Kesken illan lopetettu tarjoilu, inttävä henkilö­kunta ja virheitä lautasella – Helsingin kenties kuuluisin ravintola avautui remontin jälkeen ontuvana, mutta sitten tapahtui muutos

Kappeli on ollut paikallaan vuodesta 1867. Kesä toi kauniisti remontoituun ravintolaan rentoutta ja rutiineja.

Kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen Muusa-teos seisoo ravintola Kappelin salissa.

17.8. 19:00

Kappeli

★★★

Missä? Eteläesplanadi 1.

Milloin? Ma–su 9–00. Sali aukeaa ma–pe klo 11 ja la–su klo 12.

Paljonko? Menut 58–68 e, alkuruuat 17–19 e, pääruuat 29–46 e, jälkiruuat 12–14 e. Lounas 14,90 e.

Esteetön? On.

Nouto? Ei.

En muista kohdanneeni Kappelissa täysosumaa lautasella, pikemminkin muutaman hutin. HOK-Elanto on hallinnut paikkaa pitkään, eikä sen konseptiin kuulu hienostelu.

Puolen vuoden remontti valmistui vappuna ja herätti paljon odotuksia. Näkymät sisätiloissa ihastuttavat, samoin 155 vuoden kerrostumien arvostus.

Odotukset olivat niin suuret, että toukokuussa oli lähes mahdoton saada pöytää. Terassille sentään pääsi ilman varausta, ja olihan sielläkin ruokalista. Tosin eräänä iltana kello kuuden maissa – tilauksemme oli viipynyt jo tunnin – ilmoitettiin, että ruokatarjoilu on lopetettu ruuhkan vuoksi.

Pari muutakin onnetonta sattumusta värittivät alkua.

Ensimmäisellä käynnillä menussa väitettiin, että pääruoka on poron sisäpaistia. Asian­tuntevan pöytäseurani mielestä liha vaikutti pikemminkin kulmapaistilta, jota veitsi ei pystynyt leikkaamaan. Tarjoilija kuitenkin intti, että keittiö kyllä tietää. Poroannos oli sitten vaivihkaa poistettu laskusta.

Henkilökunta ei myöskään taipunut kuuntelemaan toisen vähän varttuneempien tätien pöytäkunnan jupinaa jostakin epäkohdasta.

Ihmeitä tapahtuu. Jo heinäkuussa Kappeliin oli tullut rentoutta, rutiineja ja asiakkaiden arvostusta. Hyvää palvelua ihasteltiin ääneen parissakin pöydässä. Korkeiden holvi­kattojen alla, kielten sorinassa oli keskieurooppalaista bistrotunnelmaa.

Taas löytyvät listalta takavuosilta mieleen jääneet nimikkomenut. Muinaiset kanta-asiakkaat Eino Leino, Jean Sibelius ja L. Onerva ovat saaneet omansa, nyt uudenlaisin muunnelmin. Ne näyttävät olevan eritoten turistien mieleen. Pakettihinta, 58–68 euroa, on puristettu vetoavaksi.

Mukana on edullisia ratkaisuja. Katkarapuskagen oli koottu aika sitkeistä liemeen säilötyistä katkaravuista. Kaunis röykkiö niistä kuitenkin tuli.

Toisella käynnillä poro oli todella sisäpaistia, minkä lappilainen seuralainen totesi. Veitsi upposi ja kypsyysaste oli kohdallaan. Valkoherukkakastike vähän ihmetytti, mihin jäivät pohjoisen luonnonmarjat?

Poronlihan höysteenä tarjottiin valkoherukoita.

Sibelius-menun alkuruoka oli riimisuolattu karitsanfilee. Liha oli mureaa ja asetelma kaunis.

Pääruoka oli siikaa, jota oli paahdettu molemmin puolin, ja kuivaahan siitä tuli. Pelkkä nahkapuolen kypsentäminen olisi riittänyt.

Lisukkeet ihmetyttivät. Sydänkesän kotimaisia kasviksia kunnioitettiin jättämällä ne raaoiksi, edes pikkelöimättä niitä. Porkkanat ja varsiparsakaali olivat kivikovia.

Toisin kuin usein hyvissäkin ravintoloissa, jälkiruuat eivät olleet heikoin linkki. Crème brûléen kuori kopsahti asiaankuuluvasti. Sibelius-menun jälkiruoka koostui nokareista mainiota mantelikakkua ja lakkajäädykettä. Pensasmustikan kreemiä oli muutamia tippoja.

Tuli vielä tilaisuus maistaa L. Onervan kasvismenun pääruokaa, sienillä ja härkä­pavuilla täytettyä savoijinkaalirullaa. Erikoisia makuja, joista oli vaikea ottaa selvää, kun outo makeus hallitsi annosta. Fenkolia oli nyt sentään maltettu kypsentää ja porkkanasta tehty pyreetä. Jälkiruuan yhdentekeviä marinoituja mansikoita eivät edes ginillä maustettu sorbetti ja rosmariinimarenki pelastaneet.

Lounastarjonnan lippulaiva on päivästä toiseen toistuva lohikeitto: lounasruokana 14,90 e, iso lautanen 25 e. Liemi oli tasapainoinen ja tillin lisäksi sitä maustoivat hiljalleen sekoittuneet mallasleivän muruset. Hieman muhentuneet perunat toivat miellyttävää koostumusta. Mutta miedosti savustetun norjanlohen kimpaleessa oli jotenkin tunkkainen, ”maanantainmaku”. Kaksi maistajaa havaitsi tämän.

Summaten: Kappelin ruoka ei ylitä tavanomaisuuden kynnystä, mutta kokonaisarviota nostaa nyttemmin mukava palvelu ja tietenkin miljöö, joka on korvaamaton.

Kauniilla ilmalla Kappelin terassilla riittää eloa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat