Jaloviina ei syttynyt, mutta uusi historia­ravintola saa silti neljä tähteä

Sekel-ravintolan toimintaidea kaivettiin helsinkiläisen ravintolaelämän menneisyydestä.

Hotelli- ja ravintolamuseon arkistot ja asiantuntijat olivat apuna, kun Sekeliin etsittiin inspiraatiota.

5.10. 19:00

Sekel

★★★★

Missä? Bulevardi 7.

Milloin? Ti–to 17–23, pe–la 17–01.

Paljonko? Alkuruuat 21–27 e, pääruuat 32–44  e, jälkiruuat 14–15 e.

Esteetön? Kyllä.

Onhan tätä ehditty jo odottaa.

Linda Stenman-Langhoff ja Filip Langhoff sulkivat ihanan Ask-ravintolansa kolmisen vuotta sitten. Myös Askin pikkusisko Jord lopetti reilu vuosi sitten.

Pariskunnan hiljaiselo jäi lyhyeksi. Elokuussa avautui Sekel Bar & Restaurant, joka löi monet ällikällä. Ask oli intiimi Michelin-tähtipaikka, jossa syötiin kekseliästä skandinaavista ruokaa. Sekel sen sijaan on iso ja ylellinen, hieman kolea ravintola, joka julistaa klassisen ranskalaisen keittiön ilosanomaa.

Sekelin idea on jännittävä. Inspiraatiota on haettu helsinkiläisestä ravintolamaailmasta sadan vuoden takaa. Tiedonhaussa apuna ovat olleet Hotelli- ja ravintolamuseon arkistot ja asiantuntijat.

Sisäänkäynti ravintolaan kulkee Ekbergin leipomomyymälän ja Fazer Cafén välistä.

Vanhoja ruokalistoja on tutkittu tarkkaan, ja se näkyy varsinkin maistelumenussa. Tarjolla on muun muassa Vol au vent riz de veaux, joka kääntyy houkuttelevasti kateenkorvatuulihatuksi, mutta joka Sekelissä oli kuivanpuoleinen leivonnainen.

Illallinen Sekelissä tarjoaa melkoisen keittotaitokavalkadin. Kuinka monessa paikassa Helsingissä on tarjolla vaikkapa hyytelöityä savusiikaa? Se siika oli mainio alkuruoka, raikas ja taidokas.

”Illallinen Sekelissä tarjoaa melkoisen keittotaitokavalkadin.”

Tarjolla on myös ohjelmanumeroita. Tarjoilija tuo esimerkiksi tartarin ainekset kärryllä pöydän tykö ja kokoaa annoksen asiakkaan toiveiden mukaan.

Harvoin helsinkiläisravintoloissa näkee myöskään liekitystä. Tosin ei nähty Sekelissäkään testikäynnillä, sillä tarjoilija ei saanut jaloviinaa leimahtamaan.

Hirven tournedos (44 e) oli silti uljas annos. Tuima jaloviinakastike ja kantarellit tukivat hirven vahvaa aromia tyylikkäästi.

Tosin sata vuotta sitten hirveä tuskin oli ravintoloiden listoilla. Laji oli tuolloin metsästetty henkihieveriin. Muutenkaan Sekelissä ei tietenkään orjallisesti noudateta historiaa. Kyse on pikemminkin teemasta, jota on monessa mutkassa oikaistu nykyaikaan.

Halpaa lystiä Sekelissä illastaminen ei ole. Varsinkin grillistä tulevien lampaansatulan ja merianturan hinta saattaa tuottaa karun yllätyksen. Niiden hinta nimittäin määräytyy painon mukaan. Toki annoksia voi jakaa, mutta esimerkiksi 300 gramman merianturan yli viidenkympin hinta kouraisee. Erityisesti, kun kala tulee grillistä kuivanpuoleisena ja varsinkin, kun vasta ensihaarukallisten jälkeen tajuaa, että tarjoilija oli unohtanut tuoda pöytään hollandaisekastikkeen. Äskettäin maistamani Boulevard Bar & Seafoodin vastaava annos päihitti Sekelin kirkkaasti.

Pientä hutilointia esiintyi muutenkin. Molemmilla kerroilla esimerkiksi ostereista löytyi kuorenmuruja.

Tuskin kukaan kaipaa 1920-luvun pönöttävää palvelua, mutta ehkä juuri tässä uljaassa salissa tarjoilijan ”no mitäs viiniä sä sitten ottaisit” -tyyppiset lauseet särähtävät korvaan ja kertovat pienestä tilannetajun puutteesta.

Alkuruuista parhaan pään kokemuksen tarjosi tartarin ohella grillattu merirapu. Hivelevä savuaromi, ihana valkosipulivoi ja mehevä norjalainen ravunliha toimivat hienosti.

“Dry aged” -kuha-annoksen (39 euroa) nimi ei vienyt ajatuksia sadan vuoden taakse, mutta kielen se melkein vei mukanaan. Pitkä raakakypsennys oli tiivistänyt kuhan hienoa ominaismakua ja tehnyt rakenteesta jäntevän ja lihaisan. Kun tähän lisätään vielä hitusen kaviaaria ja pirskahteleva samppanjakastike, niin syntyi paketti, joka sai aikaan onnenvoihkauksia.

Sen sijaan ainoa kasvispääruoka, punajuuriwellington, oli lähinnä pitkästyttävä. Se oli pienoinen yllätys, kun muistaa millaisia kasvisruokia Askista sai.

Jälkiruuista “norjalainen omeletti” eli uunijäätelö oli marjaisa ja varsin kunnianarvoinen päätös aterialle.

Sekel ei aivan kyennyt tarjoamaan sitä haaveilemaani eskapistista ravintolakokemusta, joka veisi mielen pelottavasta nykyajasta kuohuvan 1920-luvun loistokkaisiin herkkupöytiin. Aivan mainiosti siellä voi kuitenkin viettää herkullisen mutta kalliin ravintolaillan.

”Norjalainen omeletti” eli uunijäätelö.

Juttuun on tehty oikaisu 7.10. 2022 klo 11.21. Toisin kuin alkuperäisessä tekstissä mainittiin, ravintola Sekel on esteetön.

Lue lisää: HS:n kriitikko ei innostunut valtaisan suosion saaneen uutuus­ravintolan tarjonnasta

Lue lisää: ”Niin hyvä pizzapohja, että reunat jättäville pitäisi langettaa sakko” – HS-kriitikko ihastui uuteen ravintolaan

Lue lisää: Helsingin paraati­paikalle avattu ultra­trendikäs ravintola tuotti pettymyksen – ”Kuin olisi nuollut liian kauan ladossa seissyttä heinää”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat