarisen tyyli loistaa perusteellisesti remontoidussa salissa.

Toisella testikerroksella vieraani maistaa linguine al profumo di marea (22 e). Siinä on sertifioituja meriravunpyrstöjä eli scampeja ja lötköä kesäkurpitsaa. Annoksessa on turhan vähän chiliä, ja lopputulos on yhtä tasapaksun vivahteeton kuin annoksen ulkonäkökin.

Sama vaivaa carbonaraa (18 e). Italialainen suolattu guanciale-liha on yleensä savustamatonta, mutta annoksessa on kuitenkin kummallista savun vivahdetta. Ruoka on hyvin juustoinen ja pitkäveteinen, jälkimaku jopa ikävä. Näinköhän annos on tehty pannulla, jossa on rippeitä muusta annoksesta?

Illan paras annos on ossobuco con risotto Milanese (22 e). Vasikanpotkaa on haudutettu pitkään. Risotto on napakkaa ja siinä maistuu sahrami juuri oikealla tavalla. Muun muassa sitruunankuoresta, valkosipulista ja persiljasta tehty gremolata-maustetahna tuo piristettä annokseen.

Pitkään hautuneen ossobucon kanssa tarjotussa risotossa maistuu sahrami.

Ravintola on merkinnyt annoksien allergiaa aiheuttavat ainesosat kiitettävästi. Suomessa ei ole vielä totuttu, että annoksen perässä mainitaan sen sisältävän esimerkiksi rikkidioksidia, sulfiittia ja nilviäisiä.

Samoin vegaani- ja kasvisannokset on mainittu hienosti erikseen, mikä ei ole tavanomaista.

Olivia sopii hyvin Helsingin rautatieasemalle. Ravintolassa pelataan varman päälle, mikä ei ole lainkaan huono asia: täällä varmasti löytää jotain syötävää jokainen, joka odottelee junan lähtöä. Monet raaka-aineet ovat varsin korkealaatuisia.

Myös viinivalikoima on valittu varman päälle.

Osa annoksista on kahden ja osa kolmen tähden arvoisia, mutta miljöö varmistaa kolmannen tähden.

Tämä ravintola kannattaa kokea ainakin kerran, sillä tunnelma on kuin kävisi ulkomailla.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat