”Ei ihme, että sali on täynnä” – HS:n kriitikko testasi Tikkurilaan avatun uutuus­ravintolan ja nostaa sen nyt Vantaan parhaaksi

Tekisi melkein mieli tehdä Dressmann-kävely.

Tiedättehän: lipua hidastetusti kohti kameraa yrmeä ilme kasvoilla ja pakasta vedetyt puuvillachinot päällä samalla kun matala taustaääni murisee: “Onnea, Vantaa”.

Tikkurilaan avattiin loppuvuodesta ravintola, joka nostaa seutukunnan gastronomista tasoa reilun harppauksen ylöspäin. Vintero on “moderni kortteliravinteli”, joka yhdistelee italialaisia vaikutteita ja suomalaisia raaka-aineita.

Korsosta kotoisin oleva ravintoloitsija Henri Hytönen on aiemmin työskennellyt keittiö­päällikkönä muun muassa kasvissyöjien suosimassa Green Hippo -ravintolassa. Vinterossa ei keskitytä erityisesti vege­annoksiin. Sen sijaan Hytönen linjaa, että esikuva on pääkaupunki­seudun suosituin ravintola eli Baskeri & Basso, lempinimeltään Basbas. Kunnianhimoa nuorella kokilla siis ainakin piisaa.

Onneksi jo alkuruuat osoittavat, että kunnianhimon lisäksi talosta löytyy myös taitoa.

Tartarpihvi ja kampasimpukka-annos sisältävät monenmoisia pieniä komponent­teja. Meininki tuntuu astetta fiinimmiltä kuin mitä vantaalaiselta kortteli­ravintolalta odottaisi. Mutta tämä ei ole moite, päinvastoin. Kampasimpukka on sisältä messevän mehevä, mutta pinta on hiillostettu rohkeasti. Tymäkkä savun aromi tasapainotetaan taitavasti paitsi appelsiini­kastikkeella, myös pikkelöidyllä keltajuurella, kurkulla ja retikalla.

Vinterossa ei ilmanvaihtoon liittyvistä syistä ole lupa käyttää paistinpannua tai rasvakeitintä. Kampasimpukan valmistustapa todistaa, että Hytönen tiimeineen on kääntänyt rajoitteen vahvuudeksi.

Ravintoloitsija Henri Hytösen kunnianhimoinen viiniravintola rikastuttaa Tikkurilan ravintolatarjontaa. Kuva: Juha Salminen / HS

Fiini kampasimpukka-annos vilisee yksityiskohtia. Kuva: Juha Salminen / HS

Tämän päivän ravintoloissa alkuruuat ovat usein pääruokia kiinnostavampia. Nyt tunnelma kuitenkin kohoaa pääruokien myötä entistä korkeammalle. Vinteron veriappelsiini­risotto on raikas, täyteläinen ja rakenteeltaan täydellinen. Tuore timjami ja antelias parmesaani­kuorrutus viimeistelevät sesonkiherkun.

Viikkoa myöhemmin syön veriappelsiini­risoton Basbasissa. On vaikea sanoa, kumpi annoksista on parempi. Se käy kuitenkin selväksi, että Vintero ei risottokisassa häviä esikuvalleen.

Toisella testikäynnillä alkuruoka-annoksessa on pieniä ongelmia. Raakakypsytetyn kirjolohen rakenne on paikoittain hivenen epämiellyttävä.

Tälläkin kertaa pääruuat herättävät silti vilpitöntä ihastusta. Niin peuranfilee kuin haudutettu turska on kypsennetty täydel­lisesti, ja erilaisissa pyreissä, soseissa ja kastikkeissa Vinteron keittiö on suorastaan mestarillinen.

Myös juomavalikoima on kunnossa – kuten on syytäkin, sillä Vinteroa markkinoidaan myös viinibaarina. Peuran kanssa tarjoilija suosittelee saksalaista pinot noiria eli spätburgunderia. Sen silkkinen karhun­vatukan aromi kunnioittaa Pirkanmaalla kaadettua sorkkaeläintä.

Sivuhuomiona mainittakoon, että ilmastosyistä Vinterossa on tarjolla vain eurooppalaisia viinejä.

Jälkiruuissa paikka ei loista aivan yhtä kirkkaasti. Palsternakka­kakku vuohenmaito­jogurtin ja tyrnisorbetin kera ja lakritsiparfait vadelman kanssa ovat sinänsä kivoja annoksia, mutta tuntuvat loistavien pääruokien jälkeen pieniltä notkahduksilta.

Tarjoilupuoli sen sijaan hoituu Tikkurilassa kiitettävästi. Annokset esitellään, viinit maista­tetaan ja asiakkaan vessaan hukkaama kännykkä etsitään. Kaikki tämä ilman turhaa virallisuutta tai itsekorostuksel­lisuutta.

Ei siis olekaan ihme, että Vinteron sali on miltei täynnä jopa tiistai-iltana. Pöydissä istuu monenmoisia seurueita. On pariskuntia, useamman sukupolven synttärijuhlat sekä pienen teknologia-alan firman uuden vuoden puolelle lykätyt pikkujoulut. Arviolta kolmevuotias taapero harhailee ravintolan poikki ja höpöttelee mennessään. Se ei häiritse ketään. Ollaanhan nyt paikkakunnan parhaassa ravintolassa.