Moni on tottunut syömään ruokansa aivan liian nopeasti – Ravitsemus­terapeutti kertoo, mitä haittaa siitä on

Liian nopea pureskeleminen ei ole ravitsemusterapeutin mukaan hyväksi. Hänen mielestään moni voisi hidastaa syömistään.

Kun hotkii ruokaa nopeasti, saattaa syödä liikaa, sillä kylläisyyden tunnetta ei ehdi muodostua.

22.1. 11:01

Lounastaukoa on jäljellä vielä reilusti, mutta lautanen on jo tyhjä.

Taas tuli hotkittua.

Hotkiessa ei välttämättä tule pureskeltua ruokaa kunnolla, mikä voi aiheuttaa esimerkiksi vatsaoireita, kuten turvotusta, sanoo laillistettu ravitsemusterapeutti Katja Nissinen.

Syödessään nopeasti haukkaa usein isoja paloja ja saattaa laittaa lisää ruokaa suuhun ennen kuin edellisen suullisen on ehtinyt edes nielaista. Tällöin vatsaan menee ruoan lisäksi ilmaa, hän jatkaa.

Ruoan kunnollinen pureskelu on siis tärkeää.

Mahdolliset vatsavaivat eivät nimittäin ole ainoa ongelma, johon huolimaton pureskelu voi johtaa.

Kun syö nopeasti, saattaa Nissisen mukaan syödä liikaa, sillä kylläisyyden tunnetta ei ehdi muodostua aterian aikana. Se tuleekin vasta jälkikäteen, jolloin huomaakin syöneensä itsensä ähkyyn.

Keho on kylläisyyden tunteen säätelyssä taitava. Nykymaailma ei kuitenkaan tue kehon kylläisyyssignaalien kuuntelemista erityisen hyvin. Kun syö kiireessä, se hankaloittaa syömisen hallintaa ja kylläisyyden aistimusta, Nissinen sanoo.

Kun syö rauhassa ja pureskelee huolella, voi mahdollisesti tuntea kylläisyyttä jo aterian aikana, Nissinen toteaa. Nestemäisten elintarvikkeiden kylläisyysvaikutus on Nissisen mukaan luonnollisesti pureskeltavia ruokia heikompi.

Aiemmin ihmiselle on ollut hyödyksi syödä yksittäisellä aterialla yli oman energiantarpeensa, sillä ruokaa ei ole ollut aina saatavilla, Nissinen sanoo.

”Jos ei edes katso syömäänsä ruokaa, saattaa helposti tulla syöneeksi liikaa.”

Nykyisin tilanne on toinen.

Tarjolla on monia runsaasti energiaa sisältäviä ruokia. Jos niitä hotkii, voi Nissisen mukaan saada liikaa energiaa huomaamattaan.

Hän kannustaa myös keskittymään syömiseen ja rauhoittamaan ruokailuhetken. Olemaan ottamatta esimerkiksi puhelinta tai muita älylaitteita ruokapöytään.

”Jos ei edes katso syömäänsä ruokaa, saattaa helposti tulla syöneeksi yli oman tarpeen.”

Nissisen mukaan pureskelun pääasiallinen tehtävä on hienontaa ruoka ja lisätä syljeneritystä. Sylki sekoittuu ruokaan ja tekee siitä pehmeää. Näin ruoasta tulee helposti nieltävää ja helposti sulavaa.

Pureskelu on myös ruoansulatuksen ensimmäinen vaihe. Jos ruokaa ei pureskele huolella, ruoansulatus joutuu Nissisen mukaan tekemään enemmän töitä verrattuna siihen, että ruoka olisi valmiiksi jauhettua.

Ruoansulatus toimii entsyymien avulla. Entsyymejä, kuten amylaasia, erittyy jo suussa. Amylaasin erittymisen huomaa esimerkiksi pureskellessaan ruisleipää pitkään. Hetken kuluttua leipä muuttuu makeaksi, kun ruisleivän tärkkelys pilkkoutuu sokereiksi. Ruoan hiilihydraatit imeytyvät suolistosta sokerien muodossa kehon käyttöön, Nissinen toteaa.

”Ruoan aistiminen muun muassa näkemällä, haistamalla ja maistamalla saa aikaan ruoansulatusentsyymien ja syljenerityksen lisääntymiseen.”

Kyseessä on Nissisen mukaan syömisen kefaalinen vaihe. Tässä vaiheessa myös ruokahalua säätelevien hormonien tuotanto aktivoituu. Näin keho valmistautuu kylläisyyden tunteeseen.

Kuinka kauan on sitten hyvä pureskella ruokaansa, jotta se on tarpeeksi jauhautunutta?

Sopivaa pureskelumäärää tai -aikaa on mahdoton määritellä, sillä ruoan koostumus vaikuttaa siihen ratkaisevasti, Nissinen toteaa. Pehmeät ruoat, kuten jogurtti tai perunamuusi, tarvitsevat luonnollisesti lyhyemmän pureskeluajan kuin esimerkiksi porkkana- tai kaaliraaste.

Nissisellä on muutama niksi, jolla omaa syömis­tahtiaan voi hidastaa.

”Syömme niin erilaisia ruokia, että tuntuu hassulta sanoa, että pitäisi pureskella esimerkiksi kymmenen kertaa. Jollekin ruoalle kymmenen kertaa on ihan liikaa, toiselle taas aivan liian vähän.”

Jos itsellä on taipumusta syödä liian nopeasti ja tuntuu, että ruokaa tulee pureskeltua liian vähän, Nissisellä on muutama niksi, jolla omaa syömistahtiaan voi hidastaa.

Syömiseen käyttämänsä ajan voi kellottaa, Nissinen toteaa. Jos huomaa, että lounaan syö viidessä tai kymmenessä minuutissa, ja lounastauko on kaksikymmentä minuuttia tai puoli tuntia, niin hidastaa ruokailuaan pikkuhiljaa.

Hän kannustaa syömään yhdessä jonkun kanssa. Silloin tulee usein juteltua, mikä hidastaa syömistä huomaamattomasti.

Toinen toimiva kikka on Nissisen mukaan tuoreiden kasvisten määrän lisääminen. Niitä pitää pureskella, jolloin on vaikea syödä nopeasti.

Tämä on myös ravitsemuksen kannalta hyvä, sillä Suomessa syödään edelleen liian vähän kasviksia, hedelmiä ja marjoja, Nissinen muistuttaa.

”Syömistä kannattaa ylipäänsä rauhoittaa. Tuntuu, että ihmiset hotkivat hirveällä vauhdilla – viisi minuuttia ja lounas on syöty.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat