Voiko makeutusaineita syödä liikaa? Ravitsemusterapeutti kertoo, missä menee haitallisen määrän raja

Laillistettu ravitsemusterapeutti Henna Rannikon mukaan makeutusaineita ei tarvitse karsastaa – tietyissä tilanteissa ne voivat olla jopa hyvä vaihtoehto.

Monien muiden tuotteiden ohella myös jäätelö voi sisältää makeutusaineita.

28.6. 10:07

Vanukkaita, virvoitusjuomia, jäätelöitä, jogurtteja ja välipalapatukoita. Makeutusaineita käytetään nykyisin monissa elintarvikkeissa.

Voiko makeutusaineita syödä liikaa?

Tämä mietityttää myös ravitsemusterapeutin vastaanotolla. Etenkin keinotekoisesti makeutetut virvoitusjuomat herättävät kysymyksiä, kertoo laillistettu ravitsemusterapeutti Henna Rannikko Ravitsemusklinikalta.

”Turvallista, mutta ei järkevää tai ravitsevaa.”

”Hyväksyttävää saantirajaa sata kertaa suuremmilla annoksilla ei eläinkokeissa ole saatu esiin haitallisia vaikutuksia”, Rannikko sanoo.

Esimerkiksi Pepsi Maxia pitäisi Rannikon mukaan juoda noin kymmenen litraa, jotta ylin hyväksyttävä saantiraja aspartaamille tulisi täyteen.

”Turvallista, mutta ei järkevää tai ravitsevaa.”

Virvoitusjuomien makeutusaineita pohtivaa asiakasta Rannikko kannustaa asiakasta tarkastelemaan, miten makeutusaineet vaikuttavat omiin mielitekoihin. Korvaako keinotekoisesti makeutetulla vanukkaalla tai virvoitusjuomalla muuta ravintoa? Jääkö makeanhimo päälle syömisen jälkeen?

Kullekin makeutusaineelle on asetettu päivittäinen ylin hyväksyttävä saantiraja, ADI-arvo (Acceptable Daily Intake), jota ei Rannikon mukaan kannata ylittää. Raja annetaan milligrammoissa per painokilo.

Tavallisimpia elintarvikkeissa käytettäviä makeutusaineita ovat Rannikon mukaan aspartaamin ja asesulfaami k:n yhdistelmä, jota käytetään esimerkiksi sokerittomissa virvoitusjuomissa. Proteiinipatukoissa taas käytetään tavallisesti sokerialkoholeja, eli ”-oli-päätteisiä” makeuttajia. Vastaavasti sukraloosin ja asesulfaami k:n yhdistelmä on usein sokerittoman proteiinivanukkaan makeuttaja.

ADI-arvot vaihtelevat melkoisesti riippuen makeutusaineesta. Aspartaamin enimmäissaantiraja on 40 milligrammaa painokiloa kohden. Asesulfaami k:ssä raja on yhdeksän milligrammaa painokiloa kohden. Sukraloosin ADI-arvo on viisitoista milligrammaa painokiloa kohden.

Keinotekoiset makeutusaineet ovat yleisestikin ”monisatakertaisesti makeampia kuin sokeri”. Keskinäistä vaihtelua on jonkin verran, esimerkiksi aspartaami on 100–200 kertaa ja suklaroosi 500–600 kertaa sokeria makeampaa. Tämän takia makeutusaineiden käyttömäärät makeutetuissa elintarvikkeissa ovat merkittävästi pienempiä kuin sokerin, Rannikko sanoo.

Kun syö tai juo makeaa jatkuvasti, voi se lisätä makean tarvetta.

Makeutusaineita ei Rannikon mukaan kuitenkaan voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Ne vaikuttavat ihmisiin eri tavoin. Esimerkiksi herkkävatsaiset saavat Rannikon mukaan helposti vatsaoireita elintarvikkeista, jotka on makeutettu sokerialkoholeilla.

Makeutusaineiden turvallisuudesta käydäänkin aina silloin tällöin keskustelua. Esimerkiksi makeutusaineilla makeutettujen virvoitusjuomien on väitetty lisäävän makeanhimoa ja makeankulutusta. Virvoitusjuomien ja makeanhimon ja -kulutuksen välistä yhteyttä ei ole Rannikon mukaan tieteellisesti todistettu. Se voi kuitenkin yksilöllisesti pitää paikkansa, hän sanoo.

”Keinotekoisestikin makeutetut elintarvikkeet maistuvat makealle. Kun syö tai juo makeaa jatkuvasti, makeutusaineilla tai sokerilla makeutettuja elintarvikkeita, voi se lisätä makean tarvetta”, Rannikko sanoo.

Näin siitä huolimatta, että makeutusaineilla makeutetut juomat eivät sokeria sisälläkään, Rannikko jatkaa. Hänen mukaansa tällöin on usein kyse tottumuksesta.

Rannikon mukaan jonkin verran tutkimusnäyttöä on saatu keinotekoisten makeutusaineiden runsaan kulutuksen haitallisista vaikutuksista suoliston mikrobistoon ja muun muassa verensokerin säätelyyn.

”Alustava tutkimusnäyttö kannustaa käyttämään keinomakeutettuja elintarvikkeita kohtuullisesti osana monipuolista ruokavaliota”, Rannikko toteaa.

Toinen makeutusaineisiin liittyvä väite on, että valkoinen sokeri olisi terveellisempää kuin makeutusaineet, sillä ne varastoituvat kehoon. Rannikon mukaan näin ei käy, vaan ”pääasiallisesti makeutusaineet hajoavat”.

Jos tietty määrä sokeria päivässä ylittyy, kannattaa pohtia, voisiko makean syömistä vähentää.

Valkoista sokeria ja makeutusaineitakaan ei voi Rannikon mukaan panna paremmuusjärjestykseen.

Kyse on ruokavalion kokonaisuudesta ja myös yksilöllisistä tarpeista, Rannikko sanoo.

”Muun muassa sokeroitujen virvoitusjuomien runsas kulutus yhdistyy ylipainoon. Jos tavallisia sokeroituja virvoitusjuomia tulee juotua paljon, niiden vaihtaminen makeutusaineilla makeutettuihin juomiin on järkevämpää kuin sokeroitujen juomien nauttiminen”, Rannikko pohtii.

Valkoisen sokerin enimmäissaantisuositus päivässä on WHO:n mukaan noin 50 grammaa päivässä.

Jos tämä määrä ylittyy, kannattaisi loppu makea teoriassa syödä makeutusaineilla makeutettuina elintarvikkeina, Rannikko sanoo.

Käytännössä kannattaa kuitenkin tällaisessa tilanteissa pohtia, olisiko makean syömistä mahdollista vähentää, Rannikko toteaa. Ideana ei kuitenkaan ole päivittäin syödä niin paljon makeaa kuin mahdollista, vaikka keinotekoisissa makeutusaineissa ei energiaa juuri olekaan.

”Makeutusaineista ei ole tavallisilla kulutusmäärillä haittaa terveydelle, mutta ei hyötyäkään”, Rannikko summaa.

Lue myös:

”Sokerin karsiminen tuntui järkytykseltä" – Riikka Sipilä söi aiemmin päivittäin herkkuja, kunnes apu makean­himoon löytyi

Vertailu paljasti isoja eroja vain hedelmien omalla sokerilla makeutetuissa jogurteissa – "Sokerin vähentämistä paikataan usein rasvalla"

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat