Julkkis­kokin teatteri­ravintola tuottaa pettymyksen: ”Ruokalistan olisi voinut suunnitella vahti­mestari”

Svenska Teaternin tiloihin avattu Royale Estrad kunnioittaa perinteitä mutta lipsahtaa tylsän puolelle.

Svenska Teaternin komeassa tilassa toimi aikaisemmin kahviloita, nyt paikalla on täysimittainen ravintola.

26.10. 19:00

Royale Estrad

★★

Missä? Pohjoisesplanadi 2.

Milloin? Ma–pe 11–15 sekä 16–23, la 12–23.

Paljonko? Lounasmenu 28 e, pääruoka 18 e. Alkuruuat 13–18 e, pääruuat 26–30 e jälkiruuat 14–15 e.

Nouto tai kuljetus? Ei.

Esteetön? Kyllä.

Svenska Teatern on juhlinut tänä vuonna 155-vuotista taivaltaan. Tähän mennessä yleisluontoisten fallerallala-tyyppisten juhlamenojen lisäksi on tapahtunut seuraavaa: elokuussa teatteritaloon avattiin ravintola.

Kahviloita Esplanadin puiston länsipään komistuksessa on aiemminkin ollut, mutta nyt tarjolla on hela hoito lounaineen, päivällisineen ja väliaikatarjoiluineen.

Ravintolalla on komealta kalskahtava nimi, Royale Estrad, ja se kuuluu tv:stä tutun ahvenanmaalaisen julkkiskokki Michael Björklundin kasvavaan bisnesimperiumiin. Ravintoloiden lisäksi Björklundin cv:stä löytyy muun muassa viinin maahantuontia, tislaamo ja oma kalsarimerkki.

Royale Estrad -ravintola toimii Ruotsalaisen teatterin Mannerheimintien puoleisessa päässä.

Royale Estradilla on niin varman päälle pelattu konsepti, että sen ruokalistan olisi sekä Suomessa että Ruotsissa vuoden kokiksi valitun Björklundin sijasta voinut mainiosti suunnitella vaikkapa Svenska Teaternin vahtimestari. Tarjolla on itsestäänselviä pohjoismaisia klassikoita skagen-leivästä rapukeiton kautta Rydbergin pihviin.

Jos menua vertaa Estradin ilmeisimpään esikuvaan eli kuulun tukholmalaisen Operakällarenin Bakfickaniin, osumia löytyy aika monta.

Mutta miksipä ei. Taidokkaalla klassikkoruualla on toki paikkansa.

Alkuruuissa linja kantaa. Toast Skagen, rapukeitto ja tartar ovat kaikki varmaotteisia mutta yllätyksettömiä suorituksia. Skagenissa on meheviä katkarapuja, makeaa saaristolaisleipää ja marinoitua punasipulia sekä rikas kastike. Muutama mätikeko tuo ripauksen ylellisyyttä.

Rapukeitto on täyteläinen ja rapuisa. Tosin lusikoimisen loppuvaiheessa alkaa kaivata jotain herättelevää makuaksenttia. Estradin versio tartarista ei ole ollenkaan hullummasta päästä. Liha on laadukasta, ja annoksessa on runsaasti versoja, juureslastuja, ja sen sellaisia sattumia, joista kaikista ei saa selkoa, sillä annoksia ei esitellä.

Pääruuissa alkaa kompurointi. Paistettu siika on kyllä tuoretta ja valkoviinikastike pirskahtaa kivasti, mutta kokille ei ole sattunut paras paistopäivä. Kalan nahka ei ole rapeaa.

Biff Rydberg näyttää ankealta. Lautasella lojuu sikin sokin aneemisia paistinperunalohkoja ja paistettuja sisäfileen paloja. Päällä on munankeltuainen ja hieman persiljasilppua. Sekaan on lätkäisty lusikallinen majoneesia. Maku päihittää ulkonäön, mutta jää silti kauas siitä, millaista mehevän luksuspyttipannun toivoisi olevan.

Pääruokavertailun voittaa simppeli sienirisotto. Koostumus on piirun verran liian puuromainen, mutta maussa ei ole valittamista. Sienet pääsevät loistamaan.

Jälkiruokavaiheessa juoni on käynyt selväksi. Tarjolla ovat ne ilmeisimmät: crème brûlée, brownie ja juustot. Ensimmäisellä käyntikerralla crème brûléen valmistus ei mennyt kuin Strömsössä, sillä vanukkaassa maistuu kananmuna. Useimmiten se johtuu siitä, että massaa on kypsennetty liikaa.

Oopperaleipä on lähes unohduksiin vaipunutta retroruokaa.

Ruokalistalla on erikseen takatasku-osio, jossa tarjotaan lämpimiä voileipiä. Ja yllätys yllätys, lähes unohduksiin vaipunut retroruoka toimii.

Oopperavoileivän jauhelihapihvi on kuninkaallisen paksu ja mehevä. Toki annos asettuu ronskia mättöruokaa -kategoriaan eikä se yhdisty parhaalla mahdollisella tavalla valkoisiin pöytäliinoihin. Kostean baari-illan jälkeiseen hiukomiseen se osuisi just precis.

Kuten sanottu, perinteikkyydessä ei ole mitään vikaa, mutta ei yllätyksettömyyskään ole hyve. Viimeistään toisella käynnillä aloin todellakin kaivata Estradin keittiöltä edes pientä merkkiä kekseliäisyydestä. Vähimmäisvaatimus on se, että klassikot toteutetaan taidokkaasti. Kahdella käyntikerralla virheitä sattui kuitenkin ikävän monta.

Björklund on luvannut, että tulevaisuudessa listalle tulee äyriäisplatteri ja ostereita. Se saattaa hyvinkin lisätä Estradin vetovoimaa. Nyt sitä riitti vain kahden tähden verran.

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat