Pasilan Liha ja Leikkele Hertankadulla Helsingissä vuonna 1971.

Nostalgiaa kauppojen hyllyillä

HS keräsi yhteen kuvia suomalaisista ruokakaupoista eri vuosikymmeniltä ennen 2000-lukua.


8.11. 3:00 | Päivitetty 8.11. 9:30

Valtavista hypermarketeista, joista saa elintarvikkeiden lisäksi elektroniikkaa, vaatteita ja kosmetiikkaa, ei ollut vielä muutamia vuosikymmeniä sitten tietoakaan.

Esimerkiksi 1950-luvulla ostoksia tehtiin lähellä kotia sijaitsevista pienistä sekatavarakaupoista sekä maito-, leipä-, liha- ja kalakaupoista tai myymäläautoista.

Lähikaupassa käytiin usein päivittäin kävellen tai pyörällä – olihan kaupassa käynti tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Asiointi tapahtui palvelutiskillä, jossa asiakas ensin pyysi myyjältä haluamansa tuotteet ja jotka myyjä sitten poimi asiakkaalle hyllystä.

Ruokaa ostettiin pieniä määriä kerralla ja ostokset saatettiin koota useasta pienestä myymälästä melko suppean tuotevalikoiman takia.

Kauppojen kehityksessä on Suomessa vuosien saatossa ollut tyypillistä myymäläkokojen kasvu, uusien kauppatyyppien syntyminen, kauppojen ketjuuntuminen ja keskittyminen sekä kansainvälistyminen.

HS kokosi yhteen nostalgisia kuvia ruokakaupoista ympäri Suomea eri vuosikymmeniltä.

Myyjät ruoka- ja sekatavarakaupassa 1910- tai 1920-luvulla, Malminkatu 24:ssä Helsingissä.

Myyjä käärii leipää kääreeseen Elannon leipämyymälässä Mäkelänkadulla Helsingissä 1930-luvulla.

Nainen ostoksilla itsepalvelumyymälässä vuonna 1948.

Pojat ostoksilla Elannon ruokakaupassa 1950-luvulla.

Elintarvikemyymälän tuotteita vuonna 1957.

Hiljalleen yleistyivät itsepalvelumyymälät eli valintamyymälät, joissa kaikki elintarvikkeet myytiin samassa tilassa ja asiakkaat keräsivät tuotteet hyllyiltä itse sekä maksoivat ne yhdellä kertaa kassalle.

Se oli mahdollista tuoretuotteiden, pakasteiden, puolivalmisteiden ja säilykkeiden pakkaamisen kehittyessä ja myymälöiden kylmälaitteiden yleistyessä. Valintamyymälät helpottivat myös perheiden arkea, koska ne säästivät paljon aikaa. Moni äideistä alkoi käydä töissä kodin ulkopuolella 1950-luvulla.

1960-luvulla itsepalveluperiaatteella toimivien myymälöiden määrä kymmenkertaistui kaupungeissa. Siihen vaikutti esimerkiksi jääkaappien yleistyminen kotitalouksissa, joten yhdellä kauppakäynnillä pystyi ostamaan aiempaa enemmän ruokaa. Samalla käyntejä kaupassa pystyi harventamaan.

Lihakaupan tiski (mahdollisesti Elannon myymälästä) vuonna 1957.

Vihannesmyyntiä vuonna 1964.

Mies ostaa maitopussin ruokakaupassa 1960-luvulla.

Pasilan Liha ja Leikkele Hertankadulla Helsingissä vuonna 1971.

Maitokauppa Oy Wikström Ab:n näyteikkuna Helsingissä Katajanokalla vuonna 1971.

Uusi aukiololaki tuli Suomessa voimaan 1960-luvun lopussa. Se mahdollisti aukioloajan pidennyksen arkisin kahdella tunnilla ja lauantaisin tunnilla.

Kaupat saivat olla siis auki arkisin kello 8–20 ja lauantaisin 8–18.

Mies Stockmannin hyllyjen välissä marraskuussa vuonna 1971.

Ruokaupan valikoimaa marraskuussa vuonna 1973.

Lapsi nostaa kassalle Kesti-kahvipaketin elintarvikekaupassa vuonna 1977.

Ostoskeskuksia avattiin 1960-luvulla uusiin lähiöihin. Myymäläkeskittymissä toimi tyypillisesti muutama ruokakauppa, posti, pankki, apteekki, kahvila ja kioski. Niistä muodostui kaupunginosien keskeisiä kohtaamispaikkoja.

Suomen ensimmäiset ostoskeskukset avattiin vuonna 1959 Helsingin Munkkivuoreen, Haagaan ja Kannelmäkeen.

Toimi Lindqvist ostamassa kahvia ja makkaraa helmikuussa vuonna 1981. Lindqvist lastasi kärryynsä muitakin tarjoustuotteita.

Eini Ahosmäki avasi T-kaupan Nakkilan Hormistoon helmikuussa 1982. Kuva on otettu 11.2.1982 ilmestyneeseen Harjavalta-lehteen.

Kivijalkakaupan näyteikkuna Helsingissä talvella vuonna 1983.

1980-luvun aikana hypermarketit ja supermarketit lisääntyivät ja moni pien- ja erikoismyymälä lopetti toimintansa.

Myymälän koosta riippumatta 1990-luvulla oli tyypillistä erillisten palvelutiskien, kuten kala-, liha-, juusto- tai leipätiskien karsiminen. Moni tuotteista siirtyi pakattuina itsepalveluun.

Silti yhä 2020-luvulla isoimmissa ruokakaupoissa löytyy usein liha- ja kalatiski erikseen.

Peruselintarvikkeet sijoitettiin perimmäiseen nurkkaan ja niiden avulla ohjattiin asiakkaan liikkumista liikkeessä. Heräteostokset ja muut vähemmän tarpeelliset tavarat sijoitettiin matkan varrelle helposti silmään sattuville paikoille. Kuva elokuulta vuonna 1986.

Kerttu Hirvonen K-kauppa Eerikin kalatiskillä Laukaassa kesällä vuonna 1994.

Vuonna 1995 Suomen liittyminen Euroopan unioniin vaikutti muun muassa kaupan tarjontaan. Kauppoihin tuli tarjolle uusia ulkomaisia tuotteita. Myös kilpailu kiristyi ja päivittäistavarakauppojen ketjuuntuminen jatkuivat.

Kauppojen aukioloa pidennettiin taas vuonna 1997. Nyt kaupassa saattoi käydä arkisin kello 7–21. Myös kaikkien kauppojen aukiolo viitenä sunnuntaina kesä-, heinä-, elo- ja joulukuussa sallittiin.

Jutussa on käytetty lähteenä Katri Koistisen artikkelia ”Kyläkaupoista suuryksiköihin ja kohti uusia lähikaupan muotoja – päivittäistavarakaupan kehitys Suomessa toisen maailmansodan jälkeen” teoksesta Kaupasta kaikille (2009).

Maaliskuussa vuonna 1995 Juha ja Mary Kemppainen lastasivat kärryllisen viikonvaihde-evästä Helsingin Malmilla 403 markalla.

Ostotapahtuma Tampereen Nekalan Siwassa vuonna 1999.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat