HS testasi Suomenlinnan kärkipaikkoihin lukeutuvan ravintolan – Se ei yltänyt naapurisaaren sisarpaikan tasolle

Ensimmäisenä pandemiavuonna avattu Adlerfelt tarjoaa Suomenlinnassa pohjoismaisia makuja.

Ennen Adlerfeltia rakennuksessa toimivat Valmetin telakan ruokala ja myöhemmin Cafe Chapman.

4.5. 19:00

Adlerfelt

★★★

Missä? Suomenlinnan Susisaari.

Milloin? Ke–to 12–18, pe–la 12–20, su 12–18 (15.5. asti).

Paljonko? Viiden ruokalajin menu 55 e. Alkuruuat 12–15 e, pääruuat 23–28 e, jälkiruuat 11–12 e.

Esteetön? On.

Onpa ravintolalla paikka, Suomenlinnan sydän. Ja nimi, traverssi Adlerfelt. Rakennus nousi 1700-luvun lopulla osaksi Viaporin puolustusmuuria suojaamaan tykistötulelta, kun Venäjää vastaan piti saada merelle lukko.

Konkarikävijät ovat tottuneet löytämään tästä kohdasta saarta ravintolan. Vuoteen 1985 paikassa toimi ilmapiiriltään lumoava Valmetin telakan ruokala. Sen jälkeen tuli vähän fiinimpi Cafe Chapman, joka kunnioitti paikan jäyhää henkeä ja värimaailmaa.

Adlerfelt avasi 2020 ja on sinnitellyt tautisena aikana.

Vanhasta hengestä ei ole paljon jäljellä. Sisustuksessaan pinkkiä harrastava ravintola toivottaa tulijalle ”iloisia happy place -hetkiä!”

Adlerfelt on kimpassa naapurisaaren Lonnan hyvämaineisen ravintolan kanssa. Ne tarjoavat eri ruokaa mutta samalla periaatteella. ”Pidämme koko maailman kulinaarista skeneä pelikenttänä ja kokkaamme kauteen”, verkkosivuilla lukee.

Aikaisemmin keväällä Adlerfeltin kulmilla oli hiljaista, mutta vapun jälkeen eloa riittää, kun moottoriveneet liikennöivät taas Kauppatorilta ja Lonnasta Tykistönlahteen aivan Adlerfeltin kynnykselle. Lauttarannasta olisi kilometrin patikka.

Ennen pandemiaa Suomenlinnassa kävi vuosittain noin miljoona matkailijaa.

Ensimmäisellä käyntikerralla huhtikuussa väkeä oli melkein joka pöydässä. Palvelu oli mukavaa ja talon leipä hyvää. Viinisuosituksetkin onnistuivat.

Päivän menu oli ruokalistan ensimmäinen ehdotus. Siihen oli helppo tarttua. Viisi ruokaa, 55 e.

Osoittautui, että menun ruuat ovat suoraan listalta, kenties vähän normaalia pienempinä annoksina ja siten edullisempana pakettina. Alkuruokia oli kolme, ja kahdesta jäi mieleen tietty samankaltaisuus. Prikulleen samoja keväisiä ituja. Sörssätyt kreemitkin olivat osittain samoja.

Sinänsä maukas, tummanpuhuvaksi paahdettu kukkakaali ei oikein erottunut vuohenjuuston hippusten, kevätsipulimajoneesin ja itujen alta.

Porvoon Bosgårdin laadukkaassa luomuhärkätartarissa oli siinäkin ituja. Oli myös omaperäistä munavoivaahtoa ja kukkakaalikreemiä. Virkistävänä poikkeuksena oli trendikästä pikkelöintiä, nyt sinapinsiemenissä.

Kirjolohiceviche oli väriläiskänä toisenlainen ja kekseliäs alkuruoka. Sitä oli kypsytetty kirpaisevassa tyrniliemessä. Mukana oli sopivasti kurpitsaa ja kukkasia.

Pääruoka oli mallikkaasti paistettu mutta turhan pieni palanen turskaa. Miljööseen ja perinteiseen erinomaisesti sopiva annosta täydensivät trendikäs savuvoi ja voissa haudutettu pinaatti. Ja kukkakaalikreemiä, taas.

Tukeva jälkiruoka oli heikoin suoritus. Vadelman, jogurtin ja lakritsin liitosta ei oikein ottanut selvää eikä jälkimakukaan puhutellut.

Ravintolan rakennus on alunperin 1700-luvun lopulta.

Turskan seurana oli kukkakaalikreemiä, savuvoita ja voissa haudutettua pinaattia.

Toisella käynnillä Adlerfeltissa oli väljempää. Seuralainen katsasti taas viisi ruokalajia, jotka tulivatkin joutuisasti. Setti oli paljolti samanlainen kuin ensimmäisellä kerralla. Turska tosin ei ollut aivan yhtä huolella paistettu. Jälkiruoka oli hieman keventynyt ja selkiintynyt.

Tuli tilaisuus maistaa ruokalistan muuta tarjontaa. Vielä yksi alkuruoka, seitsemän tuiki tavallista etikkasilakkaa eivät säväyttäneet muutamasta kirjolohen mätihelmestä huolimatta. Ravintolan nimikkoannokselta olisi odottanut enemmän.

Naudanposki oli eriskummallinen tummanpunainen annos, jossa mureita posken kimpaleita ja punajuurenlohkoja ei erottanut toisistaan eikä liemestä. Iso smetanapallukka kaiken keskellä vielä tehosti borssimaista vaikutelmaa.

Kokeilematta jäi kasvispääruoka, ”schnitzel” maa-artisokasta.

Suklaajälkiruoka panosti sekin paljouteen. Kaksi suklaista leivonnaista, iso pallukka maitojäätelöä, pähkinöitä ja kukkasia. Vähempikin olisi riittänyt.

Suomenlinnassa oli jo totuttu miljoonaan matkailijaan joka vuosi. Pandemian aika vähensi määrän puoleen. Nyt on taas luvassa reipas kasvu, joten ruualle on kysyntää.

Paikallisten ravitsemusliikkeiden joukossa Adlerfelt on kaikesta huolimatta kärkeä.

Suomenlinnaan odotetaan vilkasta turistikesää.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat