Aseman tyylikäs tulokas

Päärautatieasemalle avautui kutsuva kahvila.

Rautatieaseman Cafe Eliel on nimetty rakennuksen arkkitehdin mukaan.

2.5. 19:00

Pikatesti

Cafe Eliel

Missä? Kaivokatu 1.

Milloin? Ma–pe 7–23, la 9–23, su 10–20.

Paljonko? Voileipäkakku ja kahvi 10 e, nimikkoleivos 6,50 e, limut 4,50 e, smoothie 5,90 e.

Esteetön? Kyllä.

Päärautatieaseman ravintola- ja kahvilatarjonnassa on tapahtunut pienimuotoinen ryhtiliike. Sitä ilmentää erityisesti rakennuksen uusi lisä, postihalliin maaliskuussa avautunut Cafe Eliel.

Museoviraston suojelema tila ja sen loossit on verhottu nahkaan ja tammeen. Seinillä on nostalgisia kuvia, joista tulee mieleen Olympialaisten aikainen 50-luvun Suomi. Yleisilme on kutsuva, tyylikäs ja siisti. Adjektiiveja, joita tulee harvoin yhdistettyä ”steissiin”.

Cafe Eliel on osa HH-ravintoloita, jonka salkkuun kuuluu entuudestaan muun muassa Iso Paja ja Bistro O. Elieliä luotsaa Juha Tarvonen, joka on tuttu edesmenneestä Suvilahti TBA-tapahtumakeskuksesta. Tarvonen liikkuu ja jutustelee asiakkaiden kanssa Elielissä kuin vanha kievarinomistaja, lupsakkana ja hyväntuulisena.

”No siinä on kyllä komea sundae, pesee Mäkkärin mennen tullen”, hän hehkuttaa ja ojentaa asiakkaalle softisjäätelöannoksen lisäsörsseleillä.

Voileipäkakkuviipaleet ovat vetonaula. Nimikkoleivoksessa maistuu mustikka.

Cafe Elielin paikalla ei aiemmin ollut kahvilaa.

Vitriini on täynnä täytettyjä leipiä ja croissantteja. Sortteja on niin monta, että luulisi jokaiselle löytyvän jotakin. Hinnat ovat korkeahkoja. Lounaalla on tarjolla salaattibaari. Päävetonaula on kuitenkin paikan voileipäkakut, joista maistamme savulohikakkua.

Suurin osa tuotteista tulee ravintola Iso Pajasta Pasilasta sekä Dom Bakerystä Vartiokylästä. Tuotetuntemus on henkilökunnalla vielä vähän hakusessa, mutta avajaisista on vasta muutama viikko.

Tiskissä olevien pullien ja voitaikinaleivosten runsas määrä tuo mieleen tanskalaisen leipomon. Tuotteet pääsisivät paremmin oikeuksiinsa ja vitriini näyttäisi siistimmältä, jos valikoima olisi rajatumpi. Iltapäivällä lehtevät taikinat ovat paljouden keskellä painuneet jo osittain kasaan, eivätkä näytä järin houkuttelevilta. Maistamme suosituksesta paikan nimikkoherkun, pienen mustikkaisen Eliel-leivoksen. Mustikkapiirakkaa on kuulemma syöty Eliel Saarisen perheen joulupöydässäkin.

Vanhalla tilalla on Museoviraston suojelu.

Suodatinkahvissa maistuu, että se on valmistettu puhtaassa laitteessa. Vaihtoehtoja on kolme: vaalea, keskipaahtoinen ja tumma. Koska Löfbergiä on tarjolla vähän joka kulmassa, tällaiseen paikkaan olisi kannattanut valita suomalainen kahvimerkki.

Raikas, kostea ja kaunis voileipäkakku on lajinsa aatelia. Sen päällä kimaltelee tekokaviaaria, joka poksuu kivasti suussa ja antaa tunteen arjen yläpuolisesta. Mustikkaleivos on kepeä ja elegantti. Kirpsakka omena-sitruunasmoothie maistuu keväältä ja sopii oivasti leivoksen kylkeen.

Juuri kun olemme lähdössä, huomaamme jyväskyläläisen Liquid Kitchenin limut. Otamme sellaiset kyytipojiksi, makuina pikkelöidyt marjat ja sitruuna-mustapippuri. Onneksi otimme, sillä mielenkiintoisempaa limua en muista vähään aikaan juoneeni. Hapan marjalimu muistuttaa kombutsaa, situunalimun mustapippuri terävöittää makuprofiilia.

Mukavaa, että kaupunkiin saapuvilla turisteilla on mahdollisuus levähtää tyylikkäissä puitteissa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat