Tuulikki Pöllänen on yksi niistä, jotka käyttävät suuria summia Woltiin, ja syy on yksinkertainen – "En haluaisi ajatella ruokaa"

Joillekin ruoanlaitto on päivän vihatuin askare. HS kysyi, mistä se johtuu.

Tuulikki Pöllänen tilaa paljon ruokaa kotiin, koska motivaatiota ruoanlaittoon ei ole.

17.5. 11:29

Osa ihmisistä vihaa ruoanlaittoa.

Se saattaa tuntua vahvalta ilmaisulta tätä arkipäiväistä asiaa ja elintoimintamme mahdollistajaa kohtaan. Kun HS julkaisi verkossa kyselyn aiheesta, kävi ilmi, että tunteet ovat kuitenkin vankkoja.

Kaikki eivät viihdy keittiössä ja saa mielihyvää uusien reseptien kokeilemisesta, mutta osa vastaajista toivoi pystyvänsä elämään jopa kokonaan ilman ruokaa. Kyselyssä tiedusteltiin syitä ruoanlaiton vihaamiseen ja siihen, miten se näkyy lukijoiden elämässä.

Tylsää, vaikeaa ja suuritöistä ajanhukkaa: esimerkiksi näin kuvailevat kokkaamista ihmiset, jotka kertovat vihaavansa ruoanlaittoa.

Kyselyyn tuli noin 300 vastausta. Suurin osa vastaajista kertoivat olevansa naisia. HS käyttää jutussa vain sellaisia vastauksia, joiden lähettäjien henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.

Eräs kyselyyn vastanneista on espoolainen Tuulikki Pöllänen.

”Ärsyttää, että sitä [ruokaa] pitää tehdä joka päivä, tavalla tai toisella”, Pöllänen sanoo.

”En haluaisi ajatella ruokaa ollenkaan, mutta pakkohan sitä on syödä.”

Pöllänen kertoo, että hänellä ei yksinkertaisesti vain ole samanlaista intoa ruoanlaittoon kuin osalla hänen ystävistään. Toiset tykkäävät sunnuntaisin prepata seuraavan viikon ruoat valmiiksi tai kokeilla monimutkaisia reseptejä, Pölläsellä ajatuskin saa ihokarvat pystyyn.

Kokkaamisen motivaatioon vaikuttaa laskevasti useat Pölläsen ruoka-aineallergiat. Ne tekevät ruokaostosten tekemisestä ja reseptien seuraamisesta haastavaa.

Kiellettyä on allergian vuoksi suurin osa maitotuotteista, hedelmistä, osa kasviksista sekä mantelit, pähkinät ja monet siemenet, joten erilaisten variaatioiden pohtiminen tuntuu raskaalta, Pöllänen miettii.

Ruoanlaiton motivaatiota laskee Tuulikki Pölläsen mukaan muun muassa rajoittavat ruoka-aineallergiat ja yksin asuminen.

Joskus Pöllänen kertoo valmistavansa ison erän esimerkiksi kaalilaatikkoa, jota syö sitten helposti viikon putkeen ilman minkäänlaisia ongelmia. Myös leipää kuluu paljon, sillä sen napostelu on helppoa.

”Säännöllinen syöminen olisi painonhallinnan vuoksi tärkeää, mutta koska en halua ajatella ruokaa, sorrun huonoihin valintoihin.”

Kun ruoanlaittoa on tarpeeksi lykännyt, Pöllänen usein päätyy tilaamaan jotain kotiin.

”Visa-korttini on liitetty Woltiin ja sen kyllä huomaa. Rahaa menee aivan valtavasti.”

Huonoa omatuntoa aiheuttaa valmisaterioista kotiin kertyvä muovijäte. Toisaalta ruokahävikki on minimaalista, Pöllänen miettii.

Nuorempana Pöllänen ajatteli, että kehnous kokkaamisessa on yksinkertaisesti vain osa hänen identiteettiään.

”Ajattelin pitkään, että en yksinkertaisesti osaa tehdä ruokaa ja kaikki hyvätkin ainesosat menevät minulla pilalle.”

Asiaan auttoi aikanaan ystävältä kuullut sanat: ”Et saa puhua itsellesi noin. Joka kerta kerta, kun olet tehnyt minulle ruokaa, se on ollut hyvää.”

Pöllänen kertoo toisinaan toivovansa pitävän ruoanlaitosta. Yksin asuessa siitä on vaikea innostua.

”Koen, että ruoka-asiat olisivat kivempia, jos olisi asuinkumppani, jonka kanssa voisi syödä ja pähkäillä viikon menun. Tämän varmasti monet allekirjoittavat.”

Toiset kyselyyn vastanneista kokivat, ettei ruoanlaiton vihaaminen ja välttely aiheuta heidän elämässään minkäänlaisia seurauksia.

Osa kertoi nauttivansa täysin rinnoin valmisruoan ja ravintoloiden tarjonnasta ja niiden vapauttamasta lisäajasta, jota voi käyttää itselle mielekkäämpään tekemiseen.

Jotkut kertoivat olevansa onnekkaassa asemassa ja nauttivansa puolisonsa kokkailuinnosta. Tämä herätti tosin osassa vastaajista myös omantunnonpistoksia, kun he kertoivat etteivät vain saa itsestään irti innostusta osallistua perheen ruoanlaittoon. Toisaalta jotkut kertoivat hoitavansa siivouksen sen sijaan.

Huono omatunto oli myös monella äidillä, jotka kertoivat stressaavansa sitä, etteivät tarjoa lapsilleen tarpeeksi monipuolista ravintoa. Jotkut kertoivat piinanneensa itseään keittiössä lasten ollessa pieniä, mutta sittemmin lopettaneen tyystin.

”Vieraiden kutsuminen nolottaa ja stressaa minua.”

Toisaalta osa kertoi myös alkaneensa vihaamaan ruoanlaittoa siksi, että muut perheenjäsenet ovat nirsoja tai puolisot odottavat vain kutsua valmiiseen ruokapöytään.

Toiset olivat huolissaan vitamiinin puutoksista ja omasta jaksamisestaan sekä kertoivat saamattomuuden ahdistavan heitä henkisesti.

Useammassa vastauksissa kerrottiin myös, etteivät vastaajat kutsu vieraita lainkaan kotiinsa, sillä tarjottavat tuottavat stressiä tai häpeää. Myös ulkopuolisuuden tunne mainittiin, jos toiset puhuivat intohimoisesti jostain uudesta reseptistä tai ravintolasta.

Moni vastaajista kertoi myös kokeneensa ihmettelyä asiasta juuri sen vuoksi, että hän on nainen.

”Tuntuu, että naisena joutuu selittämään sitä, kun kokkaaminen ei kiinnosta. Ihan kuin alkoholia käyttämätön joutuu selittämään, miksi ei juo”, kirjoittaa 53-vuotias naislukija.

Monessa vastauksessa toistui myös toteamus siitä, että rahaa kuluu valmisruokaan ja ravintoloihin todella paljon.

Ruoka ei siis ole kaikkien intohimo eikä sen tarvitsekaan olla.

Mutta mitä ihmiset, jotka kertovat vihaavansa ruoanlaittoa, sitten syövät?

Lue lisää: Terveellistä arki­ruokaa nopeasti, vastuullisesti ja edullisesti – Asian­tuntijat jakavat seitsemän reseptiä, joissa yhdistyvät nämä kaikki

Lue lisää: Tiktok-hitistä varioidut juustonuudelit ovat täydellistä lohturuokaa ja valmistuvat vain viidestä aineksesta 15 minuutissa

Lue lisää: Neljä konstia nopeaan kotiruokaan: näin kokkaat vaivattoman arkilounaan

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat