Takuuvarma Maxill

Syntymäpäivävuottaan viettävässä Maxillissa ruoka on tunnistettavaa, hinnat maltilliset ja kaupunginosan meininki läsnä.

Lama-aikaan avattu Maxill täyttää tänä vuonna 30 vuotta.

14.9. 19:00

Maxill

★★★★

Missä? Korkeavuorenkatu 4.

Milloin? Ma–ti 11.30–24, ke–pe 11.30–01, la 13–01.

Paljonko? Alkuruuat 8,50–16 e, pääruuat 18–36 e, jälkiruuat 8,50–13 e.

Nouto? Ei.

Esteetön? On.

Näinä aikoina 30 vuotta on pitkä ikä ravintolalle. Maxillin perustivat Björn ja Anne Hammar keskelle ankeaa lama-aikaa 1992. Nykyisen tyylinsä entisessä kaupan tilassa toimiva ravintola löysi, kun Alexander Gullichsen tuli mukaan 1997. Tänä päivänä toiseen ravintolaansa, Alexanderplatsiin, keskittyvä Gullichsen omistaa Maxillin yhdessä ravintolapäällikkö André Ahlbäckin kanssa.

Maxill sai aikoinaan kiinnostavan arkkitehtonisen ilmeensä, kun pohjaratkaisua muutettiin Gullichsenin arkkitehti-isän ohjeistuksella. Aikaa hienosti kestäneen tilan värit ja detaljit ovat isän toimistossa työskennelleen Aulikki Jylhän käsialaa.

Ravintolan baari sijoittuu terassimaisesti salia ylemmäksi, kuin hyllylle ja se sopii myös odotustilaksi. Punaiset nahkasohvat yhdistävät eri tasoja.

Ravintolan paikalla oli aiemmin kauppa.

Pandemiavuodet ovat koetelleet myös Maxillia. On ollut suljettuja viikkoja ja henkilökuntapulaa. Mutta sittemmin lounaat on taas saatu käyntiin ja houkuttelemaan lähistön ihmisiä.

Lohi-avokadosalaatti on tunnusruoka, jonka vuoksi tänne tullaan kauempaakin myös lounaalle. Ruokalistalla se on ollut kuulemma 12 vuotta. Salaattipeti on maustettu huolella, riisiviinietikkakin maistuu. Kurkusta ja porkkanasta on vuoltu ohuita siivuja, ja kurpitsansiemeniä paahdettu. Sushista tuttu pikkelöity inkivääri lisää aasialaista säväystä. Avokadon puolikas on täydellisen kypsä ja sitä maustaa öljyllä ohennettu wasabi, ei kylläkään aito vaan tuttu piparjuuritahna. Pariloidut lohiviipaleet kruunaavat salaatin. Norjan lohta, mutta hyvää.

Lohi-avokadosalaatti on ravintolan tunnusruokia.

Tuhti vasikasta nuijittu wieninleike olisi ollut kiinnostava lounasruoka, mutta voiton vei kuitenkin kala-äyriäispata. Lohta, kampelaa, katkarapuja ja nilviäisiäkin, nimittäin sinisimpukoita. Lisäksi pieniä perunoita kuorineen ja tomaatista punertava ihana liemi. Loistava annos.

Jogurttimousse tuoreine kauden marjoineen oli juuri sopivan kevyt lounaan jälkiruoka.

Illalla mainioksi alkuruuaksi osoittautui harvemmin graavaamalla valmistettu nieriä. Kotimaista viljeltyä kalaa saatteli vähäöljyinen perunasalaatti, jälleen hyvistä kuoriperunoista ja kapristen kirpeyttämä. Kuohkea sitruunakreemi tarjottiin erikseen.

Toinen alkuruoka oli moitteeton tartar kapriksineen ja keltuaisineen.

Yllättäen aterian heikoin suoritus oli haukimureke. Pienet ja korkeat kalamuodostelmat olivat jotenkin pystyyn kuivuneita ja rakenteeltaan krouveja. Annosta saatelleet paistetut kantarellit olivat nekin unohtuneet pannulle liian pitkäksi aikaa. Beurre blanc -voikastike ei pelastanut kokonaisuutta, eikä erikseen tarjottu pikkelöity kyssäkaali.

Yleensä Maxill on loistanut kalaruuillaan, muun muassa siikakvenellit jäivät aikoinaan mieleen. Hyvin valmistettua haukea saa nykyään monesta ravintolasta, myös Maxillin sisarravintola Alexanderplatsista, jonka haukikvenellit ovat kaupungin parhaat. Ne maksavat vain 1,50 e enemmän kuin nämä murekkeet.

Suoraan uunista tullut mustikkakakku vaniljakastikkeineen kuitenkin hyvitti haukipettymystä. Toinen jälkiruoka, vadelmamousse ja paahdettu valkosuklaa, maistui sekin kesäiseltä.

Maxillin kulman hyviin puoliin kuuluu se, että ravintolassa pääsee seuraamaan eteläisten kaupunginosien elämänmuotoa. Parin tunnin aterian aikana ohi kulki edustava läpileikkaus asujaimistosta. Aika monet jäivät hetkeksi ravintolan terassille, kun sää oli vielä lämmin.

Maxillin kulmassa pääsee seuraamaan kaupungin elämää.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat